Rakkaat kanini maatiaspupu RUUSU ja kääpiöluppis
JASMIINI kuolivat molemmat traagisesti lähes
peräjälkeen.
Kirjoitus omistettu parhaille ystävilleni jotka
olivat aina tukenani. Kiitos teille
Ruusu
Olit palaneen jauhelihapullan näköinen kun sain
sinut. Olit pieni musta möykky pahvilaatikon
nurkassa. Olit minun, 9-vuotiaan tytön paras ja
ainoa kunnon ystävä joka ei pettänyt
luottamustani. Olit 6 vuotta kanssani kunnes
kissa vei julmasti henkesi. Olen pahoillani etten
ollut suojelemassa sinua silloin.
Jasmiini
Kun sain sinut, olit elänyt elämästäsi vuoden
niin pienessä häkissä ettet osannut edes juosta.
Oli ihana katsella kun olit niin onnellinen kun
huomasit että juokseminen on ihanaa, ja kirmasit
pitkin isoa pihaamme. Ehdit olla luonamme vain
kolmisen vuotta, kunnes ilmeisti selkäsi venähti
ja kuolit aamulla, uuden vuoden jälkeen. Olit
viimeisillä voimillasi tullut sänkyni viereen
kuolemaan, kuin apua hakemaan, mutta en pystynyt
antamaan sitä tarpeeksi aikaisin. Anteeksi.
Rakkaudella muistaen ja ikuisesti kaivaten
Henna
JASMIINI kuolivat molemmat traagisesti lähes
peräjälkeen.
Kirjoitus omistettu parhaille ystävilleni jotka
olivat aina tukenani. Kiitos teille
Ruusu
Olit palaneen jauhelihapullan näköinen kun sain
sinut. Olit pieni musta möykky pahvilaatikon
nurkassa. Olit minun, 9-vuotiaan tytön paras ja
ainoa kunnon ystävä joka ei pettänyt
luottamustani. Olit 6 vuotta kanssani kunnes
kissa vei julmasti henkesi. Olen pahoillani etten
ollut suojelemassa sinua silloin.
Jasmiini
Kun sain sinut, olit elänyt elämästäsi vuoden
niin pienessä häkissä ettet osannut edes juosta.
Oli ihana katsella kun olit niin onnellinen kun
huomasit että juokseminen on ihanaa, ja kirmasit
pitkin isoa pihaamme. Ehdit olla luonamme vain
kolmisen vuotta, kunnes ilmeisti selkäsi venähti
ja kuolit aamulla, uuden vuoden jälkeen. Olit
viimeisillä voimillasi tullut sänkyni viereen
kuolemaan, kuin apua hakemaan, mutta en pystynyt
antamaan sitä tarpeeksi aikaisin. Anteeksi.
Rakkaudella muistaen ja ikuisesti kaivaten
Henna
Vastaukset 6
Vanhimmat
...suruusi...menetin itsekkin kanini traagisesti
koiran vietyä sen sileän tien... :(
Olen pahoillani puolestasi, että olet joutunut
kokemaan kahden kanin menetyksen noin traagisilla
tavoilla. Vaali eläimiesi muistoja mutta älä
pelkää vastoinkäymisistä huolimatta ottaa uutta
kania. Se voi auttaa sinua surussani.
Kun otat uuden kanin niin otathan hiukan oppia
nyt tapahtuneesta, niin et joudu kokemaan uusia
suruja. Tee itse tai pyydä vanhempiasi tekemään
kanille kesäksi pihalle turvallinen aitaus, johon
kissat eivät pääse. Verkkoa tulisi upottaa maan
allekin jonkun matkaa, ettei kani kaivaudu ulos
tai joku muu eläin sisään. Jos häkkiin ei voi
tehdä kattoa niin siinä pitäisi olla korkeat
seinät, 1,5 metriä ei ole yhtään liikaa,
korkeammatkin voisi olla. Ja siihen sitten
lukittava ovi. Häkissä pitäisi olla myös
pesäkoppi, johon kani pääsee turvaan esimerkiksi
lintujen hyökkäyksiltä. (esim. haukka).
Minulle jäi vielä yksi kani, jolle haen
epätoivoisesti kaveria. Olen todellakin ottanut
oppia ja kanilleni on rakennettu juuri
kuvailemasi mallinen tarha. Enää ei kukaan tai
mikään saa viedä ainoaa ystävääni!!!
... mun yx kani kuoli kans(n,5-6vuotta sitten)
annoin tuon silloisen ihanan valkoisen otuksen
isälleni joka asui maalla, kääpiökanihan tuo oli
jonka kissa ryökäle oli tappanut. en ole
edelleenkään päässy tuosta ylitse ja tuskin
koskaan pääsenkään... :`(
Minun kanini kuoli kun jalka meni sijoiltaan eikä silloin apuni ollut lähellä. Syytän siitä siis melkein itseäni
Vooii...aloittajan teksti oli koskettava. Voimia!