Kerrompa tässä oman tarinani ,kylläkin lyhennetyssä versiossa, koska en kuitenkaan ajatellut ruveta romaania kirjoittamaan.
Olimme aikoinaan kummityttöni äidin kanssa hyviä ystävia ja ystävyytemme mielestäni toimi hyvin. Olkoon tässä vaiheessa tämän ystäväni nimi vaikka A.
Siihen aikaan, kun A alkoi seurustelemaan nykyisen mihensä kanssa, olin tietysti iloinen siitä että hän löysi ihmisen rinnalleen josta piti ja jota rakasti. Tuli sitten häiden aika ja A sekä R tahtoi, että heidät vihitään vain todistajien läsnäollessa. Tottakai suostuin heidän todistajakseen. Aloin miettiä enne häitä, että olisi todella kiva järjestää heille pienet polttarit. No koska tiesin, että kumpikaan heistä ei ollut viinaan meneviä, niin päätin viedä heidät syömään hienosti ja kustannin kaiken. He pitivät siitä todella paljon, niin ainakin heidän puheistaan ymmärsin. Häät olivat ja menivät ja ne olivat todella hienot, vaikka ihmisiä ei paljoa ollutkaan. Häiden jälkeen sain sitten kuulla A:lta, että hänen miehensä on Maanisdebressiivinen eikä kykene työelämään ja välillä on hyvinkin masentunut. Siitä en hätkähtänyt enkä ollut millensäkkään, koska tämä ala on minulle hyvinkin tuttua. Olen itse työssä mielisairaalassa sairaanhoitajana.
No vuodet kuluivat ja todellakin tämä meidän kummityttömme syntyi vuoden häiden jälkeen ja oli todella iloinen ja rakas asia, niin minulle kuin vanhemmillekin. Tasan vuoden päästä kummityttömme sai siskon ja sekin oli iloinen asia. Tästä alkoivat sitten ongelmat tässä perheessä. Milloin riideltiin mistäkin ja oltiin jo eroamassa ja vaikka mitä. Yritin kannustaa heitä tavalla jos toisella miten suinkin vain osasin.
Ongelmat eivät ottaneet ratketakseen ei sitten millään. Tässä vaiheessa tämä R tahtoi muuttaa takaisin synnyinkaupunkiinsa Turkuun. Hänelle tuli yllättäen ikävä ystäviään ja äitiään. A:lla oli vain kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä mukaan tai jäädä lasen kanssa yksin. Kävi sitten niin, että päätös tehtiin ja A lähtie miehensä mukana Turkuun. Eipä se asia siitä miksikään muuttunut, tuntui, että riidat vain yltyivät. Milloin soitettiin mistäkin asiasta jne. Olin tukena ja kuuntelin sekä lohdutin.
Sitten sain eräänä päivänä kuulla A:lta ikävän asian johon sitten annoin oman kommenttini. Se ei sitten sopinutkaan A:lla ja siitä alkoi ilkivalta minua kohtaan. On haukuttu ties miksi ja on soiteltu ja ilkeilty oikein kunnolla. Kun annoin lopulta huutia, niin tässä vaiheessa minun kummius sanottiin ylös. En ollutkaan enää sovelias kummi heidän tyttärelleen, vaan he tahtoivat paremman. Ajattelin itsekseni, että mikä sielä oikein on vialla, että nyt eivät kyllä kaikki asiat ole kohdallaan. Annoin asian olla, enkä ottanut mitään yhteyttä. Tämäkään ei A:lle sopinut, vaan hän alkoi soitella siskolleni, miehelleni ja terrorisoida heitä!!! Tässä vaiheessa minä hermostuin ja yritin soittaa, että vois lopettaa. En saanut yhteyttä ja terrorismi jatkui ikävien viestien lähettelyllä.
Nyt jonkun aikaa on ollut sitten hiljaista kunnes tässä muutama päivä sitten tapasin minun ja A:n yhteisen tuttavan. Tämä nainen kovasti kyseli A:n kuulumisia, johon minä sanoin, että en tiedä mitä kuuluu, enkä halua tietääkkään ja kerroin tälle naiselle ikävästä tapahtumasta. Hän ihmetteli kovasti. Ei mennyt kuin kaksi tuntia taapisestamme, kun sain taas ikävänpuoleisen viestin. Illalla sitten klo18.00 jälkeen puhelin soi ja valitettavasti en ehtinyt siihen vastaamaan. Katsoin vain, että Turusta oli soitettu enkä soittanut. Kunnes eilen samaiseta numerosta soitettiin ja minä vastasin siihen. Minulle soitettiin Meriläisestä Turusta ja sanottiin, että minulle oli varattuna aika Lapsettomuushoitoihin. Olin aivan ällikällä lyöty ja ihmeissäni!!! Kysyin, että kuka sen ajan minulla on oikein varannut. Sieltä sanottiin, että minun nimelläni oli aikavaraus tehty. Olin entistä enemmän ihmeissäni ja hyvin kiukussa. Sanoin, että en ole kuuna päivänä aikaa tilnnut, että nyt joku tekee kiusaa ja vieläpä HYVIN ARAN ASIAN KANSSA!!!! Olin erittäin vihainen ja arvasin kyllä mistä oli kyse. Minulla kun ei ole Turussa kuin tasan yksi ihminen joka tietää lapsettomuudestani ja tietää nimeni ja valitettavasti tämä on kyseinen henkilä A.
Ihmettelenkin, että miten sairas täytyy ihmisen olla, joka tekee tällaista!!! Nyt voin tässä vaiheessa suoraan sanoa, että olen aina tiennyt hänen olevan pikkasen outo, mutta että viitsii tehdä tällaista!!! Hän leikkii erittäin vaarallisislla vesillä tällä kertaa ja ylipäänsä viitsii alistua moiseen. Minull ei tulisi mieleenkään tehdä kenellekkään tollasta, että tekisin tinkiä toiselle hyvin arasta asiasta. Ehkä hän saa sitten tylsään elämäänsä tyydytystä tehdessää toisille ilkivaltaa. Pienet täytyy olla piirit ja ympyrät.
Ottakaa hyvät ihmiset oppia tästä ja miettikää erittäin tarkkaan onko teidän ystävyytenne todellakin niin hyvä kuin mitä te luulette. Itse olen saanut oppia ystävyydestämme todella paljon ja valitettavasti olen saanut huomata, että ei se todellista ystävyyttä ollutkaan, vaan siinä vain käytettiin hyväksi. Valitettavaa vain on, että sivulliset saavat tästä kaikseta kärsiä.
Miettikääkin todella tarkkaan teitä pyydettäessä kummeiksi onko se kummius todellakin aidoti pyydettyä ja teidän ystävyytenne arvoista, ettei käy niin kuin minulle, että saan siitä maksaa todella kalliin hinnan.
Hyvää syksyä teille kaikille, kaikesta huolimatta=)
Olimme aikoinaan kummityttöni äidin kanssa hyviä ystävia ja ystävyytemme mielestäni toimi hyvin. Olkoon tässä vaiheessa tämän ystäväni nimi vaikka A.
Siihen aikaan, kun A alkoi seurustelemaan nykyisen mihensä kanssa, olin tietysti iloinen siitä että hän löysi ihmisen rinnalleen josta piti ja jota rakasti. Tuli sitten häiden aika ja A sekä R tahtoi, että heidät vihitään vain todistajien läsnäollessa. Tottakai suostuin heidän todistajakseen. Aloin miettiä enne häitä, että olisi todella kiva järjestää heille pienet polttarit. No koska tiesin, että kumpikaan heistä ei ollut viinaan meneviä, niin päätin viedä heidät syömään hienosti ja kustannin kaiken. He pitivät siitä todella paljon, niin ainakin heidän puheistaan ymmärsin. Häät olivat ja menivät ja ne olivat todella hienot, vaikka ihmisiä ei paljoa ollutkaan. Häiden jälkeen sain sitten kuulla A:lta, että hänen miehensä on Maanisdebressiivinen eikä kykene työelämään ja välillä on hyvinkin masentunut. Siitä en hätkähtänyt enkä ollut millensäkkään, koska tämä ala on minulle hyvinkin tuttua. Olen itse työssä mielisairaalassa sairaanhoitajana.
No vuodet kuluivat ja todellakin tämä meidän kummityttömme syntyi vuoden häiden jälkeen ja oli todella iloinen ja rakas asia, niin minulle kuin vanhemmillekin. Tasan vuoden päästä kummityttömme sai siskon ja sekin oli iloinen asia. Tästä alkoivat sitten ongelmat tässä perheessä. Milloin riideltiin mistäkin ja oltiin jo eroamassa ja vaikka mitä. Yritin kannustaa heitä tavalla jos toisella miten suinkin vain osasin.
Ongelmat eivät ottaneet ratketakseen ei sitten millään. Tässä vaiheessa tämä R tahtoi muuttaa takaisin synnyinkaupunkiinsa Turkuun. Hänelle tuli yllättäen ikävä ystäviään ja äitiään. A:lla oli vain kaksi vaihtoehtoa, joko lähteä mukaan tai jäädä lasen kanssa yksin. Kävi sitten niin, että päätös tehtiin ja A lähtie miehensä mukana Turkuun. Eipä se asia siitä miksikään muuttunut, tuntui, että riidat vain yltyivät. Milloin soitettiin mistäkin asiasta jne. Olin tukena ja kuuntelin sekä lohdutin.
Sitten sain eräänä päivänä kuulla A:lta ikävän asian johon sitten annoin oman kommenttini. Se ei sitten sopinutkaan A:lla ja siitä alkoi ilkivalta minua kohtaan. On haukuttu ties miksi ja on soiteltu ja ilkeilty oikein kunnolla. Kun annoin lopulta huutia, niin tässä vaiheessa minun kummius sanottiin ylös. En ollutkaan enää sovelias kummi heidän tyttärelleen, vaan he tahtoivat paremman. Ajattelin itsekseni, että mikä sielä oikein on vialla, että nyt eivät kyllä kaikki asiat ole kohdallaan. Annoin asian olla, enkä ottanut mitään yhteyttä. Tämäkään ei A:lle sopinut, vaan hän alkoi soitella siskolleni, miehelleni ja terrorisoida heitä!!! Tässä vaiheessa minä hermostuin ja yritin soittaa, että vois lopettaa. En saanut yhteyttä ja terrorismi jatkui ikävien viestien lähettelyllä.
Nyt jonkun aikaa on ollut sitten hiljaista kunnes tässä muutama päivä sitten tapasin minun ja A:n yhteisen tuttavan. Tämä nainen kovasti kyseli A:n kuulumisia, johon minä sanoin, että en tiedä mitä kuuluu, enkä halua tietääkkään ja kerroin tälle naiselle ikävästä tapahtumasta. Hän ihmetteli kovasti. Ei mennyt kuin kaksi tuntia taapisestamme, kun sain taas ikävänpuoleisen viestin. Illalla sitten klo18.00 jälkeen puhelin soi ja valitettavasti en ehtinyt siihen vastaamaan. Katsoin vain, että Turusta oli soitettu enkä soittanut. Kunnes eilen samaiseta numerosta soitettiin ja minä vastasin siihen. Minulle soitettiin Meriläisestä Turusta ja sanottiin, että minulle oli varattuna aika Lapsettomuushoitoihin. Olin aivan ällikällä lyöty ja ihmeissäni!!! Kysyin, että kuka sen ajan minulla on oikein varannut. Sieltä sanottiin, että minun nimelläni oli aikavaraus tehty. Olin entistä enemmän ihmeissäni ja hyvin kiukussa. Sanoin, että en ole kuuna päivänä aikaa tilnnut, että nyt joku tekee kiusaa ja vieläpä HYVIN ARAN ASIAN KANSSA!!!! Olin erittäin vihainen ja arvasin kyllä mistä oli kyse. Minulla kun ei ole Turussa kuin tasan yksi ihminen joka tietää lapsettomuudestani ja tietää nimeni ja valitettavasti tämä on kyseinen henkilä A.
Ihmettelenkin, että miten sairas täytyy ihmisen olla, joka tekee tällaista!!! Nyt voin tässä vaiheessa suoraan sanoa, että olen aina tiennyt hänen olevan pikkasen outo, mutta että viitsii tehdä tällaista!!! Hän leikkii erittäin vaarallisislla vesillä tällä kertaa ja ylipäänsä viitsii alistua moiseen. Minull ei tulisi mieleenkään tehdä kenellekkään tollasta, että tekisin tinkiä toiselle hyvin arasta asiasta. Ehkä hän saa sitten tylsään elämäänsä tyydytystä tehdessää toisille ilkivaltaa. Pienet täytyy olla piirit ja ympyrät.
Ottakaa hyvät ihmiset oppia tästä ja miettikää erittäin tarkkaan onko teidän ystävyytenne todellakin niin hyvä kuin mitä te luulette. Itse olen saanut oppia ystävyydestämme todella paljon ja valitettavasti olen saanut huomata, että ei se todellista ystävyyttä ollutkaan, vaan siinä vain käytettiin hyväksi. Valitettavaa vain on, että sivulliset saavat tästä kaikseta kärsiä.
Miettikääkin todella tarkkaan teitä pyydettäessä kummeiksi onko se kummius todellakin aidoti pyydettyä ja teidän ystävyytenne arvoista, ettei käy niin kuin minulle, että saan siitä maksaa todella kalliin hinnan.
Hyvää syksyä teille kaikille, kaikesta huolimatta=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan hirvittävä tarina mutta kyllä tuossa kamaluudessa lienee kyse paljon muustakin kuin kummiudesta. Vanha sanonta sanoo, että "seura tekee kaltaisekseen". Oisko A:lle käynyt juuri näin? Ei muuta kuin voimia Sinulle ja muista pitää oma pääsi kylmänä, jotta et lähde moiseen vihanpitoon mukaan.
Kiitos viestistäsi. Se on totta, mitä sanoit että ei kannata lähteä tohon vihanpitoon mukaan. Sitä en todellakaan tee, että antaisin hänelle ennestään aihetta vain jatkaa ilkivltaansa, koska siihen se menisi kuitenkin.
Pakko myöntää, että hermot ovat olleet todella pinnassa ton asian takia ja välillä olisi tehnyt mieli soittaa hänelle ja antaa vain tulla kaiken ulos mitä ajattelen. Mutta mitä se hyödyttäisi, pahentaisi vain tilannetta entisestään. Eihän itsensä kanssa "takussa" oleva ihminen ymmärrä mitä hän tekee. Hän vain nauttii siitä, kun saa toiselle pahan mielen oman pahan olon takia.
Eri asia on kauanko itse jaksan tota ilkivaltaa katsella... No toivottavasti se jossain vaiheessa loppuu=)
Onpa todella sairasta. Mielestäni et kuitenkaan voi antaa "ystäväsi" terrorisoida elämääsi, sillä mitä ilmeisimminkään hän ei osaa lopettaa. Miten olisi jos ottaisit järeämmät aseet käyttöösi ja asiallisesti ilmoitat (vaikka asiallinenhan sinä oletkin häntä kohtaan ollut) että jos hän ei jätä sinua tästä hetkestä alkaen rauhaan, ilmoitat asiasta poliisille. Luulisi, että siinä vaiheessa ex-ystävällesi tulisi järki päähän. No, tämä oli vain minun mielipiteeni, ja itse varmasti tiedät mikä on paras ratkaisu asiaan. Auttaisiko esim. puhelinnumeron vaihto salaiseksi? Ikävää, että olet joutunut moisen terrorismin kohteeksi.
Erittäin hyvä pointti tuo mitä kirjoitit, mutta voin sinulle kertoa, että sitä olen jo kokeillut yhden kerran pelottelumielessä ja se ei auttanut, vaan pahensi tilannetta.
Sen voin kertoa, että nyt kun vastaanottohenkilökunta Meriläisessä selvittää tota minulle varattua aikaa, kuka sen on tehnyt ja kun se selviää laitan poliisit perään. Siihen asti minun on nyt oltava vain hissukseni.
Olen myöskin harkinnunt puhellinnumeron vaihtoa, mutta siinä olisi niin todella suuri työ, koska joutuisin lähettämään sen työnikin vuoksi aika lailla monelle. Olen kyllä sitäkin miettinyt, että miksi minun pitäisi vaihtaa numeroa jonkun mielipuolen takia, että pakko hänen kiusaamiseensa on loppu tulla. Ellei hän terrorisoi minua niin sitten joko miestäni tai siskoani ja vanhempiani. On hän sen verran kaheli.
En ihan tarkkaan muista miten asiat omalla kohdallani meni, mutta sain terrorisoivia puheluita ex-ystävältäni. Neuvoisin, että ota puhelujen ajankohdat ylös sillä mitä enemmän on näyttöä paperilla niin sen paremmin poliisi voi asian tutkia.
Jos asia menee todella pitkälle voi asiasta tehdä tutkintapyynnön. Itselläni tuli puhelut tuntemattomasta numerosta. Tämäkään ei ollut este kun olin ottanut puheluiden ajankohdan ylös. Sen verran muistan, että tarvitaan poliisin tutkinta, jos numero on salainen, mutta kaikista puheluista jää jäljet teleoperaattoreiden tietoihin. Poliisi pääsee näihin tietoihin käsiksi joten kohdallasi tuntuisi näyttöä riittävän. Ihan kevein perustein ei poliisi tutkintaa lähde tekemään.
Ex-ystävätär tajusi jättää asian ja ennenkaikkea minut rauhaan kun poliisi astui kuvioihin. Seuraava aste olisi ollut lähestymiskiellon hankkiminen joka yleensä säikäyttää häiriköt hiljaiseksi.
Kuiteskin tsemppiä ja vointeja sinulle. Toivottavasti tämä A tulisi edes hieman järkiinsä ja alkaisi elää omaa elämäänsä.
Ex-ystäväsi ei varmaan ole löytänyt Turusta yhtään ystävää ja on jotenkin siksi todella turhautunut. Mutta kyllä tuollainen häirintä on ihan oikeasti sairasta! Miten joku voi... Parasta olisi yrittää olla tätä ex-ystäväää kohtaan mahdollisimman väliinpitämätön, siis aivan kuin häntä ei olisi edes olemassa. Ellei häntä mitenkään huomioi niin ehkä hän lopulta kyllästyy ja lopettaa. Mutta voimia sinulle!
Kiitos viestistäsi. On kiva huomata, että on ihania ihmisiä vielä olemassa, jotka jaksavat kannustaa=).
Se on totta mitä kirjoitit, että mitä välinpitämättömämpi osaa olla niin sen parempi. Harmi vain, että ei tässä tapauksessa tehoa. Pahin pelkoni on nyt käynyt toteen. Kun minä en niihin puheluihin ja tekstiviesteihin vastaa, on alkanut pommittaminen miestäni kohtaan. Hänelle soitellaan vieraista numeroista ja kysellään, että kun en vastaa jne. Mieheni on sen verran kiukkusita tyyppiä, että ei sulata tätä ja on siitä ottanut ohjat omiin käsiinsä. Asia on nyt laitettu eteenpäin tutkintaan. Jospa tämä A nyt ymmärtäisi jo lopettaa!!!