Kovin vetää hiljaiseksi nämä suru-uutiset. Taas on yksi rintasyöpää sairastanut poistunut joukostamme.
Taas suruviesti
jatta
181224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
rankalle tuntuu,lämpimät virtuaali halaukset sinulle.
osanottoni, aina se pysähdyttää,ja pistää miettimään kuinka moni meistä loppujen lopuksi selviää tästä kurjasta sairaudesta.
Taisin muotoilla viestini kehnosti. Liekö tämänpäiväinen ylimääräinen ultrassa käynti vaikuttanut asiaan. Kyseessä ei ole minun ystävä/tuttava. On rintasyöpäyhdistyksen hallituksen jäsen ja vielä nuori ihminen (niin käsitin).
Käyn tosi harvoin vertaistukitapaamisissa. Tuntuu ettei minulla ole mitään annettavaa toisille. Siellä on paljon kovempia kokeneita ihmisiä. En ole käynyt myöskään vuosikokouksissa. Voi olla että olen ko. henkilön jossain tavannutkin. Varma en voi olla.
Se mikä tässä kohtaa pisti sekaisin oli itse uutinen. Näitä uutisia on tullut aivan liian kanssa. Pari viikkoa sitten kuulin että sukulaiseni (rinta-, rakko- ja aivosyöpä) on kuollut. Sitten tuli Zomin ukkokullan poismeno. Viime marraskuusta lähtien on tullut vain huonoja tai erittäin huonoja uutisia syövän suhteen.
Sitten siitä minun turhasta syöpiksen reissusta. Rasvapatti ei ole kasvanut eikä pienentynyt. Ei otettu edes neulanäytettä. Homma on kuten uumoilinkin "varmistustarkastus". Ehdotin lääkärille (nuori pojankloppi) että leikkaisivat mokomat kumpareet kokonaan pois. Ne on jo tehtävänsä tehneet. Hän totesi "siitä pitää keskustella hoitavan lääkärin kanssa". Hitsi vie minkä hoitavan. Aina on eri lekuri. Mistä minä tiedän kuka niistä on hoitava ja kuka muuten vaan toimiva. heh, heh.... Sellanen oli tämänkertainen syöpiksen reissu.
Rajan takana ei ole itkua ja murhetta.
ollut mitään sairauksia.
jokainen kuolee joskus. En kyllä varsinaisesti usko kuolemiseen - se saattaa olla vain olotilan muutos.
ja herää uuteen elämään
Jokainen kuolee joskus... Tietysti on näin mutta onko se sama kuoleeko huomenna vai 20 vuoden kuluttua. Kuka on valmis kuolemaan tänään jos sitä hänelä kysytään??
että kukaan ja jos ei itseään ajattele niin omaisiaan,lapsiaan,puolisoa..
Olen ajatellut tätä että jos syövässä on eloonjäämis % esimerkiksi 10 niin käy mielessä: kymmenen meistä jonossa ja yksi joutuu lähtemään..
Tänään synkät ajatukset-huomenna ehkä paremmin:))
jo niin uupunut ja valmis :kun mitään ei ole tehtävissä
yritetään vain pitkittää elämää ja loppu on kuitenkin ihan lähellä
Kun toivoa paranemisesta ei enää ole, vain kivun lievitys
Hyvästi jätön aika omaisille ja takana on hyvä elämä..
lähtemään. Olen harjoitellut sitä lähtemistä jo liki 50 vuotta. En ole vielä kelvannut "sinne". Mieluummin lähtisin heti kun olisin herra S:n kidutettavana. Lasten kanssa asiat on puhuttu perinpohjaisesti. Kukaan muu ei välitä missä olen tai mihin menen. Suremaan ei jää kukaan/ketään.
No nyt vaan odottelemaan noutajaa. Millainen on elämäsi ollut kun kukaan ei jää suremaan ja millainen olet itse ollut? Se oliskin hyvä jos ensimmäisenä otettais nämä vapaaehtoiset ja me, joilla on vielä elämänhalua saatais jäädä vähäksi aikaa.
Itse koetan ajatella, että kohtelen muita kuin tahtoisin itseäni kohdeltavan, se ei ole aina helppoa, mutta on vapauttavaa olla epätäydellinen. Kyllä Jatta sinäkin olet vaikuttanut ihmisiin tavalla tai toisella. Mielenkiintoinen ketju.
suremaan - olen varma.
mitä sannoo tölömmäätit!Jospa tietäsit,miten monta ilon-ja naurun hetkkee sie oot jo tähän männessä tuona miun elämmään,niin et koko uskos.Mie toissaalta ymmärrän,jotta sie oot kipujes kansa väsyny jo elämmään,mut jospa huomenna ois parempi päivä-tai sitä seurroova päivä.Elä sie luovuta vielä-sinullakkii on vielä tehtävä kesken tässä elämässä,kun kerran jaksat männä päivästä toisseen.Mie ainakkii tirraattasin usseemman itkun,jos sie nyt meijjät jättäsit!Kuka sen muuten meille ilimottas?
menee vikaan. Jos eloonjäämisen todennäköisyys olisi (todella) 10%, niin siitä kymmenen ihmisen jonosta jäisi seisomaan vain yksi.
Mutta ei noita ennustuksia kannata kuunnella kuin jotain jumalansanaa - jos uskoo kuolevansa, kuolee varmmmin, kuin jos uskoo elävänsä vielä kauan.
Minusta lääkärit, jotka antavat noita kuolemantuomioita, pitäisi heti paikalla erottaa virastaan.
Hauskaahan meillä aikoinaan oli. Ei auta muu kun muistella "oi niitä aikoja..." Ehä miä mitekää kyllästynä elämää oo. Vällii vua pistää nii pahast ku paljo nuoremmat lähtööt. Jiäp moni laps ilima toista vanahempoo. Miä senttää oo jo elämätyönnii tehnä. Sen takkii olisi iha joutava tunkijolle viskattavaks.
Itkee tirrautatha siä joka tappausessa. Karjalaine ku naoraa ja itköö sama-aekasest. Siinnäe tilantteessa ei sivulline tiijjä jotta onko kyseessä ilo vae suru. Miu lähö huomootta vasta sit ku mie en ennee palstale rätinkiä rustoo. Kukkaa ei tiijjä mille paltoele kirjuuttele ja millä nikilä. Enkä muute aijoa kellekkää ies kerttoo koko assiita.
Oo siä käg vua rauhallisi mieli. Muista jotta "mikäs se pahan tappas".
aina ovat pois menot,niin olen minäkin monesta joutunut luopumaan ja aina toivoo kunhan ei enää koskaan.
ja kaiksita eniten sattui se kun saatoin rakkaan isoäitini sairauden murtamana, hänen viimeisiä hetkiään valvoen, kunnes hän vain nukkui pois.
Ikinä en itkenyt niin kuin hautajaisissa ja rintaani jäi tyhjä kohta pitkäksi aikaa ja tyhjähän se on vieläkin vaan suru ei enää ole niin kouriintuntuvasti läsnä kuin se oli silloin päivänä jolloin muorini haudattiin.
Uskon silti Isään Ukko Jumalaan, joka on ottanut kaikki hellään huomaansa ja siellä tulen joskus tapaamaan kaikki ne, joita olen kaivannut. En voinut käsittää hänen poismenoaa, mutta näin oli pakko luopua ja vielä itse jatkaa tätä maallista menoa, vaikka minuakin on kuinka koeteltu tämän sairauden myötä, mutta vielä kestää, vielä kestää...
Toivon kaikille sureville, en vain yksin sinulle, että jaksetaan yhdessä ja täällähän on hyvä kertoa huolistaan aina on joku paikalla. Syöpäläiset jos kekkä tietävät kuin hiuskarvan varassa elämänliekki on.
Jaksakaa toivoa ja jaksakaa antaa toisillenne edes vähän elämäniloa!