Viikonloppuna vihdoinkin tajusin, että mun on aika jatkaa elämääni. Olen jo tarpeeks sua kaivannu ja ikävöiny, itkeny sun perään. Mutta nyt tajusin, ettei se mitään auta. Tulen aina muistamaan sut, enkä ikinä unohda meiän hyviä hetkiä. Ja tiedän, että kun tulen näkemään sut joskus jonkun toisen naisen kanssa, katson sitä naista, ja mietin että mitä parempaa siinä on kun minussa. Mutta samalla varmasti toivon että olisit onnelinen, että olisit löytänyt rinnallesi ihmisen jonka kanssa haluat elää elämäsi. Ja niinkuin silloin joskus sanoit, minäkin tulen löytämään sen ihmisen, jonka kanssa elän elämäni. Sen, jota rakastan yhtä paljon kun sinua joskus rakastin. Nyt on jäljellä enää muistoja.
Elämä jatkuu
Toivottavasti
41176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun kirjoittaa tuollaisen viestin..se sattuu niin pirusti:(...niin tulee hetki milloin on sanottava hyvästi ..ja mennä elämässä eteenpäin:(
Kyllä se sattuu, mutta tiedän että näin on paras. On pakko jatkaa elämää. Ikuiset arvet jää, sen tiedän. Ja olen jo niin paljon itkenyt ja valvonut liian monta yötä miettien lopullista syytä, enkä löydä siihen vastausta, tai löydän mutta en ole sitä suostunut uskomaan. Nyt en enää suostu itkemään, nyt en enää mieti sinua. Tiedän että tulee päivä, jolloin ajattelen sinua hymyillen ja muistelen meitä. Nyt vielä en siihen pysty, mutta vielä jonain päivänä.
ihmettelen vaan omalla kohallani ,jos toisen toimittaa tekosillaan sairaalaan niin, et lekuritkin sano, et ihme et selvis hengissä.pystyykös sellanen nainen viel katumaan ja ikävöimään ?ja olen yh 40v
Siis miten edellinen viesti liittyy tähän keskusteluun?