Neuvoja siihen kuinka homma hoidetaan liikoja yrittämättä..
http://vaaleanpunainenelefantti.blogspot.com/2008/07/opiskelutekniikoista-ja-niiden.html
http://vaaleanpunainenelefantti.blogspot.com/2008/07/opiskelutekniikoista-ja-niiden.html
Miten opiskella
yliopistossa..
81277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaatimustaso on Suomen yliopistoissa (ainakin varsin useilla aloilla) niin alhainen, että opintoja voi tehdä ilman suurta vaivaa todella nopeasti. Tenteissä riittää kurssin perusasioiden ulkoa muistaminen.
Itsekin kuluneelta lukukaudelta saanen kasaan reilut 130 opintopistettä, enkä koe mitenkään erityisesti pingottaneeni vaan pikemminkin pidän itseäni (valitettavan) laiskana lukijana. Jos hieman hallitsee opiskelutekniikoita, niin hommat sujuvat. Pääaineesta olen muuten tavoitellut arvosanoja 4-5, sivuaineista keskiarvoa 3. Kuulosti siltä, että blogin kirjoittaja ei olisi juuri pääaineenkaan arvosanoista välittänyt.
Merkittävimmät hidasteet opiskelulle ovat oma laiskuus (lukiessa), kurssien/tenttien päällekkäisyys sekä muodolliset vaatimukset suoritusjärjestykselle. Viimeisen vuoksi on vaikeaa tehdä vuodessa kokonainen tutkinto, vaikka opintopisteitä voi tehdä helposti esim. maisterin 120 op:n verran.
On toki kivaa edetä nopeasti, mutta oikeasti kaipaisin Suomen yliopistoihin laadukkaampaa ja vaativampaa opetusta. Käytännössä sen edellytys olisi, että opiskelija-opettaja-suhdetta parannettaisiin huomattavasti. Jos 1 opettaja vastaa kymmenistä tai jopa sadoista opiskelijoista, niin en ihmettele lainkaan esim. massaluentojen ja yksinkertaisten tenttien, jopa monivalintatenttien (nopein tarkistaa) käyttämistä. Laatua ei saada suurilla määrillä ja tutkintotehtailulla.
"Vaatimustaso on Suomen yliopistoissa (ainakin varsin useilla aloilla) niin alhainen, että opintoja voi tehdä ilman suurta vaivaa todella nopeasti. Tenteissä riittää kurssin perusasioiden ulkoa muistaminen. "
Tietoa on saatavilla helpommin ja monipuolisemmin kuin ennen vanhaan. Asiat nyt vain ovat niin yksinkertaisia miltä ne tuntuvatkin. Jos nyt haluatte tieten tahtoen vaikeuttaa opintojanne, niin olkaa tekemisissä vain muutaman tietolähteen kanssa. Opiskelukirjoja on myöskin erillaisia. On vaikeaselkoista ja helposti ymmärettävää kirjallisuutta.
Nyky ihminen syntyy tietoyhteiskuntaan, kun ennen vanhaan tietoa oli saatavilla vain rajoitetuista lähteistä.
Opiskelijat eivät yleensä osaa eivätkä viitsi etsiä asioita edes verkosta. Lisäksi useimmilla on vieraskielinen terminologia niin hukassa, ettei tietoa sen takia löydy. Lähdekritiikistä ei useimmilla opiskelijoilla ole hajuakaan, vaan raportteihin prujataan ensimmäisestä käteen sattuvasta lähteestä ja ollaan tyytyväisiä.
Siinä sitä käytännön tietoyhteiskuntaa.
En heti allekirjoittaisi väitettä Suomen yliopistojen huonosta tasosta. Monet tutut, jotka ovat ollet vaihdossa, ovat kertoneet miten paljon helpommalla ulkomailla opiskelusta pääsee (mm Ruotsissa)
Ihmettelen myös, miksi yliopisto-opintojen pitäisi olla niin kovin vaativia? Nykyään maistereiden ei ole tarkoituskaan olla yhteiskunnan älyllistä eliittiä', joten ei tutkinnon saamiseksi tarvitse olla Einstein.
Suomi on niin pieni kansa, ettei ikäluokastaan löydy todella älykkäitä edes yhden pienen yliopiston opiskelijoiksi. Lisäksi meillä on useita yliopistoja ja niissä opiskelupaikkoja todella paljon. Siksipä keskimääräisen yliopisto-opiskelijan älyllinen suorituskyky ei päätä huimaa.
Mutta olettaisin minä sentään, että ne vähäisetkin resurssit viitsittäisiin ottaa tehokkaampaan käyttöön ja nähdä opiskeluista edes jonkinlaista vaivaa. Mutta ei, siitä yli, mistä aita on matalin.
Hmm...
Tuossa blogissahan paistaa läpi se, ettei kaveri ole edes halunnut kunnolla opiskella. On mielestäni outoa kehuskella sillä, miten on keksinyt keinot, joiden avulla selviää mahdollisimman helpolla. Sellainen joka haluaa oikeasti oppia, pyrkii lukemaan vaaditun kirjallisuuden ja mahdollisesti vielä lisää täysin omaehtoisesti - ei niin, että etsii "tärppejä", jotta pääsisi tentistä mahdollisimman helposti läpi.
Minusta koko opiskeluhomman pitää lähteä omasta itsestä, omasta halusta oppia. Silloin ei ole suurta/mitään merkitystä sillä "vaatiiko" joku ulkoinen taho hyviä arvosanoja tai ovatko opintovaatimukset riittävän "kovatasoisia" tms.
Itseänikin ihmetyttää blogaajan "siitä mistä aita on matalin" -mentaliteetti. Mutta minäkään en suhtaudu erityisen idealistisesti opiskeluun. Yliopistossa opiskelu on säänneltyä ja johtaa tutkintoon. Mikäli lukisin vapaasti, miettimättä tutkintoa (suorittamista), niin en varmasti lukisi juuri sellaisia kokonaisuuksia, kuin opinto-ohjelmissa on määritelty - jättäisin jotakin lukematta, ja lukisin jotakin niiden ulkopuolelta.
Erityisesti en lukisi siinä järjestyksessä, kuin opetusohjelma suoraa polkua viitoittaa. Esimerkiksi nyt minun pitäisi lukea kirjatenttiin, mutta toisaalta minulla olisi luettavana useita kiinnostavia - ehkä myös kehittävämpiä - kirjoja ja artikkeleita, jotka eivät kuulu opetusohjelmiin. Opiskelussa saa tasapainoilla jatkuvasti suorittamisen ja kiinnostusten välillä.
Usein kirjatenteissä on esimerkiksi niin, että toinen kirja on hyvin kiinnostava ja sellainen, jota pidän tärkeänä. Toinen taas ei ole niin kiinnostava, enkä pidä sitä yleissivistyksenkään kannalta olennaisena. Näin ollen luen ensimmäisen kirjan huolellisesti, toisen silmämääräisesti, pyrkien poimimaan siitä olennaisimmat asiat. Olennaisten asioiden poimiminen ei tapahdu pelkästään tenttiä varten, vaan pyrin myös poimimaan ne yleissivistykseeni.
Opiskeluun liittyy useita tavoitteita: yksi on sivistyminen, toinen on uran urkeneminen. Alunperin tulin yliopistoon sivistyksen perässä, ja se ohjaa monella tavalla kurssivalintojani. Mutta yhtä lailla on tärkeää tarkastella opintoja uran kannalta. Siksi opiskelen esimerkiksi toisaalta filosofiaa, toisaalta tilastotiedettä.
Uran vuoksi täytyy tehdä tiettyjä kursseja ja kokonaisuuksia, jotka eivät välttämättä erityisemmin kiinnosta tai joita ei pidä sivistyksenkään kannalta tärkeinä. Ja arvosanoja täytyy pitää silmällä, mikäli aikoo kansainväliselle uralle, postgraduate-opintoihin ulkomaille tai tutkijaksi Suomessa. Esimerkiksi Britanniassa kysellään arvosanoja normaalissakin työnhaussa.
Opintovaatimusten tasolla on vaikutusta moneen asiaan. Ensinnäkin vaikeat kurssit motivoivat enemmän (ainakin itseäni), vaikeustaso takaa tietyn osaamisen kaikille opiskelijoille ja tutkinnon arvostuskin riippuu vaatimustasosta.
Vaikka yksittäisen opiskelijan kannalta vaatimustasolla ei ole merkitystä sikäli, että hän voi omaehtoisesti pitää tasoa yllä vaikkapa lukemalla ylimääräistä, niin kokonaisuuden kannalta vaatimustaso on olennainen. Vaikkapa Cambridgessä opiskelleen oletetaan automaattisesti olevan osaava, koska ko. opinahjon vaatimustasoa ja opetuksen tasoa pidetään yleisesti korkeana.
Sen olen ainakin huomannut, että omalla kohdallani läpikahlattujen sivujen määrä ei näy millään tavalla siinä, kuinka hyvin olen asian sisäistänyt. Mielestäni on tärkeämpää opiskella pääkohdat kunnolla ja yrittää erottaa olennainen epäolennaisesta. Harmikseni olen kuitenkin huomannut, että mieleen jäävät juuri kaikken epäolennaisimmat pikku yksityiskohdat, joilla ei ole laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisen kannalta mitään merkitystä. Sivistys on mielestäni osittain sitä, että kykenee hankkimaan tietoa oikeista lähteistä ja tuottamaan sen pohjalta jotain "omaa".
Tenttiin valmistautuessani usein prujaan kirjallisuuden ja käyn läpi luentomateriaalin. Ikävä kyllä yliopistotason tentit eivät tosiaankaan mittaa sitä, mitä on oikeasti ymmärtänyt, vaan sitä, kuinka hyvin ja orjallisesti kykenee luettelemaan tentissä ne asiat, jotka kirjallisuudessa on esitetty.
Ja vaikka opiskelenkin Suomen mittapuulla katsoen arvostetussa yliopistossa ja tiedekunnassa, voin rehellisesti sanoa, että odotin opinnoilta enemmän. Taso on ajoittain luvattoman huono. Tenteistä pääsee läpi ilman, että on varsinaisesti ymmärtänyt opintojaksolla käsiteltävien asioiden sisältöjä.
Oikeastaan pää tuntuu nytkin todella tyhjältä. Tuntuu kuin koko opiskeltu tieto olisi valunut hukkaan ajan mittaan. Enkä varmasti ole ainoa, joille näin on tapahtunut. Mietinkin, mitä ne todelliset sarjareputtajat ovat sitten vuosien mittaan oppineet.