SRK:n ahneus...

Jumalan valatakunnan työn hyväksi.

...uppoaa tuhansia ja satojatuhansia, mutta ne miljoonat ovat ikuinen mysteeri. Ulkopuolelle ne eivät kulkeudu esim. köyhille, asunnottomille, sairaille tai minkäänlaiseen hätäapu tai kehitysmaan pakanakansojen ruokkimiseen, se on varma. Edes liikkeen omat vanhukset eivät saisi apua vaikka sellaista tarvisivatkin usein.
Ja tämä diakonia-työhän sisältää ainakin puhujaveljien ym SRK:n herraseurueiden "lähetysmatkat" entisiin NL:n maihin, kuten Viroon, Latviaan, Liettuaan ym..

pappien:

4 -- Kansaa ei pidä syyttää eikä tavallista ihmistä rangaista. Sinua, pappi, minä syytän. [Mal. 1:6]
5 Sinä kompastut päivänvalossa, ja yöllä kompastuu profeetta yhdessä sinun kanssasi. Sinä saatat kansasi tuhoon.
6 Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut, et saa enää olla pappinani. Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi. [2. Moos. 20:5]
7 Papit tekivät yhä enemmän syntiä minua vastaan, sitä mukaa kuin heidän joukkonsa kasvoi. Minä muutan heidän kunniansa häpeäksi.
8 He ovat saaneet elantonsa kansani syntiuhreista, siksi sen pahat teot ovat heille mieleen.

SRK on lihonut kansansa syntiuhreista. Raha on se "armonväline", joka pitää SRK:n opin elossa.

Suviseuroja kuunellessa huomasin, taas kerran, kuinka rikkaan miehen tarinasta osattiin ohittaa pääpointti.

Kolehti kassaan kilahtaa ja sielu taivaaseen vilahtaa.

..ja Jeesuksen työstä.

.."Jumalan poika".. eli "yksisyntyinen poika" [Alaviite: Monogenes ei merkitse "ainokainen", vaan "ainosyntyinen", so. yksin isästä jumalasta syntynyt.].

Tästä sisäisestä jumalanpojasta puhutaan evankeliumissa, kun sanotaan näin: "Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat. Se oli maailmassa ja maailma on hänen kauttansa tehty eikä maailma häntä tuntenut. Hän tuli maailmaan eivätkä hänen omansa häntä ottaneet vastaan." Ihmiset kieltävät jumalsyntyisen järkensä ja jumalallisen henkensä. He eivät ota sisäistä vapahtajaa vastaan. "Mutta niille, jotka hänet ottivat vastaan, antoi hän voiman tulla jumalan lapsiksi, jotka ei miehestä eikä miehen tahdosta vaan jumalasta syntyneet ovat."

Ja me ymmärrämme selvästi, miksi Johanneksen evankeliumi ja sen kanssa koko kristikunta sanoo näin: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainosyntyisen poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan iankaikkisen elämän saaman, sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttansa vapahdettaisiin. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, sillä ei hän uskonut jumalan ainosyntyisen pojan nimeen."

Me ymmärrämme tämän, sillä ihminen on todella sellainen olento, että hän ei pääse omin voimin eteenpäin täydellisyydessä, jos hän rajoittaa omat voimansa ainoastaan persoonallisuuteensa, jos hän uskoo, että hänen oma voimansa on vain se, joka ilmenee tavallisessa persoonallisessa minässä. Kuinka tämä minä voisi mihinkään nousta? Jotta ihminen voisi nousta ja voittaa itsensä, täytyy olla hänessä muuta kuin persoonallinen, itsekäs minä. Kuinka persoonallinen minä yksin voisi jaksaa? Tietysti ihminen persoonallisesti pyrkii, mutta yli määrätyn kohdan hän ei koskaan pääse, ellei hän usko ja luota siihen vapahtajaan, joka on hänen sisässään.

Mikä ihmeellinen salaisuus tämä on! Jumala — logos — on lähettänyt ainoasyntyisen poikansa joka ihmiseen, joka ihmisen järki on osa jumalan järjestä, joka ihmisen henki on yhtä jumalan hengen kanssa. Kuten evankeliumissa sanotaan: "Ja sana (so. logos, järki) tuli lihaksi ja asui meissä". (Suomalaisessa raamatussa on "meidän seassamme", mutta käännös on väärä; kreikkalaisessa alkutekstissä seisoo en emiin ja latinalaisessa in nobis — "meissä"). Ja mikä ihmeellinen vertauskuva on inhimillinen ruumis! Jokainen ihminen, jos hän levittää kätensä, on ristinmuotoinen: siis joka ihmisessä on vapahtaja ristiinnaulittuna. Lihan ristiin on naulittu hengen vapahtaja.

Jumala on antanut yksisyntyisen poikansa, osan itsestään, että me ihmiset voisimme nousta lihan orjuudesta, sillä jokainen ihminen käy täällä maan päällä synnin ja kärsimyksen koulua, kuten evankeliumissa sanotaan: Jumalan viha lepää hänen päällänsä, kunnes hän uskoo jumalan pojan päälle.

Jumalan viha merkitsee karmaa, joka tekee jälleensyntymisen pakolliseksi ja sitoo ihmisen persoonalliseen elämään, kunnes hän uskoo, että hänessä on vapahtaja, että jumala on hänelle antanut yksisyntyisen poikansa, ja että hänen sisässään tämä jumala voi kasvaa. Ei siten, että hän sanoisi itselleen: "Minä olen jumala" — sillä mikä jumala hän vielä olisi? — vaan siten, että hän sanoo: "Minä uskon, että minunkin sisässäni on jumalallinen siemen, jumalan poika, ja minä tahdon, että se siemen kasvaisi".

Se on hyvyys, rakkaus, totuus ihmisen sisässä ja ihmisen pitää siihen uskoa, uskoa itseensä korkeammassa merkityksessä voidakseen kehittyä, sillä hänen tosi itsensä on se jumalan poika, joka on hänessä ristiinnaulittu. Ja kun ihminen uskoo tähän vapahtajaan, silloin hän voittaa kärsimyksen. Ja voitettu kärsimys paljastaa hänelle uuden salaisuuden, näyttää hänelle vielä syvemmän puolen ikuisesta elämästä. Tähän viitataan evankeliumin sanoissa: "Ja me näimme hänen kunniansa kuten ainoasyntyisen pojan kunnian isästä, täynnä rakkautta [Alaviite: Kreikkalainen sana kharis merkitsee oikeastaan rakkautta, ei armoa.] ja totuutta". Evankeliumin kirjoittaja tässä väittää, että hän on nähnyt lihaksi tulleen logoksen, ihmisessä ristiinnaulitun vapahtajan eli jumalan pojan, ja todisteeksi ymmärtäväisille käyttää sanamuotoa "olen nähnyt hänen kunniansa". Minkä kunnian? Käytämmekö tänä päivänä sellaista sanaa vai onko meillä toinen vastaava? On toinen. Alkutekstissä on doksa ja latinalaisessa testamentissa gloria...

http://www.teosofia.net/pe/suuret14.htm


Kristus, Jumalan Poika on laskeunut alas ihmiskuntaa Jeesus Nasaretilaisen kautta. Siinä mielessä Jeesus teki jotain puolestamme:

.."Paavali itse käyttää sitä sanaa; sen tähden se sana tulee mieleen. Se on elävä Taivaallinen Ihminen. Siitä elävästä Taivaallisesta Ihmisestä tulee Paavali Damaskuskokemuksessaan tietoiseksi ja huomaa, että tämä Taivaallinen Ihminen, tämä kosminen Kristus täyttää koko maapallon, koko aurinkokunnan, koko meidän maailmamme. Sen hän tajuaa, näkee, tietää. Siinä piilee täydellisyyden siemen ja täydellisyyden mahdollisuus kaikille eläville olennoille, sillä elävä Kristus on täällä kaikkialla. Jumalan Poika on laskettu salaisena siemenenä kaikkien ihmisten henkeen.

Mutta Damaskuskokemuksessa on toinenkin ihmeellinen puoli, jonka Paavali myös heti havaitsee, nim. se, että tämä taivaallinen ihminen, tämä Jumalan Poika, kuvastuu Jeesuksena Kristuksena. Se on aivan kuin Jeesus Kristus olisi kaikkialla — ja ei kuitenkaan. Jeesus Kristus on yksilönä tuossa ja sanoo Paavalille: "kuinka sinä taistelet minua vastaan?" Paavali näkee, että Jumalan Poika on kaikkialla, mutta Jeesus Kristus seisoo hänen edessään ja puhuu: "miksi sinä minua vastaan taistelet". Ja se minä., on kaikkialla ja Jeesuksessa Kristuksessa.

Tämä on se toinen ihmeellinen mysteerio, minkä Paavali Damaskuskokemuksessa havaitsee. Hän näkee, että kosminen Kristus on nyt laskeutunut alas ihmiskuntaan — se tuli Jeesus Natsarealaisen kautta. Hän oli se, jonka välityksellä Kristus, Jumalan Poika laskeutui ihmiskuntaan, asuen nyt jokaisen ihmisen hengessä. Se elämä siis, joka on Jeesus Natsarealaisessa, on kaikkialla. Jeesus on elävä symboli siitä. Hän näkee, kuinka kaikkialla on Jeesuksen ruumis ja veri, toisin sanoen henkevöitynyt elämän voima.

Veri tarkoittaa minuuden aineilmennystä näkyväisessä maailmassa ja tässä näyssä sitä elämänvoimaa, jonka välityksellä minuus ilmenee — toisin sanoen sitä elämää, joka virtaa kaikkialla ja on joutunut Kristustajunnan läpitunkemaksi. Kaikki on itse asiassa Jumalan Pojan ruumista. Maapallo on sitä. Maapallosta kasvavan puun hedelmä on Kristuksen ruumista. Se vehnä, joka kasvaa pellolla, on myöskin nyt Kristuksen ruumista. Jos siitä tehdään leipää, on se Kristuksen ruumista. Nyt ei ole enää sitä paikkaa luonnossa, jossa ei väreilisi Kristuksen ruumis. Koko maapallon ja aurinkokunnan aurassa se väreilee. Sen elämänvoima ja minä on joka paikassa. Samoin on hänen verensä, joka virtaa joka paikassa.

Damaskuskokemuksessaan Paavali vaistomaisesti lausuu itsekseen: "hänen verensä virtaa kaikkialla ja hänen ruumiinsa on kaikkialla". Ja myöhemmin hän saa kuulla, että Jeesus itse on käyttänyt semmoista sanontatapaa — opetuslapsilleen hän oli puhunut lihasta ja verestä. Nuo sanat ovat realistisia symboleja todellisuudesta, sillä kun Jeesus menee pois, on Kristuksen ruumis kaikkialla ja Kristuksen veri virtaa kaikkialla. Tämän Paavali näkee ja tajuaa.

Ja minun täytyy sanoa, että oikeastaan ihmettelen, kuinka nerokas ja selväjärkinen hän on, kun hän sitten kertoo tästä uudesta asiasta niinkin luonnollisella ja yksinkertaisella tavalla, kuin hän kertoo, sillä hän näkee kolmanneksi vielä sen seikan — hän itse koki sen, — että me ihmiset tulemme täydellisiksi taikka astumme tielle täydellisyyteen päin sillä, että otamme vastaan tuon Kristuksen — Jumalan Pojan — ruumiin ja veren; että otamme hänen elämänvoimansa, jossa Kristusminuus on, itsessämme vastaan. Ja kun otamme sen hengessämme ja sielussamme vastaan, silloin tämä Kristuselämä meidät puhdistaa ja pyhittää.

Me emme osaa eikä meidän tarvitse nousta minkäänlaisiksi jumalallisiksi olennoiksi. Mutta meidän tulee valmistua ja puhdistua niin, että saamme läpikäydä Damaskuskokemuksen. Kun se kokemus avaa taivaitten portit, silloin otamme vastaan henkeemme ja sieluumme, omaan minuuteemme Kristuksen minän; hänen verensä ja ruumiinsa välityksellä otamme hänen väreilynsä kosmoksessa itseemme. Meidänkin olemuksemme alkaa samalla tavalla väreillä, kun otamme hänen elämänvoimansa ja verensä vastaan, jossa asuu hänen minänsä, — niin kuin Paavali sanoo: "Kristus elää nyt minussa". Jumalan Pojan minuus tulee meihin ja puhdistaa sielumme kaikesta synnistä — "veripunaisesta lumivalkoiseksi".

Paavali tuli kokemuksessaan niin häikäistyksi, — se oli hänestä, oppineesta miehestä, niin mullistavaa, järkyttävää ja ihmeellistä, että hänen elämänsä kokonaan muuttui. Hän lähti nyt miltei yli-inhimillisellä voimalla ja ponnella julistamaan sitä uutta sanomaa, jota kukaan ennen ei ollut julistanut, koska itse asia oli tapahtunut nyt vasta"

http://www.teosofia.net/pe/paavali.htm

Oisko hyvä antaa osa tuotosta ex.vl.ien terapia hoitokustannuksiin. kantakaa vastuunne!.

srk:n tilinpäätöstä. Siitä selviää mistä rahat tulee ja mihin menee. Ja rakennuskustannukset ainakin täällä Suomen ovat melko korkeat.