Olen tunteellinen, herkkä

varmaankin helppo suhtautua alentuvasti. En ihastu helposti, oikeastaan olen ihastunut oikein syvästi kerran elämässäni. Vaikka minulla on ollut kaksi suhdetta, joista toinen kesti melkein 20 vuotta. Tuosta voi päätellä etten ole enää teinityttö.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta sitten koin elämäni järistyksen, joka laittoi pääni aivan pyörälle. En ikinä ole tuntenut ennen niin.
Enkä edes nuorena ole käyttäytynyt niin lapsellisesti. Soitin, en saanut sanaa suustani, lähetin lemmenviestejä, nimettömänä.
Vihdoin, kun oli kulunut toista vuotta, uskalsin lähettää oikean, tunnistettavan viestin.
Voi luoja, olin niin hölmö että luulin saavani edes vastauksen, en saanut, vaan täydellisen hiljaisuuden.

Olen pohjatottoman kyllästynyt tähän, en enää jaksa edes itkeä, sitäkin olen tehnyt. Tunnen ärsyyntymistä jopa häneen, ja itseeni. Oikeastaan hän arsytti minua suunnattomasti kun näin hänet. Enkä totisesti nöyryytä enää itseäni enempää, ei hän ollut sen arvoinen että kannattaa haikailla hänestä. Minä, minä olisin ollut edes jonkin vastauksen arvoinen.
8937
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

että nainen luulee/tietää, että mies on varattu. Mies ei halua menettää vaimoaan. Nainen soittaa ja sählää puolisoiden välit. Kuka jää ulkopuolelle? Nyt ei ole kyse soittajan rohkeudesta.

Äänestä
  • hyvää yötä! kuulemisiin varmaan...; )

    Äänestä

  • "ongelman ydin. Asia on nimittäin niin, että todella luulin hänen olevan eronnut, itseasiassa minulle kerrottiin niin.
    Vasta aivan askettäin huomasin asian olevan aivan toisin. Hävettää ja nolottaakin suunnattomasti, olenhan tehnyt itsestäni täydellisen tollon.

    Äänestä

  • ap nainen* kirjoitti:

    "ongelman ydin. Asia on nimittäin niin, että todella luulin hänen olevan eronnut, itseasiassa minulle kerrottiin niin.
    Vasta aivan askettäin huomasin asian olevan aivan toisin. Hävettää ja nolottaakin suunnattomasti, olenhan tehnyt itsestäni täydellisen tollon.

    muka tehnyt itsestäsi tollon? mieti jos tilanne olisi toisinpäin, ajattelisitko todella noin hänestä? Lienee tollompaa olla tekemättä mitään ja sitten manailla elämää, jossa itse ei uskaltanut ottaa riskejä. Tolloa kyllä tavallaan sekin,jos kyseinen mies ei selventänyt sinulle mitään vaan oli vain hiljaa, kyllähän sitä normaalisti jotain vastataan ja immarreltuja ollaan, oli kyseessä sitten joku johon tunteita tai ei.

    Ole ylpeä itsestäsi että uskalsit ja että voit kokea nuo tunteet, monelta jää väliin.

    Äänestä

  • Ansaitsee vastauksen siinä missä me muutkin.

    Äänestä

  • olisit kirjoitti:

    muka tehnyt itsestäsi tollon? mieti jos tilanne olisi toisinpäin, ajattelisitko todella noin hänestä? Lienee tollompaa olla tekemättä mitään ja sitten manailla elämää, jossa itse ei uskaltanut ottaa riskejä. Tolloa kyllä tavallaan sekin,jos kyseinen mies ei selventänyt sinulle mitään vaan oli vain hiljaa, kyllähän sitä normaalisti jotain vastataan ja immarreltuja ollaan, oli kyseessä sitten joku johon tunteita tai ei.

    Ole ylpeä itsestäsi että uskalsit ja että voit kokea nuo tunteet, monelta jää väliin.

    niin tollolta, kun muistaa hyvin ne viestit, siirappia tihkuvat lemmenluritukset.
    Kysymykseesi, jos tilanne olisi toisinpäin, en ajattelisi häntä tollona.
    Ei varmasti ollut hirveän imartelevaa, luulen. Mutta toisaalta, hienoa huomata että osaa tuntea voimakkaasti ja kiihkeästi.
    Kiitos sanoistasi, nyt nokka kohti tuulta.

    Äänestä

on saanut viestisi?

Äänestä
  • olisi mahdolista, ettei olisi saanut. Mutta kun oikein ajattelee, niin voihan se tietysti olla mahdollista, kai. Mutta kuinka olis jäänyt menemättä 2 multimediaa....edes toisen olisi luullut menneen.
    Samperi, pitääkö mun varmistaa saiko se ne vai ei? Tämä ei ole enää yhtään viisasta, tää on ihan pököpäistä hommaa, hyvää yötä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nainen, johon on kirjoitti:

varmaankin helppo suhtautua alentuvasti. En ihastu helposti, oikeastaan olen ihastunut oikein syvästi kerran elämässäni. Vaikka minulla on ollut kaksi suhdetta, joista toinen kesti melkein 20 vuotta. Tuosta voi päätellä etten ole enää teinityttö.

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta sitten koin elämäni järistyksen, joka laittoi pääni aivan pyörälle. En ikinä ole tuntenut ennen niin.
Enkä edes nuorena ole käyttäytynyt niin lapsellisesti. Soitin, en saanut sanaa suustani, lähetin lemmenviestejä, nimettömänä.
Vihdoin, kun oli kulunut toista vuotta, uskalsin lähettää oikean, tunnistettavan viestin.
Voi luoja, olin niin hölmö että luulin saavani edes vastauksen, en saanut, vaan täydellisen hiljaisuuden.

Olen pohjatottoman kyllästynyt tähän, en enää jaksa edes itkeä, sitäkin olen tehnyt. Tunnen ärsyyntymistä jopa häneen, ja itseeni. Oikeastaan hän arsytti minua suunnattomasti kun näin hänet. Enkä totisesti nöyryytä enää itseäni enempää, ei hän ollut sen arvoinen että kannattaa haikailla hänestä. Minä, minä olisin ollut edes jonkin vastauksen arvoinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu