Sattuipa taannoin, että muutin pois kotoa jotta saisin olla rauhassa. En saanut olla rauhassa. Kotiväki jotakuinkin asui puhelimessani ja soti mm. työasioitani. Muutin takaisin kotipaikkaunnalle, niin kotiväki ol iasunnossani ja lompakossani kiinni ja puuttui ajamisiini ja asumisiini. Kiukunpuuskan jälkeen pääsin hullujenhuoneelle ja nyttemmin "hoito" on kuulemma perusteltua, koska olin kotiväen mielestä muuttunut. Kun vierailen kotona, niin äitini sahaa silmissäni, pyörittää mielisairaita silmiään päässään ja on koskettavinaan rintojani (olen mies) ja puhuu kuin naiselle. En saa olla rauhassa, en voi olla kotona, työasiani ja koulutukseni on sotkettu....
Mitä helkuttia enää ihminen oman olotilansa eteen tehdä?
Mitä helkuttia enää ihminen oman olotilansa eteen tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
pakko vastata puhelimeen. Itse pidän puhelinta usein äänettömällä tai kokonaan kiinni, että saan olla rauhassa. Kun lähden kauppaan tai ulos, en ota puhelinta mukaan ollenkaan. Se toimii niin kuin entisajan lankapuhelimet. Vastaan, kun huvittaa. Puhelimesta saa hirveän stressin, varsinkin työpuhelimesta.
Tuntuu, että joka päivä pitäisi olla menossa sinne mihin muut minun haluisi menevän ja että mikäli puhelin on kiinni tai jotain, niin jotakuinkin poliisipartio lähtee tavoittelemaan. Sitten kun elämä on lähes päihteetöntä, niin olen psykoottinen ja taas kun kalja maistuu, niin sekään ei kelpaa.
Olotila välillä on, että mielenterveystoimisto taikka poliisi sanelee elämäni tahdin siitä huolimatta mitä muussa maailmassa tapahtuu.
Välillä tuntuu, että jouuun elämään kui nalaikäinen taikka vajaavaltainen. Kysymys kuuluu, että miksi? Siksikö, että joskus joku koulu on mennyt huonosti? On niitä kouluja mennyt huonosti muillakin?
Välillä tuntuu ettei ole ainuttakaa loma taikka vapaapäivää. Sama se missä olen aikaani kuluttumassa, koska en saa tehdä sitä kuitenkaan rahassa.
Kun asia taas nousee esille niin kerro ihan asiallisesti miten asiat ovat.