Minua ottaa vähän päähän kun en saa exää ilmoittamaan minkäänlaista aikataulua syksyn ja talven tapaamisille. Kun kysyin hän mainitsi viikon numeron joka on mennyt jo kuukausi sitten...
En siis voi suunitella yhtään mitään kun en tiedä milloin ne tapaamiset on.. vai onko niitä lainkaan.
Meillähän on tapaamissopimus joka toinen viikonloppu... mutta käytännössä tapaamisia on kerran kuussa tai kahdessa.
Jätänkö kyselyn ja suunittelen elämäämme eteenpäin.
Ja kun isä ilmoittaa että tahtoo lapset ensiviikolla.. ja jos on suunitelmia en vain muuta niitä....
Oppiskohan hän sitten ilmoittamaan ajoissa...
Mitä mieltä olette?
En siis voi suunitella yhtään mitään kun en tiedä milloin ne tapaamiset on.. vai onko niitä lainkaan.
Meillähän on tapaamissopimus joka toinen viikonloppu... mutta käytännössä tapaamisia on kerran kuussa tai kahdessa.
Jätänkö kyselyn ja suunittelen elämäämme eteenpäin.
Ja kun isä ilmoittaa että tahtoo lapset ensiviikolla.. ja jos on suunitelmia en vain muuta niitä....
Oppiskohan hän sitten ilmoittamaan ajoissa...
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä isä otti myös tyttöjä luokseen
miten sattui.
Joskus meni vuosi, etteivät likat käyneet
isänsä luona, mutta isä piipahti meillä.
Se oli aika hankalaa..
Opittiin sitten elämään niin,
ettei laskettu isän varaan mitään.
Suunnitelmia ei paljon tehty,
elettiin "päivä kerrallaan"-tyylillä.
Poikakaverini piti likkoja silmällä silloin,
kun menin kavereitteni kanssa elokuviin tai
oluelle.
Vanhempani kävivät työssä,
joten en koskaan pyytänyt heiltä apua lastenhoitoon.
Poikapuoleni myös auttoivat joskus ottamalla
tyttöjä luokseen.
Kohta likat kasvoivatkin niin isoiksi,
että uskalsin jättää yksin kotiin.
Juttele lasten kanssa tilanteesta,
miten usein he itse haluaisivat isän luona
käydä ja kerro se sitten isälle.
Vai mahtaakohan siitä olla mitään hyötyä..
Onpas helpottavaa kuulla että muillakin on näitä "heikosti" osallistuvia isiä. Meilläkin on se tilanne, että tänään tyttö menee isälleen, viimeksi ollut 6 viikkoa sitten. Joskus on mennyt jopa 3 kuukautta ettei ole ees ottanu yhteyttä. Sitten isä kehtaa vielä ääneen ihmetellä että miksei tytär viihdy hänen luonaan! onko tuo ihme kun isällä noin vähän kiinnostaa nähdä lastaan. Mutta olen luopunut jo aikaa sitten siitä että isän varaan vois laskea mitään. Tyttären kanssa eletään omaa elämää ja mennään meidän aikataulun mukaan. Jos meillä on jotain menoa siihen aikaan kun isä haluaisi nähdä lastaan,niin emme me muuta suunnitelmia sen takia. Ja kohta ollaan tilanteessa ettei taida löytyä aikaa isän luo, siis tyttärellä, on jo 11-v joten kaverit alkavat olemaan tärkeitä ja ainoastaan viikonloput aikaa olla kavereiden kans. Mutta onneks isä ymmärtää tilanteen eikä nosta mitään meteliä jos sattuu ettei joku tietty viikonloppu sovikaan tytölle tulla isän luo.
Itteppä oot soppas keittäny, kypsy tilanteeseen.
Niin oletan hänen kypsyneenkin.
Parivaljakkona kokki ja keittäjä/kylmäkkö oli alunperin hyvä team, mutta joskus koeajan jälkeen toinen joutuu tekemään työt yksinään,
kun kokki (tässä tapauksesa) saa lopputilin.
Nyt olisi vuorossa varaston inventaario ja valmistautuminen uuteen työvuorolistaan.
(hämmentelee oikein innolla)
Yli kolme vuotta erosta eikä tapaamiset suju vieläkään, ex jo uudelleen naimisissa,uudessa perheessä lapsia. Rankkaa lapsille ja mulle, kun ei koskaan tiedä tuleeko isä hakemaan lapsiaan vai ei. Eläminen jatkuvassa epävarmuudessa rassaa ja lapset kärsii. Otan kohta yhteyttä lakimieheen ja kysyn neuvoa.
Meillä ei nämä tapaamiset ole koskaan tapahtuneet niin kuin on sovittu, enkä oikein jaksa enää välittääkään. Lasten isä ramppaa kuitenkin meillä harva se päivä ja onkin tullut mieleen, etteikö sillä miehellä vain olisi tunteita meikäläistä kohtaan vielä... Erosta on kuitenkin nyt jo 3 vuotta. Poika, joka on 6-vuotias on kovinkin isänsä perään, mutta eipä tunnu se mies sitä oikein huomaavan. Viime viikollakin oikein sydäntä riipaisi, kun poika sanoi, että "mä tykkään isistä ihan hirveesti". Olen yrittänyt sille miehelle joskus jotain asiasta sanoa, mutta ei tunnu menevän perille, enkä oikein jaksa enää välittää. Jos aikuinen mies ei tajua lapsiaan tavata niin ehkä se jossain vaiheessa siitä tulee kärsimään... Välillä on itsellänikin pinna hirveän kireällä, kun olen aina lasten kanssa, enkä oikein pääse minnekään.
Dg:
Luulee vieä rakastavansa. On läheisriippuvainen.
Hoito-ohje:
Älä päästä kotiisi. Kun hän kuitenkin tulee, katoa kuvioista..lähde vaikka talon taakse ja jätä keskenään lasten kanssa.
Seuraavalla kerralla kun tulee vierailulle:Laita itsesi kuntoon, hymyillen sanot meneväsi markettiin ja tulevasi vasta myöhään, naps! Ovi kiinni!
Siitä se alkaa. Käytä hänen läheisriippuvuuttaan lasten parhaaksi . Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat hyväksyttyjä.
Meillä tapahtui ihme (hymyä).