mulla on ollu vaikka minkälaista ongelmaa bulimiaa ja anoreksiaa jo montä vuotta, mutta se meni vähäx aikaa pois mutta nyt se sitte on tullu takas:(
mua masentaa ja jos mä syön vähänki liikaa niin mun on pakko oksentaa ja sitte taas paastota... tänäänki oon syöny aivan liikaa yhen leivän päivällä... miun mitat on 56/168 tosi läskit ja kauheen isot, ootte varmaan samaa mieltä?
myös viiltely on tullu mukaan kuvioihin ja se auttaa ainaki vähäx aikaa, mut sitte on taas viilleltävä...ottakaa vaan kantaa jos vaan kiinnostaa...
mua masentaa ja jos mä syön vähänki liikaa niin mun on pakko oksentaa ja sitte taas paastota... tänäänki oon syöny aivan liikaa yhen leivän päivällä... miun mitat on 56/168 tosi läskit ja kauheen isot, ootte varmaan samaa mieltä?
myös viiltely on tullu mukaan kuvioihin ja se auttaa ainaki vähäx aikaa, mut sitte on taas viilleltävä...ottakaa vaan kantaa jos vaan kiinnostaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi hyvä ihminen sun kanssas. No et sä todellakaan mikään läski oo. Mäki oon vetäny yhen viillon käteeni jokunen vuosi sitten, sillon "nuoruudessani" (nuori oon kyl vieläki) ja nyt kädessäni on enää kaks rumaa valkosta viivaa. Aina joutuu pitämään pitkähiasta. Mä häpeen niitä.
Ekkai sä kirjotuksellas haluu vaan sääliä tai jotain meiltä lukijoilta. Kuulosti siltä. Jos sulla ois tollanen todella ongelma ni et sä sitä täältä saa parannettua. Mee lääkäritätille puhuun.
Höpö höpö!! Et todellakaan ole mikään läski!! Itsestään ei koskaan saa kaunista. Vaikka seisoisi peilin edessä monta tuntia, näyttää omissa silmissään kamalalta. Läskiltä ja rumalta. Vaikka todellisuudessa se saattaa olla aivan päinvastoin. Usko vain, tiedän kyllä mistä puhun.
sä oot just sellanen tyyppi joka on anorektikko ja hakee jotain typerän tekopyhää säälii tai jotain!! ...!!!!lopeta tollanen!!
aika vitun luonnollista että syömishäiriöt palstalla olis anorektikko!!!!
voisit säki vähän miettiä..ja en todellakaan usko että se hakee sääliä. joko oli provo tai sitte silä on oikeesti ongelmia itsetunon kanssa!!! ja KUKAAN ei voi olla onnellinen ennen kun on terve itsetunto.joten vaikka joku kirjottas mitä teidän mielestä p***** ja hakis sil sääliä,ni ei sillä ole kaikki hyvin ja se ei ainakaan auta että haukutte lyttyyn..
jättäkä mielummin sit vaan kommentoimatta.
Sori tää voi ny tuntuu pahalta ku mä sanon näin, muit sillon ku ite sairastin anoreksiaa ni mulle sanottiin näin ja se auttoi mua ajattelemaan järkevästi!
Et tosiaankaan oo lihava, sä oon liian laiha.. Ei jätkät tykkää tommosista ruikuloista! Itsesäälissä rypeminen ei auta, vaan pahentaa asioita..
oonko mä anotrektikko jos oon kuudenella ja painan 33kg ja oon 155cm pitkä mun sisko on se on kolmannella ja on 145cm ja 23kg painava mun äiti on 35v. ja 45kg painava ja pitempi ku mä! 169cm.. mitä mun pitäis tehä jos oon anotektikko? etkä sä oo LÄSKI! ainakaan mun mielestä! mun veli oli ysillä ja painoi vaan 38kg ja oli 165cm pitkä... mitä mun pitäis tehä? mun veli kuoli anotrekttikoonsa.. mut siit on jo 2vuotta aikaa.. Oon joten kuten ohi siitä! mutta me yritetään syödä muttei mahaan mahu paljon ruokaa ja en jaksa syödä! Minun opettaja ja luokkalaiset katsovat joka päivä minua ja siskoani! Se rasittaa minua! mitä minä teen? Mutta kumpa joku voisi auttaa minua onko tällä sellaisia ihmisiä! kiitos etukäteen!
Mä neuvon sua lopettamaan noi viiltelyt heti,koska siitä saattaa kehkeytyä sulle vielä vakava ongelma,usko pois,kerron tämän asian kokeneena!Aloitin viiltelemiset n.13 vuotiaana ihan kokeilu mielessä vain,ja koska kaveritkin teki sitä.Vuotta myöhemmin tästä pienestä leikkimisestä tulikin vakavampi asia sillä sairastuin masennukseen.Masennuksen aikana viiltelyni pahenivat kokoajan enemmän ja enemmän,ainakun oli paha olo,niin oli tartuttava veitseen,ja aina jäljet alkoivat vain syvenemään.Tunsin tarvetta viillellä siis aina kun minuun sattui henkisesti todella paljon,en osannut purkaa henkistä pahaa oloa muuten pois,tunsin että fyysinen kipu voittaa henkiset tuskat!Aikaa kului vielä pari vuotta ja ensimmäisen kerran minut sai kunnolla asiasta havahtumaan se,kun kaverini löysivät minut metsästä ranteet auki,taju poissa.Olin tuolloin humalapäissäni yrittänyt saada itseltäni hengen pois,veitsen avulla tietenkin.Seuraava muistikuva tilanteesta on kun herään sairaalassa ja kättäni ommellaan kiinni.Täytyy sanoa että se ei ole mikään hauska muisto.Tämän jälkeen vanhempani saivat tietysti tietää asiasta ja he alkoivat seurata minun käsivarsiani.No olin ottanut opikseni tuosta kerrasta,kunnes masennuin uudestaan.Tuntui että oli pakko tuntea taas fyysistä kipua,koska henkinen oli niin kova,joten keksin aloittaa jalkaan viiltelyt.Eihän vanhempani jalkojani tarkistaneet,joten annoin mennä.kului puolivuotta eteenpäin ja olin ansainnut vanhempieni luottamuksen,etten enää viiltelisi,ja silloin se siirtyi takaisin käsivarsiini.Haavat alkoivat taas syventyä ja syventyä.Oli todella raskasta peitellä kokoajan käsiäni.Olen nyt 20 vuotias ja olen päässyt viiltelystä eroon n.1.5 vuotta sitten.Kaveri sai taottua järkeä päähäni ja menin lääkärille joka määräsi minulle masennuslääkkeitä.Terapiaan en suostunut menemään.Nämä lääkkeet ovat auttaneet minua masennuksessani,ja enään en ajattele itseni satuttamista joka kerta kun alkaa tuntua pahalta.Olen siis päässyt tästä eroon,mutta joudun vieläkin kantamaan näitä kammottavia arpia käsissäni joita riittää ranteesta olkapäähän asti,ja nilkoista polviin.Ne eivät todellakaan ole mikään kaunis näky,ja joudun varmaan loppuelämäni kulkemaan kesät pitkähihaset päällä.Tämä tarina ei ehkä kuulu tähän osastoon,mutta halusin kuitenkin varoittaa,koska anoreksiahan on yksi itsetuhoinen sairaus,niinkuin myös viiltely,ja molemmista saattaa olla erittäin vaikeata päästä yli.Toivon kuitenkin kaikille kaikkea hyvää ja terveellistä elämää.Voikaa hyvin,älkääkä antako syksyn masentaa:)