Masennus ei lähde mihinkään,ei mahda mitään,on pakko alistua tähän tylsään olotilaan.Jaksan jotenkin töissä olla ihan aidon kiinnostuneen näköinen,lääp,lääp,lääp,vaikka mua ei todella kiinnosta mikään tässä elämässä.Olen eronnut,ja vaatis suuria voimia,että jaksais edes kuvitella mitään uutta, ja mitä sitten,masentunu olisin joka tapauksessa.Mutta jos jaksaa olla näin tylsä,niin ei kai se mikään rikos ole.Mielialalääkkeillä ei saa aitoa iloa,enintään vahingoniloa,eikä mua kiinnosta sekään.Mitä voi tehdä,ei mun mielestä mitään,pakko kestää,on ne ihmiset kestäny elämän keskitysleirilläkin.
muutosko
myös
1167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä on toinen kroonisesta masennuksesta kärsivä ihmis-raunio. Kyllä se niin on , että itsestä on kiinni oma elämä. Olisi vaan riuhtaistava itsensä ulos elämään, mutta kun ei jaksa eikä ole haluja ainakaan tällähetkellä. Pakko kestää ja kärsiä.Itse joudun syömään lääkettä ,mutta vähennän tai lisään sitä oloni mukaan. Ei mun lääke ainakaan tee minusta tekopirteätä, ainoastaan auttaa pahaan oloon. Itken , nauran ja elän niinkuin ns,normaalit ihmiset. Suosittelen sullekin.