Mull on armahin kasottu kauan sitten.
Ja on polvet liattu ja sormus sormehen sijattu. Ja on kysytty ja vastaus saatu.
Mull on armas kauas jääny ja jääny.
Sotahan kussui hevosein ja miun ja miun pakko mentävä oli.
Sotahan tuulen tuiskimaan ja miekkain kalisemaan.
Sotahan pitkään ja veriseen ja miesien joukkohoon urhoamaan.
Vaan aina kun vaan taivaan nään niin silmiis katson ja sun hymyilevän nään. Ja aina kun aurinko lämmittää niin se on sun lämpöäs ja sä mulle korvaan kuiskaat "Tule jo kotiin".
Ja sotahan lähdettävä oli ja sotaan hukuttava oli.
Ja on polvet liattu ja sormus sormehen sijattu. Ja on kysytty ja vastaus saatu.
Mull on armas kauas jääny ja jääny.
Sotahan kussui hevosein ja miun ja miun pakko mentävä oli.
Sotahan tuulen tuiskimaan ja miekkain kalisemaan.
Sotahan pitkään ja veriseen ja miesien joukkohoon urhoamaan.
Vaan aina kun vaan taivaan nään niin silmiis katson ja sun hymyilevän nään. Ja aina kun aurinko lämmittää niin se on sun lämpöäs ja sä mulle korvaan kuiskaat "Tule jo kotiin".
Ja sotahan lähdettävä oli ja sotaan hukuttava oli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämä runo tässä joukossa on helmi.
Tätä lukiessa siirtyy ajatuksissa jonnekkin
kauas, kauas entisiin aikoihin.
' tule jo kotiin ' säkeistö on kaunis kuin mikä,
haikea.
Kiitos lukuelämyksestä.
Kiitoksen kaunis kukka sinulle linda!