Tahtoisin kysyä miten teillä muilla on tapaamiset järjestetty? Kuinka usein ja onko säännöllistä?
Itse pitäisin erittäin tärkeänä, että lapset tietävät koska tapaavat isänsä seuraavan kerran. Isä ei vaan tunnu olevan samaa mieltä. Tapaa epäsäännöllisesti silloin kun itselle sattuu sopimaan. Olen todella väsynyt tekemään aina järjestelyjä sen vuoksi, että lapset yleensäkin pääsevät näkemään isäänsä joskus. Usein olen joutunut perumaan sovittuja menoja kyläpaikkoihin etc, kun isä on yhtäkkiä ilmoittanut haluavansa lapset. Ja myös sovittujen tapaamisten peruutukset ovat jo lapsillekin niin tuttua puuhaa, ettei näin vuosien jälkeen hetkauta. (Tosin aikanaan monet itkut niiden vuoksi on itketty.) Peruutuksetkin hankaloittavat elämää, kun omia menoja tai töitä ei voi sopia varmuudella. Aina pitää olla valmis hankkimaan lapsille hoitaja, jos isälle tuleekin muuta ohjelmaa.
En oikein tiedä mitä keinoja minulla olisi saada tapaamiset toimimaan. Puhe ei auta, kun isä ei näe omaa napaa kauemmas... Jos teiltä löytyisi fiksuja keinoja ongelman ratkaisuun tai omakohtaisia kokemuksia vastaavista tilanteista, sekä lähi- että etävanhemman puolelta, lukisin niistä mielelläni.
Itse pitäisin erittäin tärkeänä, että lapset tietävät koska tapaavat isänsä seuraavan kerran. Isä ei vaan tunnu olevan samaa mieltä. Tapaa epäsäännöllisesti silloin kun itselle sattuu sopimaan. Olen todella väsynyt tekemään aina järjestelyjä sen vuoksi, että lapset yleensäkin pääsevät näkemään isäänsä joskus. Usein olen joutunut perumaan sovittuja menoja kyläpaikkoihin etc, kun isä on yhtäkkiä ilmoittanut haluavansa lapset. Ja myös sovittujen tapaamisten peruutukset ovat jo lapsillekin niin tuttua puuhaa, ettei näin vuosien jälkeen hetkauta. (Tosin aikanaan monet itkut niiden vuoksi on itketty.) Peruutuksetkin hankaloittavat elämää, kun omia menoja tai töitä ei voi sopia varmuudella. Aina pitää olla valmis hankkimaan lapsille hoitaja, jos isälle tuleekin muuta ohjelmaa.
En oikein tiedä mitä keinoja minulla olisi saada tapaamiset toimimaan. Puhe ei auta, kun isä ei näe omaa napaa kauemmas... Jos teiltä löytyisi fiksuja keinoja ongelman ratkaisuun tai omakohtaisia kokemuksia vastaavista tilanteista, sekä lähi- että etävanhemman puolelta, lukisin niistä mielelläni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lasteni isä ei ole suostunut mihinkään sopimuksiin lasten tapaamisista vaan haluaa tavata lapsia silloin kun se hänelle sopii. Tapaamiset onkin sitten milloin sattuu, muutama yhden yön tapaaminen jossa kaikki lapset mukana. Muutama parin tunnin tapaaminen jonain sunnuntaina ja vain osa lapsista paikalla. Lasten takia olen tähän suostunut koska muuten he eivät varmaan koskaan isäänsä tapaisi. Joten et ole ainoa jonka ex ajattelee vain itseään.
ei myöskään ole sovittu tapaamisia etukäteen, koska lapsen isän mielestä se ei ole kivaa.
Silloin kun hänellä ei ole mitään muuta tekemistä, niin pirauttaa mulle että tulisko lapset käymään. Ja meneehän ne, joskus minäkin olen perunut omia menojamme koska silloin kun isää sattuu lasten tapaamiset kiinnostamaan niin parempi hoitaa ne silloin sillä jos meillä on jotain muuta menoa, niin siitä seuraa möksmöks ja viikkojen tauko tapaamisiin.
Sitten kun on näitä aikoja kun lapset ei kiinnosta, niin hänellä on täysi oikeus olla tapaamatta ja pitämättä yhteyttä muutenkaan. Niin kuin nyt, kun ei ole 3 kk kuulunut mitään.
selitä tämä nyt sitten lapsille.
Sullahan on kuitenkin aika hyvä tilanne, kun lasten isä edes joskus tapaa lapsiaan..vaikkakin epäsäännöllisesti. Mun tilanne on se, isä tapaa lapsiaan 2 krt vuoteen.
meilläkin isä tapaa lastaan n. 1-2 krt vuodessa.
Mulle tilanne olisi parempi, jos ei tapaisi ollenkaan. Ei olisi ainaista perumisia ja aikataulujen sovitteluja. Mietin vain miksi siedän tuommoista, lasten takia tietenkin... Mutta näköjään en ole ainut samassa tilanteessa.
En vaan aio sietää tätä pitempään, joku roti pitää olla.
Minkälaisissa tilanteissa olette kieltäytyneet antamasta lapsia isälleen? Ja minkälaiset seuraukset ovat olleet?
onhan kyse minunkin ajankäytöstä kun aikataulutan omat menoni lasten mukaan. sanoin vain kylmästi isälle että ei vaan nyt käy ja sillä sipuli. Kun ei ollut halukas tekemään tapaamissopimusta (koska tiesi ettei sitä edes noudattaisi) niin eipä voi sille asialle yhtään mitään.
isää tapaamasta lastaan. Aluksi oli vain lastenneuvojalla tehty sopimus, josta luistatteli huvin vuoksi, ja sotki elämääni.
Kun sitten vein asian oikeuteen elatuksista, sovimme siellä myös pitävästi uusista tapaamisista, joita rikkoessaan tulee sanktiota rahallisesti= sopimus rike.
Ei paras mahdollinen vaihtoehto, mutta ollut meille toimiva ja poika näkee isäänsä säännöllisesti. Saan itse myös työt ja opiskelut järjestettyä.
Huvittavaa on, että lastenvalvojalla tehty sopimus rikkoutuessaan "antaa" äidille sanktion, mutta isä ei ole sitoutunut halutessaan siihen millään lailla.
tuo sanktio. Pitääkö mennä oikeuteen asti että sen saa voimaan? Onko se sakko isälle ja minkä suuruinen? Olen itse miettinyt oikeuteen menoa elareiden takia. Isä maksaa minimin, eikä huolehdi tapaamisista. Tyytyisin vähempään elatusmaksuun, jos isä vaan olisi lastensa kanssa tarpeeksi, mutta kun ei ole.
Moi! Ex-miehesi kuulostaa aika itsekkäältä. Minkäikäiset lapset?
Mun miehelleni on lapsia edellisestä liitosta ja olen pitänyt huolen siitä, että mieheni tapaa lapsiansa säännöllisesti joka toinen viikonloppu pe-su ja lomilla 2 viikkoa. Miehet luistavat ja menevät mistä aita on matalin. Mutta ovat lopulta tyytyväisiä siitä että joku organisoi ja järjestää asiat oikein.
Lapsien ja isän välejä pitää vaalia ja tukea, lapset ovat syyttömiä avioeroon.
mieltä että ei ole lasten vika, jos vanhemmat eroavat. Meillä ei ole erikseen sovittu tapaamisista, mutta onneksi lapsen isä ottaa pojan tosi mielellään, ja jos poika haluaa isälleen en missään tapauksessa kiellä sitä. Joskus saattanut olla kahtenakin viikonloppuna peräkkäin. Viikot aina minulla ja lomalla olemme niin, että isä on ensin kuukauden ja sitten minä.
Olen kyllä saanut pitää palopuheita ja patistaa ja paasata ja se on kannattanut.
Miesystäväni tapaa lastaan pe-su ,joka toinen viikonloppu. Tapaisi useamminkin, mutta sossun ja lapsen äidin mukaan tapaamisista pitäisi pystyä sopia keskenään. Noh, todellisuus on kuitenkin se, että lapsen äiti ei anna lasta useammin isälle (vaikka isä on hoitanut tehtävänsä mallikkaasti ja lapsi kaipaa valtavasti isää).
Eli meillä on näin päin. On halukas ja innokas isä, mutta lapsen äiti on varsin katkera ja yrittää tehdä miehen elämästä helvettiä käyttämällä viatonta lasta aseena. Niinpä isä tapaa lastansa joka toinen viikonloppu, vaikka haluja olisi vaikka joka päivä. Kuitenkin, lapsen äiti ei vain yksinkertaisesti annan lasta isälle. Tapaamissopimusta on yritetty värkätä sossussa, mutta sossun mielestä alle 4 v ei pitäisi käydä viikolla muualla kuin omassa kotonaan/pihalla päivähoidon lisäksi. Ei siis edes isää tapaamassa.