Haluaisin kertoa lyhykäisyydessä minun tarinani.Olimme ekaks ava-klinikalla ja siellä saatiin 12 munasolua josta 4 tehtiin koeputkihedelmöityksellä ja loput mikroinjektiolla. koeput.ei hedelmöitynyt ainuttakaan ja mikroinjektiolla saatiin 5 hyvää alkiota muut ihan repaleisia. tuli siirto ja kaksi alkiota laitettiin omasta pyynnöstä vaikka biologi oli meinannut yhtä..kuukautiset tuli ja se siitä..sit kävimme pas siirros ja taas kahden alkiota siirrettiin..ja testipäivänä näin pitkään odotetut kaksi viivaa..siitä onni alkoi..mutta viikolla 10 3 tuli hiukan verta ja menin keskussairaalaan ja siellä todettiin sikiö kuolleeks..elonmerrkejä ei ole, lääkäri totes. keskenmeno tavallaan käynnistettiin ja sit vielä kaavinta päälle. Tää tapahtui huhtikuussa. nyt sitte olemme oltu tays:is ja punktio oli tiistaina ja tänään oli alkion siirto.. yks ainoastaan siirrettiin muut todella huonoja. nyt tässä jännitän pari viikkoa että kuinkas käydään, periksi emme anna jatketaan taas jos huonosti käy..
Alkion siirto oli tänään...
suvi
2610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidän teille peukkuja ihan tosissani, että nyt onnistaisi ja kaikki menisi todella hyvin.
En tiedä mikä ihme itseäni vaivaa, kun 8.9 tehtiin toinen Inseminaatio ja siitä ei ole nyt kuin vasta 10pv aikaa ja tänään vuosin jotain todella tummaa "möhnää" Se ei ollut täysin verta, vaan verta oli todella vähäsen mukana. Soitin IVF-hoitajalleni joka myöskin ihmetteli, että vielä ei saisi edes kuukaitiset alkaa, että mikäli näin olisi, olisi se jo todella harvinaista.
Nyt onkin mieli ollut maassa koko päivän ja itku todella herkässä. On vain pitänyt purra hammasta yhteen, mutta kun luin ton sun kirjoituksen, jouduin pakostakin itkemään. Tuli vain mieleen, että miksi maailman pitää olla niin epäoikeudenmukainen??!
Mutta kaikkea hyvää ja toivotaan nyt parasta teille, että onnistaisi=)
olen monesti miettinyt samaa että miks tää maailma on niin epäreilu..tällä hetkellä kaks hyvää ystävää odottaa ja kuinka kipeetä se aluks otti..olen ollut hyvin hiljainen tästä meidän asiasta ei olla kerrottu ku anopille..tai ekalla kerralla kerrottiin nyt ei olla sanottu kenellekkään..jotenki valehtelen itselleen ja kaikki uskoo että me ei edes haluta lapsia vielä olen antanut sellaisen kuvan. Tässä runo jonka kirjoitin ku olin saanut keskenmenon.. Olit niin pieni,
avuton.
En voinut sua
auttaa,
en saanut sua
pitää,en käsissäni.
Mielessäni sut pidän,
siellä sinä elät
vieläkin.
-Äiti-
Taas tuli tippa silmään ku ajattelin..
Kirjoita ja kerro kuinka sulla meni..eihän se vielä tarkoita että kaikki ohi jos vuotoa tulee..koita jaksaa ja tiedän todella miltä susta tuntuu..anna itkun tulla jos itkettää, se helpottaa. Itse itken ku olen yksin kotona ja mietin kaikenlaisia asioita..ku alkaa miettimään niin ei meinaa saada ajatuksia muualle.. suvi