Ovemme oli auki
toistemme sydämiin käydä,
mutta aloimme epäröidä,
peräännyimme.
Anteeksipyytävistä, aroista
katseistamme saattoi lukea:
Kunpa uskaltaisimme luottaa
tähän tunteeseen.
Suljimme oven hiljaa välillämme.
Ehkä vielä jonain päivänä
rakkaus riittää.
toistemme sydämiin käydä,
mutta aloimme epäröidä,
peräännyimme.
Anteeksipyytävistä, aroista
katseistamme saattoi lukea:
Kunpa uskaltaisimme luottaa
tähän tunteeseen.
Suljimme oven hiljaa välillämme.
Ehkä vielä jonain päivänä
rakkaus riittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin tämän jo myöhään illalla mutta pakko oli mennä unten maille
joten nyt paremmalla aikaa..
Ajattelen, että kuinka osuva on runosi sanat,
arkuus ja epävarmuus saa vetämään ovet ihmisten välillä kiinni
Rohkeus tuntuu olevan aina jossain muualla kuin siinä hetkessä,
kun pitäisi kohdata toinen, avoinna - tunteilla
Muru toivoo että ehkä jonain pvän ovet välillä aukeaa! :)
Kesäpisaroita ja iloa pvääsi, runo-Della! :)
Tätä juuri hajatelmallani tarkoitin. Olisipa sitä useammin rohkeutta pitää ovet avoimina toinen toisillemme!
Vai kesäpisaroita ? .. heh, täällähän sataa kaatamalla.. mutta kiitos :) ja iloa myös Sinun iltaasi.
ihana runo, ja toinen säkeistö tarttui minuun
ihan erityisesti.
Mukavaa, että Sinäkin olet pitkästä aikaa tuonut
runon.
Niin, on tullut viime aikoina vain lueskeltua muiden runoja, mutta ehkä jos vaikka saisin taas joitain hajatelmia riipusteltua, kunhan lomani alkaa. Se jääköön nähtäväksi.
Kiitos :)