Naimisiin ja lapsia. Ongelmia ja erotaan. Molemmat haluaa lapsen/lapset ja sitten viisaasti päätetään, että lapsi/lapset vuorottelee vanhempien välillä -kuukausi isällä ja kuukausi äidillä.
Tätä vaan en ymmärrä. Miksi lapsista tehdään heittopusseja? Se ei todellakaan ole lapsen edun mukaista, kun ei anneta kiintyä mihinkään kunnolla vaan aina maisema vaihtuu.
Olen seurannut läheltä tapausta missä nyt 5vuotiasta poikaa on palloteltu isältä äidille ja äidiltä isälle kolmisen vuotta ja kamalaa on kattella kun lapsi on ihan hukassa. Aina on tulossa tai menossa.
Miksi nykyajan vanhemmat ovat niin itsekkäitä???
Tätä vaan en ymmärrä. Miksi lapsista tehdään heittopusseja? Se ei todellakaan ole lapsen edun mukaista, kun ei anneta kiintyä mihinkään kunnolla vaan aina maisema vaihtuu.
Olen seurannut läheltä tapausta missä nyt 5vuotiasta poikaa on palloteltu isältä äidille ja äidiltä isälle kolmisen vuotta ja kamalaa on kattella kun lapsi on ihan hukassa. Aina on tulossa tai menossa.
Miksi nykyajan vanhemmat ovat niin itsekkäitä???
Vastaukset 7
Vanhimmat
molemmille vanhemmille on vaikea paikka kun erotaan eikä kumpikaan osaa ollaepäitsekäs asian suhteen. se nyt vaan on niin että tuollaisessa tilanteessa luullaan että ajatellaan lapsen parasta. noin nuoren lapsen pitäisi asua vakituisesti jomman kumman luona. itse äitinä ymmärrän kummankin ikävää lasta kohtaan. mutta ei voi muita moittia. kukin tyylillään.
rankkaa monin tavoin. Joko toista vanhempaansa ei näe usein tai sitten ei ole vakituista kotia. Se on kuitenkin yksilökohtaista, kumpi on pienempi paha kenellekin.
Toinen ongelma on raha. Erolapsi maksaa lähes kaksi kertaa saman kuin samassa taloudessa asuvien vanhempien lapsi. Erolapsi kun tarvitsee riittävän ison asunnon, tavaroita, vaatteita ja kaiken tuplana. Useimmissa tapauksissa lapsen elintaso laskee ja hän joutuu näkemään vanhempien rahahuolia enemmän kuin ennen. Siitä huolimatta, että yhteiskunta tukee erolapsia enemmän kuin muita (yh-korotus lapsilisään).
Lapsen edun mukaista ei ole ero lainkaan. Toki poikkeuksia on (väkivalta, alkoholismi...), mutta lapsi kärsii aina erosta kohtuuttoman paljon. Ja useimmat erot johtuvat vanhempien itsekkyydestä.
Olen kyllä sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle perusturvallisuuden puute on suurin paha, niin pienelle kuin isollekin. Jos on kuitenkin toinen vanhemmista, joka vakaasti on läsnä ja huolehtii, niin silloin asiat ovat paljon paremmin kuin että perusturvallisuus horjuu kerran kuukaudessa kun leiri vaihtuu.
Vähän aikaa kun mennään eteenpäin, niin saa nähdä mitä nämä heittopussilapset saavatkaan aikaan kun kasvavat ja ovat itse siinä vaiheessa, että alkavat rakentaa elämäänsä ja perheitä...huh huh!
Näitä juttuja lukiessa tulee selkeästi esiin, ettei kellään kuitenkaan taida olla omakohtaista kokemusta tästä asiasta. Kuinka moni teistä on eroperheen lapsi? Kuinka moni itse on eronnut?? Asioilla on monta puolta. Itse koin, että olisin halunnut päästä alkoholisti isästäni mahdollisimman aikaisin eroon, mutta äitipä ei halunnut rikkoa perhettä vaan sinnitteli aina vaan.
Ai niin, itse erosin myös pari vuotta sitten ja minulla on 5-vuotias lapsi. Erosin koska lapsen isä ei viihtynyt juurikaan kotona ja olin käytännössä yksinhuoltaja parisuhteessa. Kummallista, miten isä kiinnostui vasta eron myötä lapsensa elämästä ja halusi, että lapsi viettää aikaa myös hänen luonaan. No, sehän on lain mukaan hänen oikeutensa, mitäs siinä sossuja vastaan on enää pullikoimista. Sosiaalitantat ovat sitä mieltä, että lapsen tulee luoda suhde molempiin vanhempiin ja olla molempien kanssa, se on lapsen etu. Mietitäänkö heittopussina olemista kuinka paljon, en tiedä?? Tätä se meidän yhteiskunta on...
Eihän noita yksittäisiä eroja voi koskaan mennä tuomitsemaan, kun ei tiedä, kuinka voimakkaasti eri yksilöt kokevat erilaiset ongelmat. Ja väkivalta, viina ja alistaminen tuntuvat olevan aika yleisiä tekijöitä eroissa.
Minäkään en silti menisi missään tapauksessa väittämään, etteikö ero vaikuttaisi lapsiin aina. Eikä aina vaan ihan aina. Olin aika pöyristynyt, kun anoppi väitti tyttärensä erosta puhuessaan, että eiväthän ne lapset erosta kärsi kun vain vanhemmat surevat päättynyttä suhdetta. Voi halleluja! Lapsella on vain yksi koti, jonka varaan hän on ennen eroa rakentanut koko elämänsä ja perusturvallisuutensa - vanhemmat voivat löytää aina uuden kumppanin! Eli totta kai elämän pohjan murtuminen ja uudelleenrakennustoimenpiteet vaikuttavat lapsen ihan koko elämään.
Lisäksi vanhemmat selittelevät, että eihän tämä ero nyt mitään vaikuta, kun suurin osa lapsen kavereiden vanhemmistakin on eronnut. Ja bullshit! Jokainen lapsi ja nuori suree sillä hetkellä eroa, kun se kohdalla sattuu. Olkoonkin, että se joissakin tapauksissa on pidemmän päälle paras ratkaisu. Eihän kuolonkolareiden aiheuttamaa tuskaakaan läheisille voi vähätellä sen perusteella, että nuo kolarit sattuvat olemaan aika yleisiä!
Lähipiirini eroista suurin osa vaikuttaa aika turhilta. Perhe eroaa, ja vähän aikaa on niin ihanaa, kun molemmilla vanhemmilla on uudet kultsipuppelit. Sitten laitetaan uudet kodit ja perustetaan uusi perhe sen "elämän loven kanssa", ja kappas vaan, kohta on sama arki edessä taas. Ja pahimmassa tapauksessa kaivataan vanhaa puolisoa, jonka kanssa oli kuitenkin ihan mukavaa.
täytyy, että lapsia paiskotaan miten sattuu, koska vanhemmat haluavat osoittaa erinomaisuuttaan ja "pitää saada lapsi itselle yhtä paljon kuin toiselle". Ja yleensä tämä kaikki on vain kulissia, että voi sitten muille ihmisille näyttää, miten "rakastaa" lapsiaan. Paljon lapsia tietysti vaaditaan yhtä paljon molemmille vanhemmille myös sukulaisten painostuksesta - juuri niin itsekkäitä ne mummit ja vaaritkin osaavat olla.
Mun mielestä jokainen eroava vanhempi voisi ensin itse kokeilla sitä, että viettää joka viikon tai joka kuukauden eri kodissa ja vaihtaa sitten toiseen kotiin - kuinkahan moni olisi halukas? Mutta eihän aikuiset siihen suostu, sehän olisi aivan liian raskasta. Minä tiedän pojan, jonka isä asuu eri kaupungissa ja poika käy isällään joka toinen viikonloppu. Poika oli pyytänyt isää joskus luokseen, ettei hänen tarvitse matkustaa ja isä oli vaan meinannut, ettei jaksa sellaista reissaamista. Äiti olisi siis antanut kotinsa pojan isän käyttöön.
Kyllä ennenvanhaankin monet parit käytännön tasolla erosivat. Mies muutti muualle töihin, oli syrjähyppyjä, vaimo ja lapset lähtivät pakoon väkivaltaista ukkoa sukulaisiin ja jäivät sille tielleen, mutta lapset sentään saivat asua aina yhdessä ja tietyssä paikassa - ei tarvinnut rampata äidin ja isän väliä. Aikuisille raskasta, mutta lapsille ihan varmasti turvallisempaa.
Se on tosi surullista, että joillekin ihmisille lapset on vain statussymboleja ja tavaraan verrattavaa omaisuutta, jota täytyy saada hallita.
"täytyy, että lapsia paiskotaan miten sattuu, koska vanhemmat haluavat osoittaa erinomaisuuttaan ja "pitää saada lapsi itselle yhtä paljon kuin toiselle".
- oi että oli fiksua puhetta ja elämänkokemustakin taitaa kirjoittajalla olla kun noin realistisesti kirjoittaa?