Olemme kumpikin kerran eronneita, vielä työelämässä mukana olevia ihmisiä. Minä olen 58 v. ja miesystäväni 59 v. Olemme seurustelleet jo 7 vuotta ja nyt on tullut ajatus, että voisimme oikeastaan solmia avioliitonkin. Kummankin lapset ovat aikuisia ja omillaan, minun exäni avioitui hyvin pian eromme jälkeen. Meillä on kummallakin oma asunto ja työn vuoksi asumme eri paikkakunnilla. Suhteet kummankin jälkikasvuun kunnossa. Onko täällä ketään "vanhoina" avioitunutta? Toivoisin käytännön neuvoja ja vihjeitä siitä, mitä pitää ottaa huomioon. Avioehdon tekeminen on itsestäänselvyys, sillä meillä on kummallakin omaisuutta. Miten/missä teillä on hoidettu ja järjestetty vihkiminen ja hääjuhla? Miten aikuiset lapsenne ovat suhteutuneet asiaan ja missä vaiheessa olette heille ilmoittaneet aikeestanne? Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!
Uudelleen avioliittoon
nainen58.
20988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuossa vähän alempana lukee että: Avioliitossa, ei seksiä
uudesta avioliitosta!
Sori!
...olin 40v ja mieheni 23v kun Paukautimme jiftikseen=D
Nyt olen 54v ja Mieheni 37v ja meillä on 12v yhteinen Poika.
Edellisestä Avioliitosta on kaksi täysi-ikäistä tyttöä ja heillä omat Perheensä=D
Ja eikun Naimisiin, jos siltä tuntuu ja Rutkasti ONNEA=D
...ja netissä pyörit päivät pitkät....
Minäkin avioituessamme 43v ja mieheni 27...
Yhteisiä lapsia meillä ei ole sydänvikani vuoksi - edellisestä liitostani kuitenkin poika ja kaksi lastenlasta plus muutama yhteinen kummilapsi :)
Liittoa takana yhdeksättä vuotta ja kovasti rakkautta riittää...
Seurustelumme alkoi ollessani 40v - eräs miespuolinen tuttavani silloin kovasti ihmetteli "rohkeuttani"...
Kerroin hänelle olevani mieluummin hetken onnellinen kuin senkin vähän onneton!
Toki naimisiin!!! Onnea sylin täydeltä ;DDD
Voi siisus, Namis on sulla ollut rohkeutta!
Avioeron jälkeen olin 7v nuoremman "nuorukaisen" kanssa lähes 8v, vaan poika, mikä poika.
Minulla on lapsiavioliitosta vain yksi tytär, ja
näin äitiys on koettu.
En ajatellutkaan tehdä lasta, tälläiselle motoristille, joten kaikki miehet ei todellakaan kasva aikuisiksi.
Ja me naiset emme välttämättä hyväksy avokkiemme lapsia tai päinvastoin.
Tualleesta pitääsi panna jo syytteesehen. Lapsehen sekaantumisesta. Mikä juutas teitä ämmiä kriivaa, ettekö tajua mihinä kohtuus menöö?
Tuletta sen viä tuntemahan!
Miksipä ei voisi mennä naimisiin jos siltä tuntuu. Mutta suosittelen kyllä, että ensin muutatte yhteiseen asuntoon ja katsotte, miten yhteiselo sujuu. On ihan eri juttu asua yhdessä kuin treffailla.
Juridista syytä mennä naimisiin ei taida enää esim. eläkkeen muodossa olla. Mutta jos rakennatte yhteistä kotia, saa toinen jäädä siihen asumaan toisen kuoltua. Avioehto on tietysti ihan viisasta tehdä.
Onnea vaan teille!
vielä kiinnostaa noinkin paljon niin anna sen mieskokelaasi mennä rauhassa vapauteen.
Turha sitä on alkaa kiduttamaan.
Lapsetkin siinä kärsii...
jos siltä tuntuu . Itse avioiduin keväällää ex-vaimoni kanssa kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen . Ollaan teitä parivuotta nuorempia . Meillä nyt oli päällimmäisenä syynä leskeneläke , jota ei avoleskelle myönnetä .Maistraaatissa kävimme ja kotona kakkukahvit . Edes sormuksia tarvinnut ostaa kun alkuperäiset olivat vielä tallella . Ilman tuota käytännön syytä asuisimme varmasti avoliitossa .
leskeneläkettähän ei saa jos puoliso on avioliittoa solmittaessa ollut yli 50-vuotias.
avo eikä muutakaan ukkoa.
Ei tarvitse murehtia leskeneläkkeistä, riittää kun mietiskelee sitä itse ansaittua eläkettä.
Olen tietenkin nyt vähän sarkastinen mutta kyllästyttää kun kaikki ihmiset muuttaa mielessään aivan kaiken rahaksi.
Eikö mikään muu tässä maailmassa enää merkitse mitään, edes rakkaus?
on kylläkin 65 vuotta
maksamisehdot:
http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/tietopankki/02_tietoa_elakkeista/001_milloin_elakkeelle/04_perhe_elake/02_leskenelake/index.jsp
avioliitolla?
Sanoin vähän, mutta totuuden.
avioliitolla?
Ainako vain katkerat ovat täällä äänessä?
Erehdyit kohdallani, en ole katkera. En vain tajua mitä auvoisuutta se minulle antaisi, olla avioliitossa?
Mun on mun, hänellä omansa, ja kummankin aikuinen lapsi on tyytyväinen.
Uskon syvästi Luojaan, vaan en raamattuun.
Minä en tarvi mitään virallista.
En ole nähnyt mitään "järjellistä" syytä miksi pitäisi avioitua!
Hyvin samanlainen on tilanteemme, ja asumme kahta
asuntoa. Samassa kaupungissa.
En halua muuttaa, ei halua toinen, näillä on sitten menty.
Mitä se papin aamen sit tekee näillä vuosilla?
En lähe siitä kiisteleen, me emme sitä tarvi.
Olen ajatellut ettei tule sit riitaa tavaroista, kun kummallakin on omansa.
Ja kaikilla ei ole läheskään sydämelliset välit toisen lapseen.
tee sitä virhettä että avioon.
Saat katua sitä siirtoa katkerasti.