on nainen,jonka tytär on päässyt Helsinkiin lääkäri oppiin.Siinäpä herran terttu,pelottaa ihan,että tuollaiset ihmiset rupeavat lääkäreiksi.Tällä hetkellä suurin huolen aihe kuuluu olevan,että pelkää joutuvansa samaan solu asuntoon jonkun ammattikoululaisen kanssa.Ne on niin parempaa väkeä nämä tulevat lääkärit että ei sovi rahvaan kanssa asustella saman katon alla.Ihan pahaa tekee.
Työpaikallani
periksiantamaton!
151428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kyse siitä, että monet ammattikoululaiset eivät osaa antaa lääketieteen opiskelun edellyttämää opiskelurauhaa iltaisin, ei suinkaan siitä, että olisi jotenkin parempi ihminen. Mutta sinun kieroutuneessa mielessäsi kukaan lääkäri ei näköjään voi toimia kunnolla, koska syyttelet heitä kaikesta mahdollisesta. Minun tekee pahaa lukea tuollaisen kirjoituksia, ja toivonkin, ettet koskaan itse pääse lääkikseen kun toivot muille ihmisille jatkuvasti pahaa.
Mutta mene nyt hyvä ihminen kertomaa työtoverillesi, että Helsingissä on Mediomat, joihin pääsee lääketiedettä opiskeleva muualta tullut aika helposti asumaan. Kyse on pienistä alle 20 neliön yksiöistä, eli kannattaa hakeutua sellaiseen.
ekana opiskeluvuonna samassa solussa kahden kosmetologiopiskelijatytön kanssa. Koko ajan oli kämpillä sellaiset bileet, että lukemisesta ei tahtonut tulla mitään. Luki sitten kirjaston lukusalissa, kyllähän sekin luonnistuu, mutta kirjastotkaan ei oo auki yömyöhään ja milloin vain ja paikat on siellä usein täynnä. Opiskelurauhan sai, kun vihdoin sai oman yksiön. Eli luulen, että tuo tytär pelkää samaa juttua, eihän ammattikoululaisten tarvitse päntätä iltaisin yhtään samalla lailla kuin lääkisläisten eikä ne usein sitä ymmärräkään, että toinen tarvitsee paljon lukuaikaa.
Kyllä ainakin Helsingissä saa panttia vastaan avaimen, jolla pääsee 24h kirjastoon.
Riippuu pitkälti siitä mitä kyseiset henkilöt ammattikoulussa opiskelevat. :P
On se harmi, että sinun tahtosi vastaisesti lääkikseen pääsee ihmisiä, jotka ovat viettäneet normaalin nuoruuden. Ei ole pääsykokeissa edelleenkään esivaatimuksia päähänpotkituksi tulemisesta tai laitapuolen elämästä.
Minä jouduin aikoinani neljän hengen soluun, jossa oli kaksi aloittajaa ja kaksi toisella vuosikurssilla olevaa. Ongelmia ei tullut, koska meistä jokainen käytti iltaisinkin kämpilläoloaikansa lukemiseen ja kunnioitti muiden tarvitsemaa työrauhaa.
Kolmantena vuonna pakka meni sekaisin. Sain oman huoneen muualta, mutta solun toisessa huoneessa oli kaksi aloittajaa ammattioppilaitoksesta. Noiden elämäniloisten neitosten koulutukseen kuului hyvin vähän kotitehtäviä, joten heillä oli aikaa sekä pitää lettukestejä kurssikavereilleen että viihdyttää poikaystäviään huoneen lisäksi suihkussa, ja viikonloput rellestettiinkin sitten asuntolan ovet auki käytävään oikein isolla porukalla. Eivät he mielestään häirinneet ketään, joten asuntolanhoitajan ukaasien vaikutus kesti vain minuutteja.
Yksilön luonteesta on kiinni paljon, mutta jokaiselle toivoisi huone- ja solukavereita ja naapureita, joilla työmäärä ja opiskelurauhan tarve on samansuuruinen. Tuon työkaverisi tyttären huolen ymmärrän erittäin hyvin. "Rahvasta" ajattelet vain sinä omassa pikkuruisessa, katkerassa mielessäsi.
Tämä on totta, olen sama mieltä. Periksiantamaton on vain tosi katkera, kun itse ei pääsenyt lääkikseen. Ollen huomanut että aina on jotain pahaa, ei koskan hyvää.
Onhan se totta tuokin, että lääkärikouluun pääsee aina livahtamaan noita ylemmyydentuntoisia herrojen kakaroita, mutta kyllä suurin osa opiskelijoista taitaa olla ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä. Helsingissä tosin saattaa tuo "parempien ihmisten" osuus olla muuta maata suurempi, mikä sinällään on tietysti ikävä juttu.
nuoria ihmisiä ne ovat lääkikseenkin päässeet. Ei pelko joutua ammattikoululaisten kanssa samaan soluun ole pelkästään lääkäriopiskelijoiden vaan monien muiden pelko. Syitä onkin täällä jo monissa viesteissä käsitelty.
Onpahan vain niin, että viestiketjun aloittaja aina etsii nimenomaan lääkiksen opiskelijoista jotain vikaa, ties mistä syystä sitten.
Onko lapsesi ammattikoululaisia vai oletko itse sen käyneitä? Haiskahtaa vähän siltä...
Ehkä rouvaa huolestuttaa ammattikoululaisten vapaa-ajanviettotavat. Jos toisilla on paljon luettavaa (kuten lääketieteellisessä tunnetusti on) ja toisilla ei, niin tyttären luvut saattavat häiriintyä. Soluasunto vastaavassa tilanteessa olevien kanssa lienee parempi. Tätä eivät ammattikoululaisten vanhemmat ehkäpä ymmärrä.
Miksi kommenttisi oli niin alemmuudentuntoinen?
Tuntuu, että aloittaja itse ei pääsenyt lääkikseen, ja siksi on niin katkera.
Kyllä lääkärikoulun voi suorittaa lukemattakin, kun vaan skarpisti seuraa opetusta. Todellinen oppiminen tapahtuu sitten töissä vasta.
urbaanilegendoja... ei kyllä mene lukematta läpi lääkis, koska kaikkea tenteissä kysyttyä ei ole opetuksessa käyty läpi.
Mutta se on kyllä totta, ettei siellä mikään superaivo tarvitse olla, ihan tavallisen ahkera opiskelija riittää.
Ei ole legendaa. Myönnän lukeneeni yhteen ainoaan tenttiin ja totesin ettei kannattanut. Hyvät pisteet tuli joo, mutta nyt en enää muista muuta kuin että tulipa luettua sillon aikoinaan juu. Muista jaksotenteistä on menty läpi pläräämällä jakson luentomonisteet läpi edellisenä iltana, joskus jopa vasta tenttipäivän aamuna. Isoimpiin tentteihin en ole valmistautunut ollenkaan, sillä eihän parin tunnin preppaaminen enää siinä tilanteessa auta yhtään mitään - ja läpi on menty, ja paradoksaalisesti sitä paremmilla pisteillä mitä isompi tentti. Tottakai olen seurannut tiiviisti opetusta, ja jos vaan jaksaa olla koulussa skarppina, niin se riittää. Ainakin minulle on riittänyt, yhtään hylsyä ei ole tullut.
se, että aika kultaa muistot - ja sitä kultaisemmiksi mitä itsetietoisemmasta tyypistä on kyse ;)
Minkäs sille mahtaa mutta näin se vain on. Kyse ei ole itseriittoisuudesta vaan siitä että ymmärtää olennaisen. Toisilla se taito jo on ja toiset vielä opettelee. Siitä on kysymys.