masennus, raskaus

En oikein osaa vastata kysymykseesi että voiko se toinen mies olla lapsesi isä... mutta muita ajatuksia heräsi tilanteestasi.

Luuletko olevasi kykenevä huolehtimaan pienestä avuttomasta ihmisestä, jos itsekkin olet noin rikki..?

Entäs lääkkeet? Nehän vaikuttavat sikiöön...

Itsekkin olen ollut vakavasti masentunut ja tätä nykyään minulla on lapsi. Raskausaikana en tahtonut syödä mitään lääkkeitä ettei lapselle vaan tule mitään. Ilman lääkkeitä raskausaika oli raskas. Niin kuin vauva-aikakin. Tarvitset kovasti tukea että selviät. Onko miehestäsi siihen?

Itsensä tappaminen ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Ihmiset tekee virheitä, kaikki. Niistä pitää vaan oppi. Niin itselle kuin toisellekkin pitää antaa uusi mahdollisuus.

Tiedän tunteen kun on todella masentunut. Itkettää, väsyttää, mikään ei tunnu miltään, tuntuu ettei kukaan ymmärrä, tuntuu ettei tulevaisuudella ole mitään annettavaa ja mikä pahinta ei usko mistään voivan olla apua...

Neuvoni kuitenkin on sinulle että älä luovuta, mieti järjellä asioita, ota vastaan kaikki mahdollinen apu ja yritä etsiä positiivisia asioita elämästäsi.

Kaikki selviää varmasti!

Kuinka kauan aikaa oli mennyt ennekuin teit testin?

Älä kuitenkaan itsellesi tee mitään.

Lapsen hyvin vointi on tärkeintä.

Virheistä oppii.
Älä enää petä.

Muista Jeesus ja syntinen nainen tapaus.

Ei me voida mitenkään tietää onko lapsi toisen miehen, varsinkaan kun et tarkemmin kerro pettämispäivää/kiertosi pituutta/edellisten menkkojen alkamispäivää/negatiivisen ja positiivisen testien tekopäiviä..

Ultralla voi määrittää aika tarkasti raskauden alkamisajankohdan. Jos tämä on lähellä pettämispäivää, niin sitten lapsi voi olla kumman vaan. Siittiöt meinaan voivat elää jopa 7pv naisen sisällä.. Isyystestillä tuo ratkeaa.

Virtsasta tehdyt raskaustestit eivät ole 100% varmoja. Vääriä positiivisia ei oikeastaan ole, mutta vääriä negatiivisia on. Joissakin tapauksissa raskaus saattaa näkyä kotitesteissä vasta jopa kolmannella kuulla..

Joten valitettavasti, jos olet harrastanut seksiä toisen miehen kanssa vähän aikaa sitten, on mahdollista että lapsi on tämän miehen. Mutta voi se olla myös miehesi. Mene neuvolaan, siellä osaavat auttaa sinua.

Ei itseään kannata alkaa vahingoittamaan. Soita nyt vaan sinne neuvolaan, sieltä saat tietoa ja apua. Kerro mikä tilanne on, niin varmasti saat ajan pian.

Raskausajan masennus ja D-vitamiini

D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.

Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.

S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.

Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).

"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.

D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.
http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-13173362/

"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.

– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.

Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.

–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.

Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.

–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.

Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.

Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.

Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Lääkitty mieli:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Olet aikamoisen sopan keittänyt ja tiedät sen itsekin. Ja olet siitä ihan itse vastuussa.

Miten miehesi suhtautuu lapsen tulemiseen. Onko hän valmis pitämään isyyslomaa. vanhempainlomaa jne. ja ylipäätään osallistuuko hän kotitöihin? Onko hän töissä?

Masentunut äiti on hirveä riski lapsen mielenterveydelle, joten oletko yhtään ajatellut sitä? Onko abortti poissuljettu?

Nyt pitää hankkia tukiverkosto lapsen hoitamiseksi: isovanhemmat, sisarrukset ystävät jne. koska sinä et sitä jaksa niin kuin äidin pitäisi, jos olet masennuksen vuoksi työkyvyttämyyseläkkeellä.

Mene psykologille juttelemaan tilanteestasi, että saat hieman mielenrauhaa.

Aloitus on neljän vuoden takaa, joten eiköhän asia ole jo selvinnyt!

Niinpä, en huomannut.Kuka näitä nostelee...?

Joitakin näköjään pannuttaa se, jos ilmoitan olevan sitä mieltä, että minusta on vastuutonta masentuneena työkyvyttömyyseläkkeellä hankkia lapsia.


Olisi mielenkiintoista kuulla näiden miinuspaukuttajien perustelua.

http://breggin.com/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=47
http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI

Koko maa on ihan masentunut kun ihmiset on ilkeitä ja itserakkaita.ollaan nyt toistemme avuksi.tuollainen haukkuminen ei auta ketään.

No jos olet joskus ollut jonkun kanssa eli pettänyt, niin tuskin siitä lopun ikääsi tulet raskaaksi. Kysehän on sinun syyllisyyden tunnostasi tai pelosta, että lapsi olisi hairahduksesi seurausta.

Raskaus panee naisen elimistössä hormonitasot uusiksi. Se valmistaa sinua äitiyteen ja uuden elämän hoivaamiseen. Tunnen erään naisen (serkkuni), joka oli kauhea äkäpussi ja hermoheikko, joka asiasta pimahti vähästäkin ja loukkasi jatkuvasti ihmisiä, frustraationsieto melko nollatasoa, mutta odottamaan alettuaan hän alkoi tasaantua ja on pärjännyt vauvan kanssa aivan hyvin liikoja hermoilematta, vaikka vauva on iso haaste kenelle tahansa.

Melkein huvittaa kuunnella hänen puhuvan tyyliin "niin, se on niin vähän aikaa vauva...", kun puhutaan, miten vauva voi käydä hermoille. Aivan kuin toinen ihminen!

Toivotan onnea raskauteen ja muutenkin!