Muita masentuneita + raskaana

Hei! Juolahti mieleeni että älä lopeta masennuslääkitystä kerralla omin nokkinesi, vaan kysy lääkäriltä lopetuksesta...Koska useimmat lopetetaan vähentämällä annosta, ja joitain voit käyttää raskaus aikanakin! =)
Ja kyllä sulla on tulevaisuus, lapsi auttaa jaksamaan.

Masennuslääkkeitä ei yleensä suositella kokonaan lopetettaviksi raskausaikana. Sinuna soittaisin pika pikaa neuvolaan, ensinnäkin siksi että niin kuuluukin tehdä kun on saanut tiedon raskaudestaan, ja toiseksi siksi, että voisit keskustella terveydenhoitajan kanssa tilanteestasi ja lääkityksestäsi. Se asia kannattaa saada mahdollisimman kuntoon ja vieläpä ammattilaisen avulla, että lapsella ja sinulla olisi asiat mahdollisimman hyvin!

Raskaus pistää tunteet mylläämään kaikkein elämäniloisimmillakin ihmisillä joten en yhtään ihmettele, että olet todella ahdistunut.

Sinuna keskittyisin nyt olennaiseen eli omaan jaksamiseen. Kouluttautua ehdit kyllä myöhemminkin! Ja onneksi sinulla on mies rinnallasi, toivottavasti hänellä riittää ymmärtämystä sekaville tunteillesi!

Kaikkea hyvää sinulle!

Olin juuri aloittamassa masennuslääkitystä, mutta en sitten aloittanut kun olinkin yllättäen raskaana. Nyt puhuin neuvolassa viimein oloistani ja aloitin lopulta rv 23 lääkityksen, joka sopii raskaana olevalle (Sepram, sitalopraami). Sivuvaikutukset tuli aika rankasti aluksi mutta helpottaa, tuntuu et tämä kannattaa kyllä niin ei tarvitse joka päivä itkeä ja miettiä kaikkea masentavaa. Raskaus pahensi mun mielialanvaihteluja entisestään niin, että se oli kamalaa, ja sitten kun on vielä "oikeestikin" kaikkia huolia ja stressiä. Mäkin olen kouluttamaton, mutta uskon et kyllä se vielä siitä joskus järjestyy, aluksi riittää että itse voin paremmin ja pystyn pitämään huolta lapsesta. Kannattaa miettiä yksi asia kerrallaan eikä kaikkia sekaisin. Ajattelin toivottavasti ehtiä lukea myös yliopiston pääsykokeisiin, kun olen lapsen kanssa kotona..!
Musta tulee yksinhuoltaja, ja elän sitten täysin yhteiskunnan tuilla. En nyt haluaisi tätä "minulla menee vielä huonommin", kun kaikilla on aina ihan eri tilanteet, mutta se voi olla sulle aika iso plussa, jos sulla on hyvä mies, joka tukee ja jonka kanssa haluat lapsen.
Älä ainakaan tee aborttia, kun mielesi on sekaisin hormoneista ja masennuksesta!
Raskaana ollessa mielessä liikkuu kaikenlaisia ajatuksia, ja se on ihan normaalia, ja myös on hyvä, että mieli valmistautuu etukäteen tähän mullistukseen. Mutta masennukseen kannattaa hakea apua raskauden aikana. Se on tulevaisuutta ajatellen todella järkevää.

mielialalääkityksen ja tullutkin raskaaksi, ammatti vain muutamasta opintoviikosta kiinni (joiden suorittaminen oli jäissä työkyvyn menetyksen takia), toimeentulo lähes kokonaan miehen harteilla. Päätin lopettaa lääkityksen, mutta masennuksen siitä pahennuttua aloitin lääkärin kanssa keskusteltua uudestaan. Tämän terapian avulla sain voimaa nähdä tulevaisuuden valoisampana, ja pystyin lopulta jopa suorittamaan opinnot valmiiksi ennen lapsen syntymää :)

Olisi erittäin tärkeää, että saisit purettua tunteitasi ihan avoimesti joko miehellesi ja/tai ammattiauttajalle. Yksin ei ole hyvä jäädä murehtimaan! Harkitse vielä lääkitystäsi jos vähääkään siltä tuntuu, sillä on olemassa valmisteita joiden ei ole todettu aiheuttavan haittaa sikiölle... No, ainahan lääkkeissä on riskinsä, mutta lapselle se on taatusti pienempi kuin se että itse voit huonosti. Masennus vaikuttaa kehoon myös fyysisesti sekoittaen mm. unta, ruokailua ja liikkumista joiden merkitys on nyt entistä tärkeämpi.

Ja vaikka tunteet ovat nyt varsin sekavia, ne helpottuvat kyllä päivien ja viikkojen kuluessa. Ei ehkä tunnu siltä juuri nyt ja tämä ensimmäinen kolmannes tuntuu suorastaan raivostuttavan pitkältä, mutta yhtä varmasti olo tulee pikkuhiljaa paremmaksi. Tällä tiedolla on hyvä lohduttautua pahimpina hetkinä :)

tilanne. Olen syönyt lääkkeitä puolisen vuotta ja lopetin kun tulin raskaaksi. Nyt on 8-9 rvko meneillään.

Ymmärrän täysin tuntemuksesi. Ajattelen, että raskaus on niin iso juttu, että sn kuuluukiin jossain määrin herättää pelkoa ja epävarmuutta yms. tunteita, koskalapsen syntymä muuttaa koko elämän, paluuta entiseen ei ole. Mutta muutokset ei missään nimessä ole pahoja, mutta muutokset tuntuvat pelottavilta, varsinkin kun on vielä masentunut.

Minua on myös itkettänyt ja olen myös toivonut herääväni ja tämä oli vain unta. Mutta raskauden alussa hormonitoiminta on melkoisen vilkasta ja se varmasti aiheuttaa osan näistä tunteista.

Olen huomannut selvän muutoksen itsessäni lääkkeitten lopetuksen jälkeen ja todella haluan aloittaa ne uudelleen, elämäni tuntuu helpommalta niiden kanssa. Raskausajan koetan selvitä ilman.

Ja siitä että sinulla ei ole koulutusta, niin sen hankkiminen ei ole koskaan myöhäistä. Esikoiseni syntymän jälkeen olen opiskellut opintoni (2 vuotta) loppuun. Ihmiset käyvät töissä vaikka on lapsia ja samoin pystyy opiskelemaan.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja nyt alkuun kärsivällisyyttä kestää kaikki tunteet joita tulee. Tee asioita joista pidät. Onko sinulla säännölliset käynnit psykiatrian poliklinikalla? Siellä voisi purkaa tuntojaan ja samoin neuvolassa, jonne pian pääset.

Voimia!!