Hei :)
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta noin kuutisen vuotta, mutta jotenkin vasta nyt on alkanut tuntumaan että olen tervehtynyt. Minulla ei ole enää itsetuhoisia ajatuksia, en masennu yhtä herkästi, olen saanut toimintakykyni takaisin, harrastan ja olen kiinnostunut asioista ja päässä ei ole enää sellaista raskasta tunnetta niinkuin koko pää olisi haavoilla.
En ole itkenyt viimeiseen puoleen vuoteen (!) ja olen rohkistunut aivan mielettömästi. :)
Minulla on nyt kaikinpuolin hyvä olla ja arvostan elämää ja itseäni. Olen arvokas ja mukava ihminen kunhan minut oppii tuntemaan.
Toivon kaikille teille muille kanssa masentuneille paranemista ja iloisia hetkiä, joista pystyisitte nauttimaan. Minä pidän teille peukkuja!
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta noin kuutisen vuotta, mutta jotenkin vasta nyt on alkanut tuntumaan että olen tervehtynyt. Minulla ei ole enää itsetuhoisia ajatuksia, en masennu yhtä herkästi, olen saanut toimintakykyni takaisin, harrastan ja olen kiinnostunut asioista ja päässä ei ole enää sellaista raskasta tunnetta niinkuin koko pää olisi haavoilla.
En ole itkenyt viimeiseen puoleen vuoteen (!) ja olen rohkistunut aivan mielettömästi. :)
Minulla on nyt kaikinpuolin hyvä olla ja arvostan elämää ja itseäni. Olen arvokas ja mukava ihminen kunhan minut oppii tuntemaan.
Toivon kaikille teille muille kanssa masentuneille paranemista ja iloisia hetkiä, joista pystyisitte nauttimaan. Minä pidän teille peukkuja!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli ihan hyvä mieli vaihteeksi lukea, kuinka masennusta sairastanut ihminen on päässyt jaloillen, tuli oikein valoisa mieli. Kiitos.
hienoa, että olet hyvin toipunut masiksesta. minä olen sillä tiellä... ja yritän kovasti parantua. toistuva vakava masennus on diagnoosini. nyt kolmatta vuotta sairaslomalla, on muitakin sairauksia. mutta elämä maistuu nyt oikein mukavalta. päätin pitää huolettoman heinäkuun. kesäkuussa sain lopetetuuksi peratsin 2 mg. ja nyt taistelen eroon opamox, 15mg ja 1/4 tapletista. niin että vain tuo neljännes 1X viikossa. ei enää niin tokkura olo. jaksna paremmin, yöuni korjaantunut. velat on entiset, mutta asenne niihin muuttunut. saa olla velkaa kunha jotenkin pärjää ja niitä hoitaa. kivinen on ollut tie, vuosien tie... lukekaa masiskirjoja, liikkukaa, hauskassa seurassa liikkukaa... muuttakaa ystäväpiiriä tarvittaessa... lähde kotoa johonkin liikkeelle, vaikka vain vähäsen... joka päivä nouse sängystä ja joka päivä laitat kengät jalkaan ja kävelet ulkona. nämä pienet kaksi toimivaa ohjetta, jotka psykiatrilta otin... muutoin olen kyseenlaistanut monta asiaasiellä, psykiatrin hoidossa...
tsemppiä kaikille... sitkutellaan eteenpäin, meitä kannattelevat korkeammat voimat... ihanaa kun on netti ja tää palsta... voikaa hyvin. terv. kardemumma