http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ranska haluaa jatkaa lasten kurittamista/1135237746882
"Suomessa fyysinen kuritus on kielletty, mutta viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan yli 70 prosenttia äideistä sanoi käyttäneensä jotakin väkivaltaa, kuten tukistaneensa tai näpäyttäneensä lasta sormille."
Kuulutko tuohon 70%?
Oletko itse ollut fyysisen rangaistuksen kohde?
Onko kokemusta kumpi on rankempi ja kauaskantoisempi rangaistus;
Fyysinen? vai
Psyykkinen?
Miniä uuden ajan
6
997
Vastaukset
- isältäni
saanut remmillä mennen tullen ja vielä palatessa...ei ole toiminut.Nykyään pystyn kuitenkin olemaan isäni kanssa ihan tekemisissä,ei muistella menneitä ja jos jotain sanomista on nii kumpikin pystyy sanoon mitä vaan,huudetaan ja kiroillaan välillä mut jälkeenpäin kaikki hyvin. Ukon vanhemmat taas harrastivat tätä psyykkistä kuritusta,ukko ja sen sisko eivät tänäpäivänäkään IKINÄ sano äidille ja isälle mitään vastaan,ne saa pompottaa aikusia lapsiansa (34v ja 41v) kuinka vaan ja siinä perheessä ei puhuta sit muusta ku meidän lapsista ja säästä...tässä tapauksessa tykkään et tää remmihomma toimi paremmin,minä pystyn puhumaan vanhempieni kanssa mistä vaan,ilman että tartten pelätä et ne loukkaantuu ja vetää herneen nenään vähintään kuukaudeksi jos sanon jotain "väärin",appivanhemmat tekevät sen...Ite annan joskus tukkapöllyn muksuilleni jos ne ei usko mitään,en ole ylpeä siitä mut näin meillä.
- olen saanut osakseni
fyysistä ja henkistä.
Äitini ei koskaan lyönyt minua vaan hänellä oli todella vinkeä tapa läimäyttää ovia niin että usein jäivät sormet väliin.
Viimeisen kerran sormet jäi väliin vielä 34 vuotiaana jolloin opin jo pysymään aina aika kaukana hänestä.
Tönimistä tapahtui myös ovelalla tavalla, kehoitti tee tuo ja silloin tuli kipeä töytäisy kylkeen, kyllä se sattui lapsena.
Piiloteltua vihaa.
Vihan näkee nykyään silmistä, kertoo joskus ettei olisi halunnut hoitaa, mutta ei ollut valintaa.
Isäni oli tossukas ja alkoholisti, kiva ja mukava ja äärettömän saamaton.
Taisi siltäkin jäädä oven väliin sormet. - lyö ja paiskii
olen saanut osakseni kirjoitti:
fyysistä ja henkistä.
Äitini ei koskaan lyönyt minua vaan hänellä oli todella vinkeä tapa läimäyttää ovia niin että usein jäivät sormet väliin.
Viimeisen kerran sormet jäi väliin vielä 34 vuotiaana jolloin opin jo pysymään aina aika kaukana hänestä.
Tönimistä tapahtui myös ovelalla tavalla, kehoitti tee tuo ja silloin tuli kipeä töytäisy kylkeen, kyllä se sattui lapsena.
Piiloteltua vihaa.
Vihan näkee nykyään silmistä, kertoo joskus ettei olisi halunnut hoitaa, mutta ei ollut valintaa.
Isäni oli tossukas ja alkoholisti, kiva ja mukava ja äärettömän saamaton.
Taisi siltäkin jäädä oven väliin sormet."Isäni oli tossukas ja alkoholisti, kiva ja mukava ja äärettömän saamaton.
Taisi siltäkin jäädä oven väliin sormet."
Niinpä niin. Voiko suoremmin sanoa, että ovia heittelevä äitihän se valitsi miehelle alkoholismin. - käy näin....
lyö ja paiskii kirjoitti:
"Isäni oli tossukas ja alkoholisti, kiva ja mukava ja äärettömän saamaton.
Taisi siltäkin jäädä oven väliin sormet."
Niinpä niin. Voiko suoremmin sanoa, että ovia heittelevä äitihän se valitsi miehelle alkoholismin.Äiti harrasti enemmän huutamista, haukkumista, vähättelyä, ilkeilyä, sä-et-osaa-mitään, susta-ei-ikinä-tule-mitään -juttua, olet tyhmä ja saamaton ja kamala kakara.
Josta syystä 26 vuotiaana en erityisemmin arvosta äitiäni. Lukioiässä nousin vastaan kaikkea haukkumista. Ignorasin kaiken sanomisen, en vain välittänyt, annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eipä tule äiti ikinä saamaan arvostustani ja kunnioitustani.
Isä sen sijaan käytti tukkapöllyä (pari kertaa) , ei ikinä haukkunut, ei ikinä vähätellyt, osaa keskustella jne. Tiedä sitten mikä auktoriteettihomma tässä oli, mutta isän sana oli (on edelleen) laki. Äiti pyytää, mitään ei tapahdu, isä pyytää ja kaikki tehdään juuri niin kuin isä pyytää. Heti.
- -ukko-
on kaksi eri asiaa, vaikka ne liittyvätkin jotenkin yhteen.
Mun mielestä se tärkeä raja menee siinä, osaako kasvattaja suunnata toimensa ilman omaa sisäistä aggressiota kasvatuksen hyväksi, vai purkaako hän omaa turhautumistaan, kiukkuaan tai aggressiotaan lapseen - riippumatta siitä, onko tuo toimi fyysinen vai psyykkinen.
Olen kokenut niin, että fyysinenkin puuttuminen voi olla tehokasta, ilman pahoja jälkiseurauksia, jos se ei ole luonteeltaan rangaistus, vaan huonon toiminnan keskeyttävä teko. Esimerkiksi niin, että jos lapsi on sellaisessa tilassa, että hän ei kykene levottomuudeltaan kuuntelemaan sanallisia ohjeita, voi yksi litsari poskelle "pysäyttää" lapsen, niin, että hän kykenee taas kuuntelemaan. Mutta se on ihan eri asia, kuin se, että aikuinen rankaisee tai pahoinpitelee lasta.
Minä en kovin paljon usko rankaisemiseen: rangaistusten antaminen on vaikea taito. Useammin rangaistus palvelee enemmän aikuisen tunteita kuin kasvatusta. Jos vanhempi ylimalkaan pystyy itse kohoamaan sille tasolle, että hän osaa erottaa omat tunteensa kasvatuksesta ja kasvatuksen rankaisemisesta, kysymyksesi muuttuu mielekkääksi.
Kaksi asiaa on kuitenkin pahasta:
1 lapsen syyllistäminen
Jos lapsi elää ilmapiirissä, jossa hän emotionaalisesti on vaarassa muuttua syylliseksi, on ehkä samantekevää, onko rangaistus psyykkinen vai fyysinen. Syyllisyyden tunne on se vammauttava myrkky. Tarkoitan tätä siinä mielessä, että syyllisyys ui lapsen identiteettiin, en yksittäisen teon kohdalla.
2 Rangaistuksen odottaminen
Kun lapsi tekee jotain väärin ja tietää sen itse, mikä tahansa rangaistus on pienempi paha, kuin rangaistuksen odottaminen. Rangaistukseen liittyy aina pelko sattumisesta, fyysisesti tai psyykkisesti. Nopea rangaistus on parempi, kuin viivytetty: "odotahan kun isä tulee kotiin"
En todellakaan tällä vastauksella puolusta fyysisiä rangaistuksia. Tahdon sanoa vain sen, että sitten kun RANKAISUysteemiin lähdetään,hommat on jotenkin karanneet aikuisilta käsistä. Kasvattaminen on yksi asia - rankaiseminen toinen. - asia
jota et voi vanhempiesi kanssa sopia koskaan.
Minua rangaistu kummallakin tyylillä.
Isäni kanssa olen tmn fyysisen puolen selvittänyt ja ymmärrän syyt ja anteeksi olen antanut.
Äidin henkinen väkivalta ei unohdu edes terapialla ei millään, eikä se lopu ennenkuin hän kuolee.
Olen tukistanut poikaani, olen pyytänyt sitä anteeksi ja myöntänyt tehneeni väärin..ja tiedän tehneeni väärin
Henkistä väkivaltaa en tee, en tänään en huomenna,hyvä äiti en ole minäkään ja se on opittu tapa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751957Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361685Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81312Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241139Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151015- 59918
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57903