Aloitin Cipramililla joskus 1999 ja viimeiset 4 vuotta olen kulkenut Cipralexilla. Kevättalvella sattui juttuja jotka saivat minut lopettamaan lääkityksen. Nyt olen ollut ilman Cipraa 3 kk. Ongelmana on ärtyneisyys. Suutun tosi helposti esim kaupoissa ja liikenteessä jos joku tekee mielestäni väärin. Ihan silmissä mustenee. Jälkeenpäin en ymmärrä itsekään. Pikkuhiljaa tämäkin on vähentynyt, mutta joskus ihan pelottaa että jotain ikävää tapahtuu. Samanlaisia kokemuksia?
9 v Cipralexiä
Keykubad
3323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkien SSRI-lääkkeiden lopettamisen jälkeen voi ilmetä erilaisia "vieroitusoireita", mutta niitä kannattaa sietää, jos haluaa päästä eroon lääkkeistä.
Mitä pitempään on lääkkeitä syönyt sitä vaikeampi niistä on irtautua.
Minulle sanoi asiantuntija, tuttu psykiatri, että vasta 2 vuotta lopettamisen jälkeen olen samassa tilanteessa kuin henkilö, joka ei ole lääkkeitä syönyt. Se piti kyllä paikkansa. Kannatti sinnitellä ja opetella elämään uudella tavalla. Nyt olen pärjännyt masennustaipumukseni kanssa jo yli 10 vuotta. Uusi elämä on paljon parempi kuin masennusta edeltänyt kiireinen elämä.
Lue kirja: "Vakava masennus - selviytymistarina."
keskisormi heiluu liikenteessä jatkuvasti ja ärräpäät lentää. Eiköhän se ole jokaisen ongelmana, kun rattiin noustaan ja muutenkin. Ihan normaalia. Saa ihminen olla vihainen, vaikka psykiatrit haluavatkin hillittyjä ihmisiä. Tarkkailepa minkälaista meno on Välimeren maissa. Siellä vasta värikästä kansaa onkin. Tosin siellä ei psykiatrialla ole tällaista valtaa kuin Suomessa ja Ruotsissa.
TOSSA VASTAUS..SUOMALAISTEN HYVÄÄN OLOON..TUNTEIDEN NÄYTTÄMINEN JA AVOIMUUS KAIKESTA.POIS MASENNUKSESTA PÄÄSEE NOIN KOKEILEE SITÄ KAVEREITTEN JA SUKULAISTEN KANSSA.NÄYTTÄÄ KAIKKI TUNTEENSA,JA KERTOO HUOLENSA.NIIN KYLLÄ AUTTAA..