Olemme uusperhe johon kuuluu, minä, mies ja minun poikani, me siis asutaan yhdessä. Sekä miehen tyttö ja poika jotka ovat joka toinen viikko meillä.
Olen alusta asti tehnyt selväksi, että en halua äitipuoleksi ! Omalla lapsellani on isä, hyvä isä onkin ja mieheni lapsilla on äiti ( en tunne häntä, mutta varmaan aivan normi ihminen ).
Nyt on jotenkin alkanut ahdistaa mieheni käytös ja puheet. Kokoajan pitisi minun jotenkin olla höösäämässä hänen lapsiensa kanssa.... en osaa selittää, esim. viedä lääkäriin ym. äidin ja isän asioita.
Ajattelen, että miltä minusta tuntuisi jos joku vieras nainen veisi lastani lääkäriin ? Mieheni ei vaan jotenkin nyt halua ymmärtää, etten halua tavallaan astua lasten äidin varpaille. Jos näin nyt voisi asian ilmoittaa.
Olen erittäin tyytyväinen tähän " isän avokin rooliin".
Tuntuu, että väkin tuputetaan niitä lapsia minun vastuulle.
Sekavaa tekstiä, tiedän ! Mutta sekavat on tunteetkin.
Olen alusta asti tehnyt selväksi, että en halua äitipuoleksi ! Omalla lapsellani on isä, hyvä isä onkin ja mieheni lapsilla on äiti ( en tunne häntä, mutta varmaan aivan normi ihminen ).
Nyt on jotenkin alkanut ahdistaa mieheni käytös ja puheet. Kokoajan pitisi minun jotenkin olla höösäämässä hänen lapsiensa kanssa.... en osaa selittää, esim. viedä lääkäriin ym. äidin ja isän asioita.
Ajattelen, että miltä minusta tuntuisi jos joku vieras nainen veisi lastani lääkäriin ? Mieheni ei vaan jotenkin nyt halua ymmärtää, etten halua tavallaan astua lasten äidin varpaille. Jos näin nyt voisi asian ilmoittaa.
Olen erittäin tyytyväinen tähän " isän avokin rooliin".
Tuntuu, että väkin tuputetaan niitä lapsia minun vastuulle.
Sekavaa tekstiä, tiedän ! Mutta sekavat on tunteetkin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi niin tuttu tunne...
oma neuvoni on että ole neutraali,lapset kuitenkin ovat sinunkin vastuulla kun teille tulevat mutta älä yritä liikaa.ota heidät mukaan perheeseenne ja teet parhaasi ei siinä liikoja kannata sätkiä.
Tsemppiä,kyllä se siitä
Miehet nyt luonnostaan luistelevat tietyistä vanhemmuusvastuista ja toivovat/olettavat että vaimokulta järjestää elämänsä ja aikansa jälkeläisten tarpeiden mukaiseksi.
Lisäksi miehesi voi kaivata kanssasi jonkinlaista illuusiota "tosiperheestä"... eikä pysty ehkä hahmottamaan että tämä poppoo on ihan hyvä tällaisenaan, ydinperheeksi kun ei enää palata.
Pidä pintasi tässä asiassa. Mies saa kantaa vastuunsa, hyvä että luotat häneen.
Meillä luovitaan tilanteen mukaan ,miten helpoiten käy.Voin viedä miehen nuorimmaisen lääkäriin,hakea hänet kotoaan meille,ei tarvitse olla lapsen oma vanhempi asialla.Vastaavasti avomies kuljettaa tai hakee minun lapsiani,ei ole välttämättä vain meidän biologisten vanhempien hommana.Sujunut aivan mainioisti.En ole millään tavalla omimassa toisen lapsia,avomiehen lapsilla ihan hyvä äitisuhde ja meillä tämän naisen kanssa asiat sujuu joustavasti.Joskus jopa minun nuorimmaiseni on täällä kylässä avomiehen tyttären kaverina,eikä ole syntynyt mitään ongelmia siitä kuka on kenenkin lapsi.Olen todella tyytyväinen tähän tilanteeseen,voisi olla paljon hankalammin asiat.
Mielestäni jokaisella uusperheellisellä(kin) on lupa omiin tuntemuksiinsa sen suhteen, miten kiinteän suhteen haluaa puolison lapsiin muodostaa. Perushoivan(ruoka, hygieniasta huolehtiminen yms..) antaminen lapsille, olipa nämä sitten omia tai puolison, on tietysti itsestäänselvyys. Lasta voi arvostaa ja lapsesta voi tykätä, vaikka ei kokisikaan ns. äidillisiä rakkauden tunteita.
Meidän uusperheessä asuvat vakituisesti sekä minun poikani, että mieheni poika. Mieheni poika on äidillään joka toinen viikonloppu. Rakastan molempia muksuja ihan samalla tavalla ja olen "äitinä" molemmille, niin hyvässä kuin pahassakin. Eli rajoja ja rakkautta saavat molemmat tasapuolisesti. Miehelläni on sama juttu molempien poikien kanssa. Eli meillä ei ole ns. "sinun ja minun lapsia" vaan on pelkästään meidän lapsia. Tilanne saattaisi olla erilainen, jos esim. toisen lapsista olisi etälapsi. Kuitenkin kun saman katon alla jatkuvasti asutaan, niin ollaan myös tiiviisti yhteen hitsauduttu. Rakkaus mieheni lapseen ei tietenkään syttynyt hetkessä salaman lailla, vaan kypsyi ja kasvoi pikku hiljaa..mutta itse asiassa, aivan samalla tavalla oli oman biologisen lapsenikin kanssa. Heti synnytyksen jälkeen en kokenut mitään maailmoja järisyttävää äidin rakkautta, vaan sekin kasvoi ja kehittyi pikku hiljaa, päivä päivältä. Mielestäni rakkaus lapsiin on siis paljon muutakin kuin biologiaa..ja samaa mieltä ovat varmasti ainakin kaikki ne, joilla on adoptiolapsia.
Kuitenkin kaikki me olemme erilaisia ja ajattelemme asioista eri tavalla - ja tämä olkoon sallittua. Erilaiset mielipiteet eivät mielestäni oikeuta turhaa moralisointia ja haukkumista, jos lapsen perusturva ja -hoiva on kuitenkin kunnossa.
Aurinkoista kesää!
Kun olet uusioperheeseen tullut olet varmasti tiennyt tilanteen. Kun miehesi lapset ovat Luonanne, te olette se PERHE ja sinä myös vastuullinen osallistumaan vastuisiin. Mielestäsi ilmeisesti miehesi tulisi hoitaa omat lapsensa ja sinä omasi ?
Ei ole kovin vahvalla pohjalla teidän liittonne, ihmettelen kovasti marisijan motiiveja ja kapasiteettiä ikinä sopeutua nykyiseen rooliinsa.
Meillä molempien tenavat ovat vahvasti yhteisiä aina kun meillä ovat, ja hommat hoitaa se kumpi kerkeää eikä se kummalla olisi "verisiteet".
Kuten edellinen kirjoittja kertoi ei ole väärin tykätä omistaan enemmän kuin toisen lapsista mutta kaikkia tulee arvostaa ja pitää samanarvoisena kun on uusioperheeseen ryhtynyt.
Aikuisen pitää olla aikuinen eikä kiukutella niinkuin teini-ikäinen penska. Vihaksi pistää moinen ruikutus.
Kun mies eroaa vaimostaan sekä lastensa äidistä ja hankki hetikohta uuden naisen, jonka kanssa muutetaan yhteen, olettaa mies että tämä uusi nainen omaa samat tunteet ja tavat kuin ex-vaimokin ja sama perhe-elämä jatkuu. Miehelle on usein aivan mahdoton käsittää, ettei miehen lapset muutu uuden naisen omiksi ja rakkaiksi, että tunteet on erilaiset. Ja kun näin ei tapahdu, mies loukkaantuu ja suuttuu. En teidä puuttuuko miehiltä yleisesti joku osa päästä, jolla he voisivat käsittää että uusi nainen on eri nainen kuin edellinen.
Miksi muuten miehet valitsevat usein sellaisen naisen, joka muistuttaa joko niiden äitiä taikka ex-vaimoa?
Ruikuti ruikuti itsellesi. Mies haluaa vaan kotiin talouden- ja lastenhoitajan ja sitten tuleekin ihmestys jos kumppani lyökin hanskat tiskiin ja laittaa ukkonsa itse hoitamaan oman jälkikasvunsa ja jakamaan vastuun siitä taloudenhoidostakin.
Naiselle yleensä on se työteliäämpi rooli varattu kodissa ja mies taustalla hääräilee tai menee omissa menoissaan, vaikkei olisi sen naisen lapsiakaan.....
Ei ihan tasan onnistu täälläkään, ja onnellisia ollaan, KUMPIKIN.
lapsen vie lääkäriin hänen oma laillinen huoltajansa, isä taikka äiti. Vanhemmat vastaavat lastensa terveyden- ja sairaanhoidosta. Sama koskee muitakin virallisia asioita. Ja on myös niin, että lapsen tietoja ei anneta muille kuin hänen omille vanhemmilleen eikä kukaan ulkopuolinen neuvottele lasta koskevista päätöksistä, hoidoista tmv.