Olin aamulla lähdössä töihin ja näin parkkipaikalla oravan :) Semmoisen pienen ja vipeltävän.
Hämmästyin ja sanoin heti ääneen "Orava" ja hymyilin. Yleensä varon puhumasta mitään ääneen yksikseni julkisilla paikoilla, se oli vaan niin vaistomaista.
Sitten en uskaltanut lähteä siitä, kun en nähnyt mihin se meni. Jos se meni auton alle, ettei se vaan jää alle :( Tai pelästy ja joudu vipeltämään karkuun. Nousin ylös ja tarkistin ettei se ole siellä, jotta pääsin lähtemään.
Muistin juuri, että en osannut pienenä sanoa sanaa orava. Sanoin niitä aina ovaroiksi.
Luin juuri lehdestä, että jossakin tänään oli jotkut ampuneet pikkulintuja ja oravia. Ja nuoli oli lävistänyt yhden oravan pään, jota ampuivat :(
Miksi minua itkettää näin paljon. Tuntuu etten kestä.
No miten tämä liittyi tälle palstalle. Ehkä vaikka siten, että se asia, joka tuottaa eniten iloa koko päivänä, on jo iltaan mennessä kääntynyt suruksi.
Hämmästyin ja sanoin heti ääneen "Orava" ja hymyilin. Yleensä varon puhumasta mitään ääneen yksikseni julkisilla paikoilla, se oli vaan niin vaistomaista.
Sitten en uskaltanut lähteä siitä, kun en nähnyt mihin se meni. Jos se meni auton alle, ettei se vaan jää alle :( Tai pelästy ja joudu vipeltämään karkuun. Nousin ylös ja tarkistin ettei se ole siellä, jotta pääsin lähtemään.
Muistin juuri, että en osannut pienenä sanoa sanaa orava. Sanoin niitä aina ovaroiksi.
Luin juuri lehdestä, että jossakin tänään oli jotkut ampuneet pikkulintuja ja oravia. Ja nuoli oli lävistänyt yhden oravan pään, jota ampuivat :(
Miksi minua itkettää näin paljon. Tuntuu etten kestä.
No miten tämä liittyi tälle palstalle. Ehkä vaikka siten, että se asia, joka tuottaa eniten iloa koko päivänä, on jo iltaan mennessä kääntynyt suruksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olet, sillon tuo on ihan normaalia :)
normaali empaattinen ihminen sä olet, mäkin itken aina kun jotai pieniä ja viattomia luontokappaleita kiusataan.