Nyt iski vauvakuume, se on pikkuhiljaa tullut kun olen siskon touhua lasten kanssa katsonut ja kaipaisin omaa perhettä mutta kun on näitä sairauksia, ja pelkona se skitsofrenia daignoosi taustalla. Miten saan tämän tunteen pois? Tunnen itseni ihan puolikkaaksi kun käyn lapsi perheiden luona kylässä, jotain puuttuu, eli se vauva. Eli mulla on keksivaikea masennus, psykoottisuutta sekä ahdistuneisuus häiriö joku vielä mutta en nyt muista. Tätä samaa kyselin yleistä mielenterveydestä palstallikin nimettömänä, mutta kun täällä olen tottunut kirjoittamaan niin kysyn sitä täälläkin. Onko joku onnistunut hankkimaan terveitä lapsia vaikka onkin mieletään sairas ja onko hoito sujunut hyvin eli onko jaksanut paneutua lapsen hoitoon niinkuin täytyy? Haluaisin niin kovasti jo oman lapsen olenhan 31-vuotias. Luulen että avohoidon lääkäri käskisi odottamaan mutta niinhän mä olen tehnytkin ja nyt kun ikää ja kokemusta olisi tarpeeksi niin olenkin sairas. Melkein itku tulee. Voinko enää koskaan hankkia lapsia?
Vauvakuume
Avohoidokki
341264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
yhden vakavaa masennusta sairastaneen naisen, jolla on useita terveitä lapsia ja lapsenlapsia, sekä Bipolaarisen naisen (ehkä mukana myös skitsofreenisyyttä, en ole ihan 100% varma), jolla myös tervettä jälkikasvua ja lapsenlapsi.
Kannattaa kysyä lääkäriltä noista asioista. Lääkityksethän esim. pitää joskus sovittaa eri tavalla raskauden aikana, ja ainakin masennus ja bipolaarisuus voivat pahentua äidillä lasten saamisen myötä joksikin aikaa.
Olet sinä täysin kokonainen ihminen ilman lastakin, mutta ymmärrän ajatuksesi. Lääkärille siis, mars. ;)
uskon, että halusi saada lapsi on voimakas ja meille naisille täysin luonnollinen asia, mutta mielenterveysongelmasi täytyisivät ensin olla niin tasapainossa, ettei niistä tai niiden muuttuvista oireista olisi lapselle haittaa. masennus tai ahdistuneisuushäiriöthän saattavat pahimmillaan johtaa siihen että toimintakyky vähenee niin paljon ettei pysty kunnolla huolehtimaan itsestään saati lapsestaan. joten mieti tarkkaan onko tilasi niin vakaa ja lääkitykset niin kunnossa että voit luottaa pystyväsi huolehtimaan niin itsestäsi kuin lapsestakin..raskausaikana esimerkiksi jotkut lääkkeet saatetaan joutua lopettamaan, koska ne saattavat olla haitallisia sikiölle. ja oikeassa olet siinä että jotkut mt-häiriöt saattavat olla periytyviä sukupolvelta toiselle esim. skitsofrenia on pahimmin periytyvää. kehottaisin miettimään näitä asioita tarkasti.
automaattisesti periydy lapsille, ja toisaalta hoidotkin kehittyvät kaiken aikaa joten tulevaisuudessa skitsofrenia ei ehkä ylipäänsä ole enää ongelma niissä maissa, joissa hoitoa on saatavilla.
Periytyvyydestä puhuminen on muutenkin varsin asiatonta, koska se viittaa natsimaiseen pyrkimykseen luoda "ihanteellinen ihmisrotu" ja ideologiaan, että skitsofreenikot olisivat ei-toivottuja kansalaisia. Hyi sinua! Muut kommenttisi sen sijaan olivat sentään asiallisempia, mutta turhaa pelottelua silti kannattaa välttää. Jos lapsella on toinenkin vanhempi ja toimiva turvaverkko, niin asiat järjestyvät vaikka yksi vanhemmista ei aina voisikaan hyvin.
periytyy, toki se periytyy monessa muussakin sairaudessa, psyykkisissä esim. bipolaarihäiriössä.
Somaattisista puhumattakaan.
MUTTA, tosiaan, hoito hyvässä tasapainossa, raskauden ajalle sopivan lääkityksen haku jo hyvissä ajoin ENNEN raskautumista jne.
skitsofreniaan sairastumiselle, se periytyy. Tämä on ihan tutkittu juttu.
t. toinen mielenterv.ammattilainen
alttius periytyisi. Useimmilla syntyvillä lapsilla on alttiutta sekä ikäviin että upeisiin asioihin, ja vaikka mihin siltä väliltä.
"ihanteellinen ihmisrotu" / SAIRASTAVA ihmisrotu;lääri
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Aloittajalle> Ajatteleppa LAPSEN sosiaalista ympäristöä > Millaiseksi se ympärisönsä vaikutuksesta kasvaa?
"toisaalta hoidotkin kehittyvät kaiken aikaa joten tulevaisuudessa skitsofrenia ei ehkä ylipäänsä ole enää ongelma niissä maissa, joissa hoitoa on saatavilla."
En usko että tähän hetkeen mitään hoitoa tulee, kun sairauden perimmäisiä syitä ei ymmärretä vieläkään. Hoito on vain oireiden poistoa. Tämän varaan ei kannata laskea..
"Periytyvyydestä puhuminen on muutenkin varsin asiatonta, koska se viittaa natsimaiseen pyrkimykseen luoda "ihanteellinen ihmisrotu" ja ideologiaan, että skitsofreenikot olisivat ei-toivottuja kansalaisia."
Luoja mitä jeesustelua! Eikö pieneen mieleesi tullut, että ehkä ei kyse ole ihmisistä..? Voisiko olla että skitsofrenia on SAIRAUS, jota ei mielellään toivottaisi kenenkään sairastavan?
Ihminen on alunperin geeniensä summa, jotka peritään vanhemilta. Ympäristöllä on vaikutus myös fenotyyppiin, mutta geenejään ei voi muuttaa kun ne on kerran saanut. Nykyisin, etenkin länsimaissa, luonnonvalinta ei enää karsi selkeästi haitallisia geenejä pois(koskee kaikkia vakavia ja periytyviä sairauksia, ei pelkästään mielenterveydellisiä häiriöitä), koska monet sairaudet voi hoitaa, ainakin lähes oireettomiksi. Joten ei todellakaan ole pahaksi, jos vanhemmaksi haluavat miettisivät ennen lasten tekoa haluavatko siirtää geeniperimänsä lastensa taakaksi. Jokainen toki tekee tässä omat valintansa, eikä ulkopuolisilla ole tähän sanavaltaa. Jos tulee siihen tulokseen, ettei uskalla ottaa sitä riskiä, että sairaudet perityvät, niin luovutettuja sukusoluja voi myös käyttää tai adoptoida. Vaihtoehtoja on olemassa.
Ajatelkaa tuosta esimerkkinä esimerkiksi lapsettomuutta, joka periytyy. Tuohan on ajatuksenakin jo aivan uskomaton! Kuinka sairaus, joka estää lapsien saamisen voi periytyä lapsille.. Enkä sano, että lapsettomuushoidot ovat pahasta, vaan tuollainenkin periytyvyys on mahdollista.
puuttuu toinen vanhemmista kokonaan, ja hyvin pärjäävät. Sairastelevan vanhemman kanssa tietysti tarvitaan turvaverkkoa ja tukipalveluita, mutta niiden kanssa vanhemman sairaus ei traumatisoi lasta eikä pilaa lapsuutta.
tosissasi!! Elämä on paljon muuta kuin pelkkiä geenejä. Lisäksi niistä geeneistäkään ei vielä tiedetä paljoakaan, eikä elämän tarkoitusta ole ratkaistu. Jokainen elämä on arvokas.
Näissäkin keskusteluissa/ kirjoituksissa tulee turhan usein selväksi se, että kun mulla on sellainen isä tai äiti, niin miten minusta VOISI TULLA TERVE.
En viitsi kirjoittaa enempää, kun sinulla tuntuu olevan LUKIHÄIRIÖ?
masentunutta kansaa. Yleisessä tiedossa lienee se tosiasia, että kansantautihan tuo masis on. Tässä voi alkaa erityisesti ketään sormella osoittelemaan.
myös melko pieni ja sisäsiittoinen kansa. Jos tautien periytyvyys oikeasti huolettaisi meitä, niin kukin etsisi puolisonsa mahdollisimman kaukaa ulkomailta, tai ainakin adoptoisi sieltä mistä pippuri kasvaa. Kun useimmat eivät kerran niin tee, niin turha alkaa syyllistämään ketään erikseen.
..lapsella ei ole helppoa. Äitini oli sairas enkä toivo sellaista lapsuutta kenellekään. Itse kärsin depressiosta, voi olla että sekoan itsekin vielä lopullisesti.
Ymmärrän että haluat lapsia mutta vanhemmuus on rankkaa.
noteerata. Totta kai ihmiselämä on syntymistä, kuolemista eikä se olekaan tarkoitettu helpoksi. Lapsi tuo muassaan sekä iloa että vaivaa. Etköhän sinä pärjää! Älä ainakaan mustamaalauksista ota itelles yhtään mitään!
tarkoitin viestin aloittajalle rohkaisuksi. Ja muistakaa elämää tää on, johon kuuluu sekä ilot että kärsimykset!
että hormonaalinen ehkäisy voi lisätä paniikkikohtauksia, jotenka tee niin että jätät koko loppuelämäksi pois ehkäisyn! Ja lapsia ja iloa niin paljon kun vaan saat! Tsemppiä!
toivoo; vielä edellinen vastaaja
Kiitos sähköpostistasi. Kirjoitan ehkä illalla jotain töiden jälkeen. Tähänkin aloitukseesi minulla on paljon kokemusperäistä tietoa, jota en yleisellä keskustelupalstalla halua julki tuoda. Kirjoitan mieluummin sähköpostiisi. Hyvää päivänjatkoa sulle. Pärjäilehän.
Masentuneisuus, edes psykoottisuus ei ole mikään este terveiden tasapainoisten lasten synnyttämiselle ja kasvattamiselle. Nimimerkillä, kokemusta asiasta omaava.
koulutus sinulla on, siis näissä psyykesairauksien arvioinneissa, hoidoissa ym. ? Kiitos vastauksesta.
"millainenkohan koulutus sinulla on, siis näissä psyykesairauksien arvioinneissa, hoidoissa ym. ? Kiitos vastauksesta."
Mitä sinä sillä tiedolla tekisit?
mikset käytä nimimerkkiäsi useinkaan täällä suomi24:lla liikkuessasi? Olen monesti löytänyt sinut. Minua et pysty enää huijaamaan. Annat minulle viestejä, joita et pysty itse tiedostamaan. Niitä ei pysty teeskentelemään.
Sulla on alasta tietoa kyllä, mutta...
isoin kirjaimin, jotta sen varmasti huomaisit viestien keskeltä.
Vaan on jo selvinnyt että olet maallikko, jonkinlainen kyökkipsykologi eli et alan ammatilainen laisinkaan.
Mitenkäs sitten, jos et jaksa edes käydä suihkussa, jos päiväunet venyvät monen tunnin pituisiksi, jos talo jää siivoamatta, jos et rohkene edes ulos?
Ja siinä sitten olisi vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.LAPSI EI OLE NUKKE,jonka voi ottaa esiin,kun siltä tuntuu. Se on riippuvainen sinusta 24 tuntia vuorokaudessa ainakin ensimmäisen vuoden ajan.
Lapsen hennoille hartioille kerätään usein suuria odotuksia,jopa vaatimuksia. Joku tekee lapsen eheyttääkseen parisuhdetta,joku tullakseen terveemmäksi,joku saadakseen pitää varmemmin kumppaninsa. Ei kai tällaisesta ole kysymys sinun kohdallasi?
Sitä en tiedä voitko koskaan saada lasta, mutta sinuna miettisin onko oikea ajankohta juuri nyt,kun sinulla tuntuu lähes joka päivä olevan joku hätä ja tuska.Käytä järkeä,jota sinulla kyllä kuitenkin tuntuisi olevan!
mutta eiköhän sillä lapsella olisi toinenkin vanhempi, ja toivottavasti muutakin sukua asuinpaikkakunnalla. Vaikeuksia ei kannata vähätellä, mutta toisaalta vaikeudet myös kuuluu elämään ja niistä voi selvitä.
Aviopuolisolla lienee jo tarpeeksi hoivaamista tässä "äidissä" vaikkei lasta vielä olekaan. Lapsen odotuksen ja syntymän jälkeen äiti tuskin olisi virkeämpi kuin nytkään - päinvastoin. Äitiys on ihana asia,mutta vaatii voimia ja vireyttä. Kokemusta on!
Ja suku on melko epävarma tukiverkosto ja onko se nyt tarkoituksen mukaistakaan tehdä lapsia,jos jo tehdessä tietää,että selvitäkseen tarvitsee haalia apuun kaikki mahdolliset ihmiset.Ja kyllä lapsi on aina äitinsä ja isänsä vastuulla. Ja tällaisessa tapauksessa lasta pitäisi olla haluamassa ennenkaikkea ISÄN, koska vastuu totuudellisesti ajateltuna olisi täysin hänellä.
Jos tällaiselle mielenterveyskuntoutujalle ehdottaa,että alapas tehdä vaikka kävelylenkki päivässä tai joku pieni arkityö,niin kohta valitetaan,että ei voi vaatia sellaista,täytyy vain saada puhua. Mutta lapsi pitäisi saada -valitettavasti lapsi ei hoidu pelkällä puheella.Ei varsinkaan omien juttujen jatkuvalla vatvomisella. Kannattaisi todella ottaa järki käyttöön.
oli lähinnä teoreettinen enkä tainnut muistaa mainita etten sitä lasta ole vielä edes hankkimassa, joskus tulevaisuudessa. Jos me mieheni kanssa saataisiin lapsi niin uskoisin sen aiheuttavan enemmän ongelmia tässä vaiheessa kun lujittavan tätä suhdetta.
Varmaan hyvä niin! Elämähän ei ole teoreettista vaan täyttä käytäntöä!
Toivottavasti saat itsesi kuntoon! Jos et saa itse pakotettua itseäsi tavalliseen päivärytmiin ja arkitöihin,niin pyydä (vaadi),että joku toinen tekee sen.Vaadi sitä samanlaisena oikeutena kuin terapiakeskusteluja. Pienin askelin elämänhallintaan.
Lastahan en ollut vielä hankkimassa vaan mulla oli se vauvakuume... Kaksi eri asiaa ainakin mun mielestä. Mutta ihan aiheesta olette kirjoittaneet ja tuo on hyvä neuvo että sitten kun "isä" sitä enemmän tahtoo niin on aika hankkia lapsi. Mutta sitten on varmaan vauva kuumekin mulla jo ohi. En ole sellaiseta koskaan aikaisemmin kärsinyt ja kunhan tämä menee ohi ei voi tietää tuleeko se koskaan takaisin. Onhan se niin paljon helpompaa sairastaa kun voi huolehtia vain itsestään. Vauvakuumeilu jatkuu mutta onneksi on ne ihanat siskon lapset olemassa.
eli kaikki voi mennä todella hyvin tai sitten huonosti, jos voimat loppuu.
ÄIDIN masennuksella on muuten erityisen haitallinen vaikutus lapsen henkiseen kehitykseen, tätä on oikein tutkittukin.
Lueskeltuani tätä koko viestiketjua niin ihmettelen sitä, mihin hävisi vauva keskustelu? täähän meni taas ihan väärille raiteille koko juttu... Vieläkin saa mun VAUVAKUUMESEEN jotain kommentoida jos jollain jotain sydämmellään vielä on. Vauvat on lutusia ;) tahtoo joskus vielä oman... Miten sen vauvakuumeen sai pois?!?!?? siihen ei ole tainnut vielä kukaan antaa oikeaa vastausta, vain se on pyydetty tekemään, että käyttäisin järkeäni, ja sitä käytänkin mutta kun... on se vauvakuume.
PS. auttavakäsi antoi mulle sähköpostitse hyviä neuvoja.
Olen pahoillani kun en ole ennättänyt sinulle vastata sähköpostiisi. Minulla on ihan kelvolliset syyni vastaamattomuuteeni. Sukujulat viikonloppuna veivät koko aikani tarkoin. "Heimopäällikön" osa on vastuullinen, työtäkin teettää enemmän kuin uskoisit. Sitten vielä sukulaisten kestitykset mökillä ja kotona. Nyt hieman helpottaa. Kirjoitan tänään sulle, sekä Varjoliljallekin.
Taas järkeä - tunteitahan meillä piisaa jokaisella yllinkyllin tällaisissa asioissa(naisilla ainakin).Niin,ota selville miten vauvan kanssa jaksat.Aina kun on mahdollista,tarjoudu hoitelemaan tuttavien vauvoja.Silloin huomaat oletko nyt (tai myöhemmin) tarpeeksi jaksava ottamaan vastuuta pienstä lapsesta.
Ja ei ne lapset vauvoina pysy(oikeastaan onneksi!) kuin vuoden verran. Jos rakstat todella lapsia,niin näitä isompia hoivan ja huomion tarvitsijoita aina löytyy.Seuraapa vaan uimarannalla tai leikkipuistossa,joku aina kaipaisi aikuistakin seuraa.
Ja jos et muuten voi toteuttaa lapsirakkauttasi niin on olemassa monenlaista kummilapsitoimintaa kehitysmaiden lastn auttamiseksi.
Ehkä lasten kanssa touhuaminen helpottaa vauvakuumetta(voi kyllä pahentaakin:) ja ehkä se antaisi uskoa siihen,että jonain päivänä olet kyllin rohkea äitiyteen.
Niinkuin sinulla ei ole omaa lasta ,ei minulla ole omaa miestä.Mutta aina voi rakastaa toisen miestä:)! Siinä sekin kuume helpottaa - tai sitten ei!
tai sitten ei :) vähänkö tuli hymy suunpielille.
Mutta todella rakastan yli kaiken siskon muksuja ja silloin vauvakuume aina helpottaa kun saan auttaa siskon luona vaikkapa vaipan vaihdossa. Toivon vain että asuisivat lähempänä että voisin auttaa useammin. Käytän järkeä enkä lähe ihan heti vauvaa hankkimaan, odotan että psykoosi oireilut kokonaan häviäisivät ja syön nyt niin vahvoja lääkkeitä että raskaana olo ei varmaan onnistuisi niiden kanssa. Kyllä mulla on jo vauvakuume vähän helpottanut. Kohta on myös siskon lasten synttärit niin saa olla heidän kanssaan taas sen vähän aikaa. Siskon vauva on vaan sellainen rauhallisuuden ja söpöyden perikuva että väkisinkin iskee vauvakuume kun häntä katsoo. Muta kuten sanottu käytän sitä järkeä ja yritän sysätä vauvakuumetta koko aika pois mielestäni. Sun viestissä oli paljon järkeä, kiitos :)