onko täällä sellasia joille on ollu pakko tehdä raskauden keskeytys? en tarkoita että joku ihminen olisi pakottanut vaan että sikiöllä on todettu niin pahoja vammoja ettei selviäisi hengissä?
abortti pakosta?
...............
4532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
epämuodostunut, että sairaanhoitaja napsautti monitorin pois päältä, suostui kyllä sen isälle näyttämään pyynnöstä. Isä oli erittäin järkyttynyt, suostui kuitenkin mainitsemaan, että pää puuttui enimmäkseen, samoin osia raajoista. Abortti tehtiin, koska aikaisempi poisto on äidin terveydelle vähemmän vaarallinen kuin mahdollinen myöhäinen keskenmeno, ja saimme näin myös nopeammin uuden mahdollisuuden.
minun tapauksessa aborttiin painostaja oli oma katkera äitini.
En olisi koskaan saanut tehdä kahta lasta, kun hän ei saanu...lapsi oli ihan tervetullut minulle, ja kaveriksi parivuotiaalle esikoiselle.
Mies ei sanonut juuta ei jaata, joten vastuu oli minun - vastuu kumpi voittaa,äitini vai minä.
Olin heikko, sairas siihen aikaan, joten en jaksanut tarmokkaannin puolutaa kantaani pitää lapsi, vaan taivuin raukkamaisesti jotta pääsisin siitä loppuelämän nalkutuksessa, että kato nyt tota ja tätä, ei tu mitään kahden pienen kanssa....
Nyt jos vielä haluaisin iltatähden, viimeinen joka siitä kuulisi vasta joskus vuoden päästä, sillä kunnon nalkutusvapaan loman aikoisin pitää
ei kukaan voi sanoa kuin henkilö itse, mutta silti vähän ihmettelen - ÄITISI NALKUTUKSEN vuoksi aborttiin? Eikö olisi ollut parempi vaihtoehto vaihtaa puhelinnumeroa ja pitää se salaisena? Vai asuitko kenties äitisi luona? Ja harvinaisen veltto mies, osaako hän syödä itse vai joudutko ruokkimaan häntä? Eikö semmoisen voisi laittaa pihalle, menisi äitisi luokse asumaan, voisivat yhdessä päivitellä maailman menoa....
No, kai tässä jutussa on enemmän, kuin lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi, siis jätä jäkätykseni omaan arvoonsa....
ymmärrän miltä tilanne vaikuttaa ulkopuolisen silmin, siitä on jo 15 vuotta aikaa, mutta en usko, että siltikään olisin voinut tehdä siinä tilanteessa yksin toisin. Ainoa biologinen omaiseni lapseni lisäksi oli äiti, ja kuten kirjoitin olin sairas, paitsi fyysisesti myös psyykkisesti, ja sen aiheuttajaksi on paljastunut nimenomaan erittäin häiriintynyt ja manipuloiva äitini ja juontaa juurensa jo syntymäni hetkelle, joten "aivopestynä" minulla ei ollut vielä aikuisenakaan omaa tahtoa hänen rinnallaan. ( eikä olisi varmaan vieläkään, ellen terapian avulla olisi päässyt hänen vaikutuspiiristään eroon ja muuttanut fyysisesti satojen kilometrien päähän).
Mieheni ( entinen sellainen) todellakin oli tahdoton nössö, jota kiinnosti vain työ ja bilettäminen kavereiden kanssa, lapsia hän ei halunnut yhtäkään alunperin koskaan, minä taas halusin, joten työn jako oli selvä, minä olen vastuussa lapsesta ja se sopi minulle oikein hyvin, siitä ei siis koskaan ole ollut riitaa.