Hei!
Kuinka nopeasti ootte parantunu synnytyksessä tulleista repeämistä tai leikkauksista?
Mua alkoi ihmetyttää asia kun jossain luki että äidit voineet istua normaalisti jo sairaalasta kotiuduttua ja voineet hyvin.
Itse en päässyt 2päivään sängystä kertaakaan ylös sairaalassa! Kesti melkein kuukauden ennenkuin kärsin istua edes puoliksi, ainakin 1,5kk että kokonaan. Voin todella huonosti muutenkin, hyvä että pysyin tolpillani kun kotiuduin.
Nyt 3,5kk synnytyksestä niin kipeytyy repeämäalue vieläkin niin että haittaa joitain arjen toimintoja.
Oonko tosiaan ainut tässä?
Onko kaikki muut aloittaneet seksielämän samantien/alle parin viikon kuluttua? Itse en voi kuvitellakaan että tässä kunnossa seksiä harrastaisin.
Kuinka nopeasti ootte parantunu synnytyksessä tulleista repeämistä tai leikkauksista?
Mua alkoi ihmetyttää asia kun jossain luki että äidit voineet istua normaalisti jo sairaalasta kotiuduttua ja voineet hyvin.
Itse en päässyt 2päivään sängystä kertaakaan ylös sairaalassa! Kesti melkein kuukauden ennenkuin kärsin istua edes puoliksi, ainakin 1,5kk että kokonaan. Voin todella huonosti muutenkin, hyvä että pysyin tolpillani kun kotiuduin.
Nyt 3,5kk synnytyksestä niin kipeytyy repeämäalue vieläkin niin että haittaa joitain arjen toimintoja.
Oonko tosiaan ainut tässä?
Onko kaikki muut aloittaneet seksielämän samantien/alle parin viikon kuluttua? Itse en voi kuvitellakaan että tässä kunnossa seksiä harrastaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin pystyin ihan saman tien istumaan synnytyksen jälkeen, mutta pari ekaa päivää meni kyllä sillä rengastyynyllä.
Nyt synnytyksestä pari viikkoa ja tuntuu että leikkaushaavakin olisi jo parantunut.
Seksiä en ole uskaltanut alkaa harrastamaan kun on tuota jälkivuotoakin, mutta kaikki kotityöt ja lenkkeily onnistuu vaivatta.
Mutta voimia sinulle paranemiseen.
paranee nopeammin kuin leikkaushaava.... itselläni on tullut 2.asteen repeämät kahdessa synnytyksessä, ja molemmissa olen juonut "synnytyskahvit" istualtaan eli en ollut kipeänä lainkaan. äläkä huoli seksistä, parane rauhassa ja tutustu siihen taas uudelleen kun sinusta oikeasti siltä tuntuu.
synnytyksessä tuli paljon 2. asteen repeämiä. istumaan pystyin jotenkin jo heti sairaalassa, kävely sen sijaan teki kipeää. sanotaan, että täysin normaalilta alapää alkoi tuntua 2-3 viikon kuluttua synnytyksestä. tosin seksi ei tunnu oikein missään.. ja sen aikana oli kyllä vähän epämiellyttävä olo. mutta muuten uskomattoman hyvin ja nopeasti oon mielestäni parantunu.
ikävää, että sulla on vielä noin paljon kipuja. tosi yksilöllisiä näköjään nämä jutut. tsemppiä sulle!
leikattiin väliliha, aika paljonki jouduttiin leikkaamaan, mutta istuminen onnistui jo varovaisesti seuraavana päivänä. Kun kotia pääsin niin ihan normaalisti onnistu liikkuminen ja istuminen. kolmantena päivänä jouduin olosuhteiden pakosta kävelemään kilometrin matkoja kerralla ja hyvin onnistu. särkylääkkeitä en tarvinnut lainkaan.
Mutta siihen ilmeisesti vaikuttaa niin moni tekijä, ja itellä käynyt kyllä hyvä tuuri että näin nopeasti parantunu...
Itse kuulun niihin jotka ovat istuneet normaalisti heti jne.
Mutta suurin osa tutuista on joutunut parantelemaan itseään pitempään.. Tosin kaikilla on ollutkin epiduraalit yms käytössä, itse taas liputan sen mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen puolesta senkin takia, että siitä toipuu tutkitustikin nopeammin ja mm. repeämät ovat lievempiä.
usemmiten pahemmat repeämät johtuvat kyllä virhetarjonnoista. Pieniä voi tulla kenelle tahansa, oli epiduraali tai ei. Itselleni II asteen repeämä koska vauva laskeutui vasta synnytyksen lopussa ja pää ei muotounut synnytyskanavassa oikeastaan ollenkaan. Hyvin pyöreäpäinen lapsi, py 37 cm, painoakin 4000g.
Synnytin toisen lapseni (yli nelikiloisen) enkä revennyt eikä leikattu. Uskomatonta mutta totta: seuraavana päivänä ei tuntunut enää miltään. Mikään ei sattunut. Tietysti palautuminen entiseen kesti pari viikkoa, mutta mitään kipuja ei ollut.
Mulla on synnytykset (3kpl) aina sujuneet tosi hyvin ja joka kerralla on kätilö sanonut, että vain "pienenpieni repeämä" tuli. Kuitenkin paraneminen on kestänyt aina monta kuukautta. Ja jälkivuotokin kestänyt joka kerralla ainakin kuukauden. Vähän kateeksi käy noita jotka paranee noin nopeasti!
Juuh kyllä mulla oli tosi kauan kipeenä paikat! Tikkejä oli jotain 4. Muistan kuinka istuminen sattui tosi kauan,imetin tosi kauan kyljelläni koska istueeltaan ei vaan kyennyt.
Häntäluuhun sain jonkinlaisen trauman,vieläkin siihen särkee jos istuu oikein kauan, vaikka synnytyksestä on jo 2,5.v
Itse olen ilmeisesti yksi niistä onnellisista jotka parantuivat tai toipuivat melko nopeasti synnytyksestä! (olin ensisynnyttäjä ja vauva oli iso, 4,5kg ja 53cm) Istuin jo melko normaalisti sairaalaassa, viimeistään kotona jo kummallaki kankulla. Repeämä (ei leikattu) parani n. kahdessa viikossa ja tikit lähti pois n.5vko:ssa. Seksiä harrastettiin eka kerran heti kun tikit oli lähtenyt siitä "tieltä", eikä se sattunut juurikaan mainittavan vertaa.(PALJON LIUKUKEELIÄ!!!) :) Nyt on kulunu synnytyksestä kahdeksan viikkoa ja olo on kutakuinki normaali, mitä nyt vielä joskus peräpukamat ilmoittaa olostaan kakkoshätää tehdessä..... :) toipumisia sinne! :)
Itse parannuin todella nopeaa synnytyksestä vaikka tuli 3 asteen repeämät. samana päivänä jo istuin. Seksiä kokeiltiin kuukausi synnytyksestä ja sujui vanhaan malliin :)
Olin ekan lapsen jälkeen todella todella kipeä, lapsikin oli iso, ja pää kun laatikko :D (repesin tosi pahoin)
Meni tosiaan pitkään ennen kun pystyi edes kävelemään pidempiä matkoja. Yksi tikkikin lähti ennen aikojaan, jos sitä edes oli, eli alapäässäni muistona erillinen ihosuikale, sanoivat että seuraavassa synnytyksessä sitten senkin saa hoidettua pois.
Seuraava synnytys tuli ja tässä ei repeämiä lainkaan, lapsen pääkin oli ihan erinmallinen silloin, sen jälkeen olin heti kunnossa, kuin ei olisi synnyttänyt lainkaan.
Kolmas olikin sitten sektio.
Edelleen minulla on muistona se suikale tuolla, en esim stringejä voi käyttää lainkaan koska hiertävät juuri siihen.. Meni tovi kun oppi taas tavallisiin alushousuihin :)
mulle tehtiin synnytyksessä välilihaleikkaus ja kyllä minä pystyin istumaan heti seuraavana päivänä vaikka olihan se kipeä.seksi elämän aloitimme 4viikkoa synnytyksen jälkeen ja hyvin on seksielämä maistunut eikä ole tehnyt kipeää..ei sitä seksiä varmaan kannatas heti alottaa ainaki jos on väliliha leikattu ettei repeä sitten tikit.
Monta kymmentä tikkiä kun tulee niin ei ihmekkään että ei parane kovin pian, jos ollenkaan (vieläkin tuntuu sulamatonta tavaraa ihon alla). Taian tosiaan olla harvinaisuus. No alle 1% vaan repeää näin pahasti (3.asteen) ja menee kaikki sulkijalihakset sun muut. Toisaalta pitäis olla iloinen muiden puolesta, mutta olisin halunnut varmaan joku päivä toisenkin lapsen tehdä mutta jäi semmoinen kammo että tuskin onnistuu..
Jos vielä löytyy joku kohtalotoveri niin kirjoittele :)
Kiitos kaikille vastauksista! :)
Itse repesin myös sulkijalihaksia myöden ja puolensataa tikkiä tuonne alakertaan tikattiin. Kuuteen viikkoon en pystynyt istua ollenkaan. Kakkasimme vauvan kanssa kilpaa vaippoihimme ekat 2 viikkoa. Aina kun ajatteli, että pitääköhän mennä vessaan, niin kakka oli jo housuissa. Aika monet epätoivon ja häpeän itkut ehti niiden viikojen aikana itkeä.
Lisäksi peräaukon ympärille kehittyi kipeä paise, joka ymmärrettävästi ei todellakaan vähentänyt kipua. Vieläkin paiseesta erittyy välillä "tavaraa". Synnytyksestä on nyt 4kk, ja vasta nyt on edes käynyt mielessä seksi. Mutta se on vasta ajatusasteella, käytäntöön en ole sitä vielä uskaltanut laittaa.
Jälkitarkastuksessa emättimestä löytyi kysta (joka oli kyllä kuulemma pehmeä, eikä pitäisi haitata petipuuhia), ja senkin takia on tosiaan nuo "aviolliset velvoitteet" jääneet hoitamatta. Ukon kanssa onneksi pystyy asiasta puhua, eikä hän painosta millään tavalla.
Mutta 2kk meni kyllä täyspäiväisten kipujen kanssa taistellessa. Särkylääkkeitä söin siihen asti vähintään 2xpäivässä. Movicolia menee vieläkin n. joka toinen tai kolmas päivä. Kerran tuli tuossa muutama viikko sitten niin paha ummetus, että itkien punnasin pöntöllä. 2,5h urakka palkittiin vihdoin, mutta enää en jätä movicolia ottamatta... Tuota kertaa voi verrata synnytykseen, yhtä lujasti , ellei lujemminkin, punnasin. Erona vain synnytykseen, että ponnistusvaihe kesti vartin.
Edellisyönä näin unta, että synnytin toisen lapsemme. Lapsi oli muuten ulkona, mutta jalat olivat polvesta asti vielä kanavassa. En uskaltanut ponnistaa, etten repeäisi (hmm, pää ja olkapäät oli kuitenkin jo pihalla). Sieltä sen sitten luiskahti omia aikojaan pois, enkä revennyt ollenkaan! Olisko tää tulevaisuuskuva seuraavasta mahdollisesta synnytyksestä? :D
Mutta joo, pari kuukautta oli kyllä mustia ajatuksia ihanasta vauvasta huolimatta. Olen jumppaillut lantionpohjalihaksia aina kun muistan, mutta välillä tulee pitkiäkin taukoja. Jälkensä tuo synnytys taisi jättää. Pitää vain olla kiitollinen, että eletään 2000-lukua. Vielä sata vuotta sitten olisin todennäköisesti kuollut verenhukkaan tai muihin komplikaatioihin.
Pelkoa itse synnytyksestä ei jäänyt, mutta sen jälkeinen aika oli alussa yhtä helvettiä, että se mietityttää enemmän. Siitä huolimatta olen vielä valmis alakautta synnyttämään. Kyllä se päivä sieltä alkaa kajastaa, mutta kauankin se saattaa kestää.