Kerron tässä esimerkkejä läheisen ystäväni kokemuksesta, hänen pyynnöstä ja hänen luvallaan.
Ajattele ja ajattele syvällä itsessäsi, miten suhtaudut sinulle omiin kaikista rakkaimpiin ihmisiin.
Ei tarvitse harmitella, eikä itkeskellä jälkikäteen, on helpompi luopuminenkin, kun tietää antaneensa sen lämmön minkä läheinen voi omaiselleen antaa.
Hän oli kaukana toisella paikkakunnalla.
Hän oli saanut hyvän työpaikan erään yrityksen vastaavana, oli innostunut ja panosti itsensä kokonaan työlle sekä tulevaisuudelle.
Hänen äitinsä täytti täysiä vuosia, joka odotti tytärtään juhliinsa, soittelivat päivittäin.
Tytär lupasi ja lupasi, jossitteli, kunnes huomasi olevansa myöhässä, ainut lapsi!
Ei se mitään, kyllä äiti ymmärtää, kunhan minulla menee hyvin, tyttö ajatteli, kerkiäähän sitä kesällä,jos ehdin lomalle?
hän ajatteli.
Sitä kesää ei ikinä tullut, tuli vaan soitto sairaalasta "äitinne nukkui pois tänä aamuna"
Ystäväni kertoi tehneensä elämänsä suurimman ja typerimmän munauksen, asioiden väärän järjestyksen/arvioinnin.
Niin paljon jäi sanomatta, niin paljon jäi tekemättä.
Nyt jo itsekkin eläkkeellä olevana ja vanhempana sanoo, että ei voi koskaan unohtaa tekemäänsä vääryyttä.
Hän sanoo, voin kissankin ottaa syliini jos se haluaa, vaikka kesken vellin keiton, minun kiireeni loppui siihen paikkaan.
Näitä esimerkkejä olisi lähellämme vaikka toisille jakaa, mutta kun ei voi naapurin asioihin puuttua, kyllä herkästi eläimiin ja lapsiin puututaan, mikä sekin on tietenkin oikein.
Onko vanhus lainsuojaton, persoonaton, kasvoton esine, kasvatettuaan ja koulutettuaan isonkin katraan, opetettuaan ihmisten tavoille?
Hetkenä jolloin tarvitsisi tärkeimmän tukea, lämpöä, rakkautta ja vilpittömyyttä!
Kaikesta huolimatta hän toivoisi lapsilleen ja läheisilleen parasta mitä elämä voi antaa.
Toivotko sinä hänelle?
Tasoitatko hänen tiensä niin, ettei loppupätkällä tarvitsisi kovin kompastella!
PITÄKÄÄ HUOLTA OMISTANNE!
Ajattele ja ajattele syvällä itsessäsi, miten suhtaudut sinulle omiin kaikista rakkaimpiin ihmisiin.
Ei tarvitse harmitella, eikä itkeskellä jälkikäteen, on helpompi luopuminenkin, kun tietää antaneensa sen lämmön minkä läheinen voi omaiselleen antaa.
Hän oli kaukana toisella paikkakunnalla.
Hän oli saanut hyvän työpaikan erään yrityksen vastaavana, oli innostunut ja panosti itsensä kokonaan työlle sekä tulevaisuudelle.
Hänen äitinsä täytti täysiä vuosia, joka odotti tytärtään juhliinsa, soittelivat päivittäin.
Tytär lupasi ja lupasi, jossitteli, kunnes huomasi olevansa myöhässä, ainut lapsi!
Ei se mitään, kyllä äiti ymmärtää, kunhan minulla menee hyvin, tyttö ajatteli, kerkiäähän sitä kesällä,jos ehdin lomalle?
hän ajatteli.
Sitä kesää ei ikinä tullut, tuli vaan soitto sairaalasta "äitinne nukkui pois tänä aamuna"
Ystäväni kertoi tehneensä elämänsä suurimman ja typerimmän munauksen, asioiden väärän järjestyksen/arvioinnin.
Niin paljon jäi sanomatta, niin paljon jäi tekemättä.
Nyt jo itsekkin eläkkeellä olevana ja vanhempana sanoo, että ei voi koskaan unohtaa tekemäänsä vääryyttä.
Hän sanoo, voin kissankin ottaa syliini jos se haluaa, vaikka kesken vellin keiton, minun kiireeni loppui siihen paikkaan.
Näitä esimerkkejä olisi lähellämme vaikka toisille jakaa, mutta kun ei voi naapurin asioihin puuttua, kyllä herkästi eläimiin ja lapsiin puututaan, mikä sekin on tietenkin oikein.
Onko vanhus lainsuojaton, persoonaton, kasvoton esine, kasvatettuaan ja koulutettuaan isonkin katraan, opetettuaan ihmisten tavoille?
Hetkenä jolloin tarvitsisi tärkeimmän tukea, lämpöä, rakkautta ja vilpittömyyttä!
Kaikesta huolimatta hän toivoisi lapsilleen ja läheisilleen parasta mitä elämä voi antaa.
Toivotko sinä hänelle?
Tasoitatko hänen tiensä niin, ettei loppupätkällä tarvitsisi kovin kompastella!
PITÄKÄÄ HUOLTA OMISTANNE!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos sinulle.
Pani ajattelemaan.
Olen ollut omaishoitajana vuosia, tiedän kuinka yksin ihminen voi jäädä vanhana ja sairaana.
Omaishoitajaksi ei pidä ryhtyä pelkästä auttamisen halusta.
Siitä voi aiheutua huomattavia kustannuksia, kuten kuljetuksia ja bensakuluja lääkäriin ja minne vaan, jos toinen ei pysty kulkemaan yksin.
Asutko hoidokkisi kanssa? Saatko jotain korvauksia?
Kelan omavastuu esimerkiksi taxin käytöstä lääkärimatkoihin on EUR 9,25 mikä on aivan liikaa. Sitten pitäisi muistaa vielä pyytää joka kerta erikseen terveydenhoitajan todistus, että taxin käyttö (tai oman auton) on tarpeen ja että saattaja on tarpeen (tosi mitä merkitystä).
Jos joutuu käyttämään kaikki töidensä lomapäivät omaisensa hoitoon, palaa loppuun. Ei se voi olla oikein.
Sääliksi käy omaishoitajia.
Olen samaa mieltä näistä kustannuksista, on kuitenkin mahdollista hakea matka-korvauksia, millä nimellä niitä nyt kutsutaankin?
Juuri noita kaupassa käyntiä, virkistystä esim. kyläily tarkoitusta varten.
Itse en kylläkään näitä käytä äitini tarpeeseen.
Tähänkin tarvitaan lääkärin lausunto.
Minä olen pois työelämästä sairauden takia, mutta pystyn äitiäni hoitamaan, kun äiti on kuitenkin vielä sellaisessa kunnossa, että ei tartte nostella ym. tämä on kuitenkin henkisesti raskasta (dementoitunut)
Äidin luona käy myös kotihoito minun lisäkseni, siis äitini asuu vielä omassa asunnossa.
Turva laitteita on: ovihälytin, ranneke, hellavahti ja asunto on laitettu muutenkin mahdollisemman turvalliseksi liikkua.
Minä en kerjää ainakaan säälipisteitä, minulle on ihan luonnollista ollut tämä omaishoitajaksi ryhtyminen, muita sisaruksia ei ole samalla paikkakunnalla ja oma sairastuminen antoi sen mahdollisuuden, että voin hoitaa äitiäni ja pitää huolta paremmin hänestä.
Oli nimittäin aikamoinen isku minulle (48v.) tämä oma sairaus, kun ei pysty enää oikeaan työhön, nyt on säännöllinen rytmi ja pidän itseänikin tärkeänä, kun voin olla äidille avuksi ja seuraksi.
Jaksamisesta meidän om.hoit. pitää osata pitää huolta, käyttää ne vapaat mitkä meille kuuluu.
Ei omaishoitajaksi mielestäni ryhdytä, siihen tilanteeseen joudutaan olosuhteiden pakosta.
Niin kävi ainakin minun kohdallani.
Nyt on kahdeksan vuotta kulunut, olen toistaiseksi vielä jaksanut.
Kaikista ei tähän pestiin ole, homma sitoo kotiin ja sosiaaliset suhteet lopahtavat vähitellen.
Ei kukaan jaksa pitää yllä ystävyyttä kun ei voi koskaan lähteä mihinkään eikä juuri kutsua kotiinkaan ketään kuin harvoin.
Onneksi en ole sosiaalinen luonteeltani joten homma sopii siinä suhteessa minulle.
Saan jotain 360€ kk omaishoidontukea,josta menee veroa 41% ja kolme päivää kk ylittävät vapaat vähennetään tuesta.
Käteen jää noin 150€ kk.
KELA maksaa myös erityishoitotukea taitaa olla nyt 260€ kk.
Mistään kuljetuksista en saa korvausta, kuljetan hoidettavaa omalla autolla.
Saan myös eläkettä joka on aika pieni.
Myös hoidettavalla on eläke joten kyllä ollaan pärjäilty.
Hoidettava on aviomieheni.
En ole tyytyväinen elämääni, mutta huonomminkin voisi olla.
Olen onneksi saanut itse olla terve.
Kun ihminen saisi asua omassa kodissaan, omaiset ja tuttavat pitäisivät yhteyttä.
Laitokseen on niin helppo unohtaa.
Poissa silmistä, poissa mielestä - kerrankin sananlasku osuu harvinaisen oikeaan.