No jos jollakin tulee vinnkkejä niin hyvä.
Itsellä on kieltämättä varsin ongelmallinen
perhehistoria.
Ruokaa ja rahaa on saatu mutta vittuilu vanhempien (ja osin sukulaisten) taholta on lopulta kärjistynyt sellaisiksi että on syntynyt pakkotoimia minua vastaan.
Teen valitusta KKO:hon.
Mielestäni asiani on polkaistu hallintobyrokraattisessa mielessä sellaisiksi teskteiksi että niiden purkaminen tarkastelun alle vaatii erään merkittävän sukulaisen tekemän todisteen osalta laajempaa ja (tekisi mieli sanoa tyhjentävää)ehkä yhteiskuntannillisestikin intellektuaalisemman näkemyksen esilletuomista.
Kaiketikin tarkoitan kysyä jotakin sellaista, että
mikäli muutoin pystyn avamaan väitteet sellaisiksi että niiden mahdollinen disinformaatio
/propaganda on melko lyhyesti kritisoitavissa,mutta jos perheenjäsenen antaman todistuksen suhteen anna esim. 5 sivua (tai syt tuli kirjoitettua 18 sivua asiasta näkemystä)
niin eikö liene käynekin niin että minut katsotaan idiootiksi/mielisairaaksi/oikeutta halventavaksi ihan pelkästään sen vuoksi
että katson että asiaan valoa tuodakseen on esitettävä pitkällinen historiallinen aikajatkumo
jossa perheenjäsenen oma luotettavuus ja todenperäisyys tulee esille.
Kyseessä on oma isäni joka erään asiaan rinnastettavan tapauksen osalta on oman (emootiot mukana tietysti) näkemykseni mukaan paljastunut varsinaiseksi kyrväksi, eli disinformaation rakentajaksi ja propapagdailijaksi 1990-luvusta vähintään alkaen eräässä rinnastettavassa asiass, josta on sekä suullisia että kirjallisia lupauksia,mutta jotka sitten 2000-luvulla (kirjallisia vielä vuodelta 2001) tarkemmin sanottuna vuonna 2002 on alkanut vähitellen paljastua aivan täysin katteettomaksi.
Taustalla on itseasiassa täsyin mielisairas isä-poika suhde. Mielestäni isäni on tiedostamattaan mielisairaalla tavalla kiero kuin korkkiruuvi ja jollakin tavalla taustalla on jokin tiedostamaton trave joka ilmenee haluna omistaa /vahingoittaa omia jälkeläisiään.
Jos näin mutu-tuntumalta kirjoittaa niin pyrin jo pesäeron tekoon koko tapauksesta mutta yhtäkkiä hän on mukana nyt vielä lain kautta.
Miten lähestyä asiaa oikeusteitse, onko KKO sen sivistyneempää ja yhteiskunnallisesti asioista kiinnostuneempaa kuin hovikaan?
Kannattaako laatia isästäni muistio asiaan rinnastettavan tapausesimerkin puitteissa.
Mitään laitontahan sinänsä ei luottamuksen pettäminen ole tai selän takana asioista sopiminen
..kaiken lisäksi huomaan että käämit kieltämättä palaa sen verran että muistellessa kirjoituksesta on vaikea tehdä sellaista että se henkisi neutraaliuutta, hyvää arvostelukykyä ja "hyväksyttävän lämpimältä kuulostavia välejä isäukkoon päin" eli ettei arvostelu kääntyisi vain omana niskaan.
Jos KKO:kaan ei kuuntele tai näe syytä siihen että asiaa perusteltaisiin hieman laajemmasti ja annettaisin "liikkumavaraa" kuten amerikallaisissa oikeustupadraamoissa joskus niin en tiedä että minne sitten tämänkin asian itkee ja saa muutetuksi.
Jos nyt vielä kuvaa sitä minkälaiset omat emootiot juuri nyt pohjimmiltaan on kun äijän historiikki loistaa objektiivisena edessä niin mieleen tulee että YK:ihmisoikeusjulistukseen (eihän sitä toisaalta kukaan kunnioita)tulisi lisätä lapsen ja vanhempien välisen suhteen määrittely ja oman kehon/työkyvyn suojelu omaisuudensuojan rinnalle perustuslakiin
Oma äijä on sellainen joka on paljastunut heitelleen (aina ovensuusssa juuri kun tekee lähtöä, eli ts. täsyin kuin halvalle makkaralle olisi jotain vain heitellyt)lupauksia ja kysmyksiä isoista asioista,mutta on salannut tai muutellut olennaista tietoa ja näin saanut vastauksia "asioihin" joita ei vittu edes koskaan ole käsitellytkään.
Kiitos vinkeistä
Itsellä on kieltämättä varsin ongelmallinen
perhehistoria.
Ruokaa ja rahaa on saatu mutta vittuilu vanhempien (ja osin sukulaisten) taholta on lopulta kärjistynyt sellaisiksi että on syntynyt pakkotoimia minua vastaan.
Teen valitusta KKO:hon.
Mielestäni asiani on polkaistu hallintobyrokraattisessa mielessä sellaisiksi teskteiksi että niiden purkaminen tarkastelun alle vaatii erään merkittävän sukulaisen tekemän todisteen osalta laajempaa ja (tekisi mieli sanoa tyhjentävää)ehkä yhteiskuntannillisestikin intellektuaalisemman näkemyksen esilletuomista.
Kaiketikin tarkoitan kysyä jotakin sellaista, että
mikäli muutoin pystyn avamaan väitteet sellaisiksi että niiden mahdollinen disinformaatio
/propaganda on melko lyhyesti kritisoitavissa,mutta jos perheenjäsenen antaman todistuksen suhteen anna esim. 5 sivua (tai syt tuli kirjoitettua 18 sivua asiasta näkemystä)
niin eikö liene käynekin niin että minut katsotaan idiootiksi/mielisairaaksi/oikeutta halventavaksi ihan pelkästään sen vuoksi
että katson että asiaan valoa tuodakseen on esitettävä pitkällinen historiallinen aikajatkumo
jossa perheenjäsenen oma luotettavuus ja todenperäisyys tulee esille.
Kyseessä on oma isäni joka erään asiaan rinnastettavan tapauksen osalta on oman (emootiot mukana tietysti) näkemykseni mukaan paljastunut varsinaiseksi kyrväksi, eli disinformaation rakentajaksi ja propapagdailijaksi 1990-luvusta vähintään alkaen eräässä rinnastettavassa asiass, josta on sekä suullisia että kirjallisia lupauksia,mutta jotka sitten 2000-luvulla (kirjallisia vielä vuodelta 2001) tarkemmin sanottuna vuonna 2002 on alkanut vähitellen paljastua aivan täysin katteettomaksi.
Taustalla on itseasiassa täsyin mielisairas isä-poika suhde. Mielestäni isäni on tiedostamattaan mielisairaalla tavalla kiero kuin korkkiruuvi ja jollakin tavalla taustalla on jokin tiedostamaton trave joka ilmenee haluna omistaa /vahingoittaa omia jälkeläisiään.
Jos näin mutu-tuntumalta kirjoittaa niin pyrin jo pesäeron tekoon koko tapauksesta mutta yhtäkkiä hän on mukana nyt vielä lain kautta.
Miten lähestyä asiaa oikeusteitse, onko KKO sen sivistyneempää ja yhteiskunnallisesti asioista kiinnostuneempaa kuin hovikaan?
Kannattaako laatia isästäni muistio asiaan rinnastettavan tapausesimerkin puitteissa.
Mitään laitontahan sinänsä ei luottamuksen pettäminen ole tai selän takana asioista sopiminen
..kaiken lisäksi huomaan että käämit kieltämättä palaa sen verran että muistellessa kirjoituksesta on vaikea tehdä sellaista että se henkisi neutraaliuutta, hyvää arvostelukykyä ja "hyväksyttävän lämpimältä kuulostavia välejä isäukkoon päin" eli ettei arvostelu kääntyisi vain omana niskaan.
Jos KKO:kaan ei kuuntele tai näe syytä siihen että asiaa perusteltaisiin hieman laajemmasti ja annettaisin "liikkumavaraa" kuten amerikallaisissa oikeustupadraamoissa joskus niin en tiedä että minne sitten tämänkin asian itkee ja saa muutetuksi.
Jos nyt vielä kuvaa sitä minkälaiset omat emootiot juuri nyt pohjimmiltaan on kun äijän historiikki loistaa objektiivisena edessä niin mieleen tulee että YK:ihmisoikeusjulistukseen (eihän sitä toisaalta kukaan kunnioita)tulisi lisätä lapsen ja vanhempien välisen suhteen määrittely ja oman kehon/työkyvyn suojelu omaisuudensuojan rinnalle perustuslakiin
Oma äijä on sellainen joka on paljastunut heitelleen (aina ovensuusssa juuri kun tekee lähtöä, eli ts. täsyin kuin halvalle makkaralle olisi jotain vain heitellyt)lupauksia ja kysmyksiä isoista asioista,mutta on salannut tai muutellut olennaista tietoa ja näin saanut vastauksia "asioihin" joita ei vittu edes koskaan ole käsitellytkään.
Kiitos vinkeistä
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post8.htm
Ranskassa oli vielä 1800-luvun loppupuolella voimassa laki, jonka mukaan isä saattoi toimittaa lapsensa vankilaan, jos tämä käyttäyityi sopimattomasti. Tätä lakia sovellettiin myös melko yleisesti, varsinkin Pariisin seudulla, missä yläluokka saattoi näin poistaa näkyviltä suvun mustia lampaita.