Eli tilanne lyhyesti: oon aina ollu lapsirakas ja halunnut omia lapsia. Monen mutkan kautta ja kahden keskenmenon jälkeen sain kaksi lasta.
Kaverini, ennen ollut paras ystävä, inhoaa lapsia. Ei välitä munkaan lapsista. Minuun pitää kyllä muuten mielellään yhteyttä, vaikkei nykyään olla kovin läheisiä.
Kaveri on ollut aina huolimaton ehkäisyasioissa, ei ole koskaan käyttänyt mitään ehkäisyä ja kumppaneita on ollut useita, tuntemattomiakin. Jonkin aikaa sitten hän ilmoitti tehneensä abortin kk sitten, oli ollut 10.viikolla. Ei kadu, ja tekisi saman uudestaan koska vain.
Mä en hyväksy kevyin perustein tehtyä aborttia. Ehkäisyn pettämisen ymmärrän mutta en sitä, että ei vaan jaksanu käyttää mitään..
Kysymys kuuluu: miten pääsen tästä ahdistavasta tunteesta eroon?? Miten voin taas olla oma itseni tän kaverin seurassa ilman, että ajatus pyörii siinä turhassa abortissa? En siis halua puida sitä itse tapahtumaa, oliko se oikein vai väärin ja olisiko jotain voinut tehdä toisin, vaan keinoja unohtaa tai antaa asian muuten olla.. Auttaako aika tähän? Onko muilla tällaisesta kokemuksia?
Kaverini, ennen ollut paras ystävä, inhoaa lapsia. Ei välitä munkaan lapsista. Minuun pitää kyllä muuten mielellään yhteyttä, vaikkei nykyään olla kovin läheisiä.
Kaveri on ollut aina huolimaton ehkäisyasioissa, ei ole koskaan käyttänyt mitään ehkäisyä ja kumppaneita on ollut useita, tuntemattomiakin. Jonkin aikaa sitten hän ilmoitti tehneensä abortin kk sitten, oli ollut 10.viikolla. Ei kadu, ja tekisi saman uudestaan koska vain.
Mä en hyväksy kevyin perustein tehtyä aborttia. Ehkäisyn pettämisen ymmärrän mutta en sitä, että ei vaan jaksanu käyttää mitään..
Kysymys kuuluu: miten pääsen tästä ahdistavasta tunteesta eroon?? Miten voin taas olla oma itseni tän kaverin seurassa ilman, että ajatus pyörii siinä turhassa abortissa? En siis halua puida sitä itse tapahtumaa, oliko se oikein vai väärin ja olisiko jotain voinut tehdä toisin, vaan keinoja unohtaa tai antaa asian muuten olla.. Auttaako aika tähän? Onko muilla tällaisesta kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itse odotin esikoistani aikoinaan ja ennen joulua tuli km siitä muutama kuukausi eteenpäin likka kaverini ilmoitti, et oli tehnyt abortin, kun ei vielä halunnut kolmatta lasta. kyllä minua sieppasi aivan tajuttomasti otsa lohkosta, kun en ymmärtänyt hänen päätöstään. nyt heillä neljä lasta ja itsellä kaksi. en ymmärrä vieläkään, mutta ystäviä ollaan edelleen, kun en ruvennu sen enempää asiaa setvimään mielessäni. muistin kyllä mainita oman mielipiteeni asiasta hänelle. hän teki oman päätöksen ja oli tyytyväinen ratkaisuun. elämä jatkuu
että kys eon enemmän lopulta sinusta ja tunteistasi kuin ystävästä tai hänen elämästään. Kun jokin on itselle vaikeaa ja työn ja tuskan takana niin toisen erilaiset arvostukset ja toiminta tulee peilattua oman elämän kautta.
Abortti tuskin vaikuttaa varsinaisesti ystävyyteenne jos ystävän leväperäisyys seksiasioissa ei ole aikaisemminkaan siihen vaikuttanut. Kun olet sinut omien tuntemustesi kanssa jatkuu ystävyyskin ennallaan.
Tietenkin ystävyyteen kuuluu myös ystävän tukeminen ja toisaalta ojentaminen ja neuvominen. Puhu siis avoimesti asiasta ja selvitä juttu jotta se ei jää väliinne. Varmasti suhtautumisesi on ollut erilaista nyt.
On nimittäin hienoa, että ystävyys on kestänyt noin erilaisen suhtautumisen elämän isoihin ratkaisuihin joita perhe tai perheettömyys on.
Mä en hyväksy aborttia, paitsi raiskaustapauksissa ja odottavan äidin terveydellisistä syistä (hengenvaara). Mun mielestä aikuisen ihmisen pitäisi osata ottaa vastuu alkavasta elämästä, jopa ehkäisyn pettäessäkin. Se vaara on nimittäin aina olemassa, kun sekstaillaan.
Kuinka ollakaan, yksi parhaimmista kavereistani teki kuitenkin abortin muutama vuosi sitten. Syynä oli juurikin tuo piittaamattomuus ja "kun mun ei pitäny tulla raskaaksi". Olin tietysti aivan vihainen ja raivona, mutta en kuitenkaan ajatellut kiukkuamiseni hyödyttävän ystävääni sillä hetkellä.
Mielestäni kaverini toimi kuitenkin moraalisesti väärin ja asia oli vaikea sulattaa. Siispä otin etäisyyttä kaveriini, emmekä olleet tekemisissä hetkeen syvällisemmin. (Onneksi tuohon aikaan meillä oli molemmilla paljon muutakin tekemistä ja kiirettä.)
Nyt asiasta on kulunut 2,5 vuotta eikä asiasta puhuta. Ystäväni on kärsinyt abortista todella paljon ja tiedän hänen hakeneen ja saaneen apua vertaisryhmästä, psykiatrilta jne. Abortista huolimatta ystäväni on minun ystäväni, ja vaikken hänen tekoansa millään muotoa hyväksy, ystävyytemme on ja pysyy. Ja se sama, herkkä ja ihana ihminen ystäväni on abortista huolimatta.
Eli oma napa paras napa?
Oli hyvä lukea toisten juttuja samasta aiheesta, en ole tän asian kanssa yksin.Nyt aion pitää vähän etäisyyttä kaveriini ja katsotaan myöhemmin, puhunko tästä asiasta hänelle. Kaveri kuitenkin tietää sanomattakin mitä mieltä abortista olen.