kirjastotyöstä

sillä tuolla alalla ei kamalan paljon työpaikkoja ole ja ammattikorkean tai yliopiston käyneet kisaavat keskenään siitä, kuka saa työpaikan.Useimmiten korkeakoulutetukin joutuu tyytymään kirjastovirkailijan työhön (vaikka virkailijan koulutus on opistotasoinen ja palkka sen mukainen), eli palkka jää reilusti alle sen mitä koulutuksen pitäisi tuoda mukanaan. Suosittelen alaa vain niille, jotka tuntevat suoranaista kutsumusta alalle:)

Itse työssä joutuu tekemisiin aika paljon tietokoneiden ja tietojärjestelmien kanssa, joten varmastion suotavaa, että ymmärtää tietotekniikasta jotain..:)

automaatit valtaa alaa. Ihmisiä irtisanotaan, ehkä muutaman tunnin ruuhka-apulaisia tarvitaan. Ehdottomasti ei kannata kouluttautua.

hommata työharjoittelupaikkaa kirjastosta. Kaveri teki niin ja onnistui, kiinnostui alasta ja opiskelee sitä nyt. Varmaan kyllä paikkakuntakohtaista, missä paikkoja on tarjolla. Pääkaupunkiseudulla parhaat mahdollisuudet.

Noista työllisyysnäkökohdista sen verran että ei ne lainaus- ja palautusautomaatit ammattilaisten tarpeeseen kovin paljoa vaikuta. Isoin osa työstä on kuitenkin muuta kuin lainaamista tai palautusten vastaanottoa. Hyllytysautomaattiakaan ei vielä ole keksitty. Ja kirjastoalan koulutuksella voi työllistyä muuallekin kuin yleisiin kirjastoihin.

Mikään ihan nyhverö ei ainakaan isomman paikkakunnan kirjastotädin tai -sedän sovi olla, kun kirjastot nykyään on vähän semmoisia yleisiä olohuoneita, joissa voi olla kaikenmoista meuhkaavaa häirikköporukkaakin.

Pohdiskelin samoja asioita vielä vuosi sitten. Minulla oli olemassa kirjastoalan erikoistumisopinnot taustalla, mutta ei ollenkaan alan työkokemusta. Niinpä jäätyäni toimistotöistä työttömäksi menin työkkärin kautta puoleksi vuodeksi harjoitteluun ison kaupungin yhteen pieneen lähikirjastoon.

Kannattaa mennä harjoitteluun, koska käytännön työ opitaan todellakin siellä kirjastossa. Olennaista on oppia kirjastojärjestelmän käyttäminen, joka on asiakaspalvelu- ym. tilanteissa se tärkein työkalu. Lainaaminen ja palauttaminen ovat vain pieni osa työtä: lähikirjastossa kirjastovirkailijaakin työllistää monipuolinen tiedonhaku niin perusjärjestelmästä kuin mahdollisesti muista tietokannoista. Tyypillinen asiakaspalvelutilanne sisältää aineiston etsimisen järjestelmästä asiakkaan tarpeiden mukaan. Kirjallisuutta voi joutua etsimään vaikka aihealueen perusteella, läheskään kaikki asiakkaat eivät tiedä mitä ovat etsimässä, ja tässä tilanteessa hyvä virkailija löytää oikean aineiston isosta massasta.

Tyypillisiä työtehtäviä kirjastossa ovat asiakaspalvelu, tiedonhaku, kokoelmatyö: hyllyttäminen, korjaaminen, päällystäminen, tietokannan hallinta, varausten käsittely, yhteydet muihin toimipisteisiin aineiston liikkumisen järjestämiseksi, näyttelyiden suunnittelu ja pystytys, tiedonhakukilpailujen teko, lasten satutuntien pitäminen, tiedonhaun opastus, aineiston poistaminen...

Työ sisältää paljon rutiineja mutta myös paljon vaihtelevia tehtäviä. Itse olin pienessä lähikirjastossa, missä pääsi tekemään kaikkea mahdollista. Pääkirjastolla työ oli kuulemani mukaan "tehdasmaisempaa", ei yhtä paljon vaihtelua yksittäisen työntekijän työssä.

Mielestäni työ vaatii tietynlaista sosiaalisuutta: asiakkaita on moneen lähtöön. Kirjallisuudentuntemus ei ole pahitteeksi mutta työssä kyllä oppii joka päivä, mikä oli työn parasta antia. Jos kirjallisuus kiinnostaa, kirjastossa viihtyy entistä paremmin. ATK-pulmia ratkotaan jatkuvasti, joten kaikenlainen tietotekniikan tuntemus on hyödyllistä. Myös kielitaito on plussaa kirjastosta riippuen.

Itse tykkäsin kirjastotyöstä kovasti ja suunnitelmissa on pyrkiä alalle jatkossakin, vaikkakin olen "kirjastourani" jälkeen taas ihan muualla työssä. Palkkaus on työn suurin miinus, mutta tuskinpa kukaan sitä työtä vain rahan takia tekeekään. Kuten vastaaja edellä kirjoitti, kutsumus on oikea syy hakeutua alalle.