Kuulin radiossa muutama päivä sitten jotain "pakko oireesta" ja aloin miettiä. Onko minulla pakonomaisia ajatuksia? todellakin. Kauheita ajatuksia läheisistä, työkavereista, ystävistä.
Olen 21 vuotias nainen. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja ja esiintymiskammo, jotka alkoivat muistaakseni vuonna 2002-2003. Näihin hain lääkettä v. 2005 ja ne auttoivat. oireet katosivat ainakin suurimmaksi osaksi, kiitos siitä. Samoihin aikoihin v. 2005 muistan yrittäneeni humalassa selittää kaverilleni kuinka joskus ajattelen asioita kamalasti vaikken sitä tarkoita mutta kaveri oli niin humalassa ettei ymmärtänyt ja minäkin hienostelin asiaa. no se jäi siihen sitten.
Pakonomainen ajattelutapa on vahvistunut nyt viimeaikoina, varmaan viime vuonna. Saatan keskustella työkaverini kanssa ja samalla kun hän selittää jotain mietin vain "mitä vittua sä rumanaama selität?" tai ajatuksia exäni isäpuolen tai oman isäni sukupuolielimistä tai mitä he niillä tekevät. Kavereitani, ystävistäni saatan ajatella jotain inhottavaa. Pakon omaisesti, en voi uskoa että MINÄ ajattelen näin. Olen kaikkien mielestä niin hyvä ihminen niin mukava ja haluan kaikille hyvää. Oikeasti sellainen olenkin, mutta nämä ajatukset saavat minut sekaisin. Mistä ne on alkanut tulemaan? En ymmärrä. Ikinä en ketään vahingoittaisi, koska yritän aina kumota ajatuksiani, mutta välillä ne tulevat takaisin. Enkä oikeasti ole sitä mieltä mitä ajatukseni pakottavat minua ajattelemaan.
Haluaisin kuulla onko muilla vastaavaa? Neuvoja miten päästä eroon näistä? Aihe sinänsään on kiusallinen ja vaikea, etten viitsi äidilleni tai ystävilleni puhua. Lääkärillekin tällaisesta puhuminen olisi erittäin vaikeaa.
Olen 21 vuotias nainen. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkotiloja ja esiintymiskammo, jotka alkoivat muistaakseni vuonna 2002-2003. Näihin hain lääkettä v. 2005 ja ne auttoivat. oireet katosivat ainakin suurimmaksi osaksi, kiitos siitä. Samoihin aikoihin v. 2005 muistan yrittäneeni humalassa selittää kaverilleni kuinka joskus ajattelen asioita kamalasti vaikken sitä tarkoita mutta kaveri oli niin humalassa ettei ymmärtänyt ja minäkin hienostelin asiaa. no se jäi siihen sitten.
Pakonomainen ajattelutapa on vahvistunut nyt viimeaikoina, varmaan viime vuonna. Saatan keskustella työkaverini kanssa ja samalla kun hän selittää jotain mietin vain "mitä vittua sä rumanaama selität?" tai ajatuksia exäni isäpuolen tai oman isäni sukupuolielimistä tai mitä he niillä tekevät. Kavereitani, ystävistäni saatan ajatella jotain inhottavaa. Pakon omaisesti, en voi uskoa että MINÄ ajattelen näin. Olen kaikkien mielestä niin hyvä ihminen niin mukava ja haluan kaikille hyvää. Oikeasti sellainen olenkin, mutta nämä ajatukset saavat minut sekaisin. Mistä ne on alkanut tulemaan? En ymmärrä. Ikinä en ketään vahingoittaisi, koska yritän aina kumota ajatuksiani, mutta välillä ne tulevat takaisin. Enkä oikeasti ole sitä mieltä mitä ajatukseni pakottavat minua ajattelemaan.
Haluaisin kuulla onko muilla vastaavaa? Neuvoja miten päästä eroon näistä? Aihe sinänsään on kiusallinen ja vaikea, etten viitsi äidilleni tai ystävilleni puhua. Lääkärillekin tällaisesta puhuminen olisi erittäin vaikeaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta sinulla ei selkeästi ole tekemistä tarpeeksi.
kun keksit jotain mielekästä tekemistä varmaan katoavat tuollaiset ajatuksetkin pois sitten. Tarkoitan, täytät mielesi jollain muilla ajatuksilla.
millainen lapsuus sinulla oli? kiellettiinkö sinua esimerkiksi puhumasta seksistä avoimesti? oliko se jokin tabu?
oliko sinulla uskonnollinen lapsuus, joka voi myös aiheuttaa vastaavia juttuja jotka purkautuvat tällätavalla ajatuksina?
entä avoimet välit vanhempiin?
käsittelemällä ne asiat päässäsi saattaa sitten se oireilukin hävitä.
mutta varmaan monilla ihmisillä on ajatuksia päässään, ja jos kaikkien ajatukset näkyisivät olisi maailma hieman erilainen paikka.
niin pakko-oireiseen häiriöön voi liittyä myös kuvailemasi oireet.
Minun pakko-oireinen häiriöni oirehtii tarkistamispakkona.
Etsi aiheesta lisää tietoa hakusanalla; pakko-oireinen häiriö.
Sairauden oireet voit kyllä häpeilemättä kertoa lääkärille, samalla voi lääkäri arvioida lääkityksen tarpeen, ja antaa sinulle myös neuvoja näihin tilanteisiin.
Terveyskeskuksen asiantuntemus tuskin riittää, onko sinulla mahdollisuus käydä psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla.
Mulle mun lääkäri sano että pakkomielteiset ajatukset,paniikkihäiriö ym voivat johtua serotoniinin puutteesta ja määräs seronilia mikä poistaa noi kaikki.(ainaki pitäis)Sun oireet on ihan normaaleja pakkomielteisiä ajatuksia,niistä vaan harvemmin puhutaan.Kannattaa puhua lääkärin kanssa,tiedän kokemuksesta ja kaikki oireet mitä sulla on ollu tai on muistuttaa aika paljon omiani.
pakkoajatuksia, joka ei välttämättä tarkoita, että sulla on pakko-oireinen häiriö. Siihen kuuluu yleensä pakkotoimintoja, joilla pakko-oireinen pyrkii helpottamaan/poistamaan pakkoajatuksia,jotka tiedostaa älyttömiksi, mutta joita on vaikea vastustaa.
Mulla itselläänkin on ajoittain pakko-ajatuksia, jotka voivat olla väkivaltaisiakin. Ne on usein kilttien ihmisten vaiva ja mieli purkaa ulos tukahdutettuja tunteita kuten raivoa ja vihaa, jota ei ole päässyt luonnollisesti ilmaisemaan ihmisille silloin kun tilanne on ollut.
Siitä ei pidä pelästyä, että väkivaltaiset, inhottavat ajatukset kohdistuvat läheisiin.
Ne ajatukset liittyvät jotenkin syvimpiin pelkoihin, siihen että menettää hallinnan.
Ongelmasi pohjasyy on sama kuin minullakin: Olet kaikille niin mukava ja haluat hyvää. Sellaisille ihmisille tällaisia ajatuksia juuri tulee. Miksikö? Koska pelkäät todellista puoltasi, sitä joka sanoo mielessäsi:" Painu vittuun" tms. Eli pelkäät aivan luonnollisia vihan tunteitasi, joita meillä jokaisella on. Kukaan ei ole pohjimmiltaan täysin puhtoinen ja kiltti. Siihen on vain opittu tai pakotettu elämän edetessä.
Kysyt miten pääset pakkoajatuksista eroon? Pakkoajatusten paradoksi on siinä, että mitä enemmän yrität torjua niitä mielestäsi, sitä vaikeammin ne poistuvat! Eli anna niiden soljua ajatusten virtana läpi, älä reagoi karmeimpiinkaaan ajatuksiisi. Katsele niitä ikäänkuin sivusta havainnoiden. Älä taistele niitä vastaan. Olen itse huomannut sen auttavan, aina kun olen "mielessäni iskenyt veitsen jonkun rakkaimpani selkään".
Ja lopuksi puhu näistä ajatuksistasi rohkeasti äidillesi, ystävillesi ja lääkärille, joka pystyy ainakin auttamaan löytämään hyvän terapeutin, jos et itse pääse vaivasta.
Muuta elämänasennettasi muita ihmisiä kohtaan rehellisemmäksi tunteittesi osalta niin sekin auttaa paljon. Jos vituttaa niin vituttaa ja kaikista ei voi millään pitää, eikä kaikki pidä sinusta vaikka tekisit mitä. That's life.
yks keino on antaa niitten vaan tulla ja keksiä siihen jotain hassua lisäksi tai ajatella se asia loppuunasti vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.
on mulla auttanu. sillä jos yrittää pakottamalla saada ahdistavat ajatukset pois päästä niin ne vain voimistuu. ja muista hengittää rauhallisesti koko ajan.
Ainakin sillä,ettet ole yksin tuon asian kanssa...Minulla on tismalleen samanlaisia ajatuksia...Enkä todellakaan ole sitä mieltä mitä ne pakko ajatukset sanelevat!
Tosiaankin,jos vaikka juttelen jonkun todella tärkeän ihmisen kanssa,niin yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta saatan ajatella että "tollanen paska" tms...
Itsevihaan tuo on mut ajanut...
Ehkä vähän auttaa se,että "rankaisen" itseäni aina haukkumalla itseäni...mutta se on vain väliaikaista...jotain pysyvämpää tarttis!...
Ja tosiaan toivottavasti tuolla yläkerrassa tiedetään,etten oikeasti halua kenellekään pahaa!