Käykääs lukemassa tää:
http://www.nic.fi/~jlindell/muslimi.htm
Se on aika pitkä juttu mutta kannattaa vaivautua. Jos et joka sanaa uskokkaan niin mieti sitä kuitenkin.
http://www.nic.fi/~jlindell/muslimi.htm
Se on aika pitkä juttu mutta kannattaa vaivautua. Jos et joka sanaa uskokkaan niin mieti sitä kuitenkin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sanoisinko, että tuntuu jotenkin tekaistulta jutulta. Kristillistä hapatusta.
Luin minäkin tuon. Se tuntuu melkein keksityltä osittain, eli liiotellulta, mutta ehkä se selittyy miehen muslimenneisyydellä. Muslimin on varmaan hyvin vaikea kääntyä kristinuskoon. Sen vuoksi se tuntuu aivan oikealta kuvaukselta. Kaikki kuvaukset muslimeista ovat ilmeisen totuudenmukaisia. Ei siinä kai ole mitään valhetta.
Kannattaa myös tutustua kirjoituksen tyyliin ja tapaan viedä tarinan juonta eteenpäin. Varsin tuttua: löytääkö kukaan yhtäläisyyksiä jostain muualta? Mistä?
???
ja vertaile sitä vastaaviin kertomuksiin.
Tässä osoitteessa mainitaan sen olevan 7 ex- muslimin todistusta.
http://www.kkjmk.net/muut.htm
Ismaelin lapset
Kustantaja: Avainsanoma
Pituus: 127s.
Hinta: 11,70 €
Seitsemän ex-muslimin todistusta, kuinka he löysivät elävän Jumalan petyttyään islamin uskoon ja sen Jumala kuvaan.
......xxx......
Kirja löytyy loppupäästä 11:sta.
Tuosta kertomuksesta saa alkuun käsityksen, että se on yhden ihmisen kertomaa. Tässä sitten sanotaan monikkomuodossa "he". Pitäisi saada tiedot alkuperäisestä kirjasta. Sehän ei kai ole ollut suomenkielinen.
kristityistä?
Aika kiinnostava maininta löytyy Raamatusta Ismaelin luonteesta. Se näyttää olevan tosi vielä tänäkin päivänä. Geenit kun on sellaiset!
1 Mooses 25:18
18. Ja he asuivat Havilasta aina Suuriin asti, joka on Egyptistä itään päin Assyriaan mentäessä. Hän kävi kaikkien veljiensä kimppuun.
http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1933,38/1Moos.25.html
17 Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo.
18 Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on Egyptistä itään Assurin suun- nalla. Ja Ismael joutui alinomaa vastakkain veljiensä kanssa.
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/1Moos.25.html
Joo, kivestbäähätommosttisii uskomattomiii....(:wirn:). Islam on "suvaitsevainen ja armahtavainen - vasi kui?)
Olen lukenut samantyyppisiä kertomuksia siitä, kuinka kristitty/ateisti on kääntynyt islamiin. Myös kertomuksia siitä, kuinka ateisti/muslimi/hindu/pakana/maailmallinen alkoholisti tai irstailija on kääntynyt kristityksi.
Yleensä näille kertomuksille on ominaista, että niissä korostetaan sitä, kuinka elämä ennen kääntymistä oli tyhjää/irstasta/jne., usein myös sitä, kuinka vastakkainen kääntyneen näkemys oli ennen kääntymistään. Joskus tätä vastakkaisuutta korostetaan niin paljon, että alkaa ihmetellä, kuinka joku on voinutkin olla niin jyrkästi vastainen opille, jonka jyrkkä ja ehdoton kannattaja hänestä sittemmin tuli. Ehkä tämä johtuu osaltaan siitä, että vanhan elämän syntisyys korostuu verrattuna uuteen elämään pelastettuna/pelastuneena.
Tyypillistä kertomuksissa on, että kääntymistä edeltää hämmennyksen tila, että kääntymisen jälkeen saattaa herätä epäilyjä, että entisten ystävien/uskontovereiden/juopporemmin kanssa tulee vaikeuksia, että jotkut näistä entisistä kavereista kuitenkin ihmettelevät/osoittavat ihailua kuinka asianomainen on muuttunut niin paljon paremmaksi ja lopuksi korostetaan saavutettua mielenrauhaa verrattuna aikaisempaan, tietämättömyyden ja jumalattomuuden tilaan. Usein myös kääntynyt on kääntymisensä jälkeen jollain tapaa johtava/opettava hahmo uudessa ympäristössään. Niin tämä Paulkin, josta tuli kirjailija ja konsultti: Hän neuvoo niitä, jotka
Raamatusta tunnettu kääntymiskertomus on kristittyjen vainooja Sauluksen muuttuminen Paulukseksi ja lopulta yhdeksi johtavista ja kristinuskon muotoutumiseen olennaisesti vaikuttaneista apostoleista - tosin tässä tapauksessa kääntyminen oli yhtäkkinen, mutta muuten se seuraa läheltä samaa kaavaa.
Toinen tunnettu kertomus on kirkkoisä ja filosofi Augustinuksen kääntyminen. Hänellä oli kristitty äiti ja ei-kristitty roomalainen virkamies, myöhempien tunnustustensa mukaan "synnin orjantappurat kasvoivat pääni yli", hän rukoili, että "Herra, anna minun tehdä parannus, mutta älä ihan vielä". Hänestä tuli piispa ja hän vaikutti sittemmin mm. Lutheriin tämän muotoillessa omaa versiotaan protestantismista.
Uudemmat kertomukset seuraavat usein Sauluksen tai Augustinuksen mallia. Toki muitakin kaavoja on.
Sitten tämän nimenomaisen kirjoituksen tyylistä. Ollakseen alun perin syntyperäinen egyptiläinen, Paul kirjoittaa hyvin amerikkalaistyyppisellä tavalla. Itse asiassa kirjoitustyyli muistuttaa aika tavalla Valittuja Paloja - mikä tarkoittanee sitä, että apuna on käytetty ns. haamukirjoittajaa/haamukirjoittajia, jotka muokkaavat tekstiä ja huolehtivat sen dramatiikasta. Mahdollista myös on, että koko teksti on peräisin haamukirjoittajalta ja perustuu enemmän tai vähemmän väljästi tai tiukasti haastatteluihin. Prosessin seurauksena Paul ikään kuin häviää tai ainakin haalistuu ihmisenä, egyptiläisenä miehenä, ja hänestä tulee eräänlainen kääntyjän stereotyyppi. Myös hänen aikaisempi muslimiutensa alkaa tuntua ontolta, perustelemattomalta. Tämä tietenkin saattaa myös johtua siitä, että uuden uskon valossa vanha tuntuu ontolta. Harvoinpa kukaan kehuu sitä, minkä on hylännyt. Varsin amerikkalaista on myös vihjaus Paulin myöhemmästä maallisesta menestyksestä, joka sisältyy kursiivilla painettuun jälkihuomautukseen.
Eivät nämä kääntymistarinat niin kauheasti poikkea toisistaan. Mikä ei tietenkään sano sitä, etteivätkö ne voisi viime kädessä perustua asianomaisten vilpittömiin omakohtaisiin kokemuksiin.
Jutun imelä ja huohottava tyyli on tosiaankin kuin Valitusta Paloista. Paavalistahan käytetään englanninkielessä nimitystä Paul. Nimi ei liene sattuma...
Tyypillinen käännytyssatu. Kuvaa käyttäjiensä henkistä kapasiteettia ja täydellista kriittisen ajattelun puutetta...
ja se on lisännyt onnellisuuttani.
Ennen vihasin sipulia. Vainosin sitä ruuissa ja siirsin sen aina lautasen reunalle. Lapsena kaivelin äidin tekemistä lihapullistakin hänen sinne kätkemänsä mikroskooppisen pieniksi silputut sipulinsirut. Ihmettelin kovasti, miten kukaan voi pitää inhottavasta, ällöttävän makuisesta ja lötsöstä sipulista. Tätä kesti siihen asti, kunnes olin lähes 20-vuotias.
Mutta sitten näin valon.
Opiskelin kai toista vuotta ja asuin Helsingissä. En muista, miten tulin ostaneeksi - vai ostiko kämppikseni - sipulin. Paistoin jauhelihapihvejä ja jostain syystä pilkoin paistinpannuun sipulia. Selvää muistikuvaa minulla ei ole siitä, miksi niin tein. Luultavasti olin hyvin nälkäinen ja ehkä vitamiinipulakin vaivasi, vaikken sitä tajunnut. Joka tapauksessa sipuli ei nyt näyttänyt yhtä vastenmieliseltä, kuin se oli aina ennen näyttänyt.
Paistettu sipuli jauhelihapihvien kanssa oli herkullista! Tuntui vaikealta uskoa, että olin aiemmin vihannut sitä niin silmittömästi.
Siitä lähtien olen käyttänyt ruuassani sipulia. Keltasipulia, punasipulia, shalottisipulia, ruohosipulia. Paistettuna, haudutettuna ja raakanakin. Erityisesti hampurilaisiin pyydän aina raakaa sipulia. Lihapullien kanssa paistan niin paljon sipulia, että lihapullat tuskin näkyvät niiden keskeltä. Pian lisäsin ruokavaliooni myös valkosipulin ja oliivit, joita olin myös inhonnut. Nykyään ostan sipuleja kaupasta useita kiloja kerrallaan. Jos reseptissä käsketään panemaan ruokaan yksi valkosipulin kynsi, pilkon koko valkosipulin.
Jälkeenpäin ajatellen lapsuuteni ja osa nuoruuttani meni ruokailun suhteen osittain hukkaan. Olin laiha, siihen aikaan pidettiin alipainoisenakin. Nykyään ei pidetä!
Elämä ei tietenkään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista kääntymiseni jälkeen. Bussissa ja junassa saan usein istua yksin, ilman juttutoveria. Jotkut ystävistänikin - niistä, jotka jäivät jäljelle - ovat pitäneet tiettyä etäisyyttä. Monet naiset kääntävät päätään toiseen suuntaan, jos yritän tehdä lähempää tuttavuutta. Onneksi eivät kaikki, sillä yhä kasvava määrä ihmisistä on sipulisteja. He eivät haista minussa mitään kummallista. Toivon, että loputkin löytävät valon.
Mutta tuli mitä tuli, olen onnellinen, että löysin sipulin. Toivottavasti Sinäkin olet löytänyt tai ainakin pian löydät sen. Jos et ole vielä löytänyt, vakuutan kokemuksesta, että sipuliton elämä on köyhää ja harmaata verrattuna sipulistin elämään! En ole koskaan katunut valintaa, jonka tein vuosikymmeniä sitten.
Tuli nälkä.
Kylläpä oletkin paljon muita ylempänä. On sinulla sitä henkistä kapasiteettia ja kriittistä ajattelua runsaasti. Tällaisen ihmisen kohtaamisen antamaa tilaisuutta en aio menettää.
Voisitko kuvailla millaista on todellisuudessa muslimin kääntyminen kristinuskoon? Varmasti niitäkin tapahtuu.
Voi olla aika vaikeaa monessa paikkaa ja saattaa hengenlähtökin olla lähellä. Siinä mielessä eivät ole asiat mallillaan: länsimaissa kääntyy sadoittain (ehkä enemmänkin) ihmisiä vuosittain islamiin ja se on täällä sallittu ja ymmärretty ratkaisu. Toisin on monissa islamilaisissa maissa, islamista toiseen uskontoon ei voikaan kääntyä-jos haluaa hengissä pysyä ja vapaana elää.
Mitä itse käännytystyöhön ja tuon ylläolevan linkin tapaiseen aineistoon tulee, en sitä ymmärrä, mutta jokaisen joka ei löydä omasta uskonnostaan siitä mitä etsii tulisi kaikkialla vapaasti voida uskontoa vaihtaa. On ihmisoikeusrikkomus jos tätä ei sallita.
"Mitä itse käännytystyöhön ja tuon ylläolevan linkin tapaiseen aineistoon tulee, en sitä ymmärrä, mutta jokaisen joka ei löydä omasta uskonnostaan siitä mitä etsii"
Eikö ole selvää, että islam ja kristinusko ovat hyvin erilaisia uskontoja? Etsijä tuntee jo elämää ja hakee lisää viisautta.
Sinulla tuntuu olevan perustiedoista puutetta.
"tulisi kaikkialla vapaasti voida uskontoa vaihtaa. On ihmisoikeusrikkomus jos tätä ei sallita."
Islamissa ymmärretään pyrkimys vapauteen rikkomukseksi. Tässäkin kaupungissa surmasi isä tyttärensä, koska tämä seurusteli vääräuskoisen kanssa. Veli surmasi samasta syystä sisarensa.
Miehet uskovat perheen kunnian vaativan naisten surmaamista. Ei siinä naisella ole mitään arvoa.
Ihmisoikeus käsitetään siis islamissa aivan muuksi kuin kristillisissä maissa.
Nyt sinä lykkäät jokaisen muslimin tekemän rikoksen uskonnon harteille. Eivät ne kristittyjenkään humalapäissään tekemät murhat sentään välttämättä kristinuskosta johdu. Takapajuiset traditiot ja käsitykset ovat yksinkertaisesti takapajuisia traditioita ja käsityksiä.
Toisissa maissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, toisissa ei. Olivatpa sitten kristittyjä tai mitä tahansa. Ei niitä kunnioiteta ikuista sisällissotaansa käyvässä Kolumbiassa sen paremmin kuin talibanien terrorisoimilla alueilla. Eikä niitä kunnioitettu Hitlerin Saksassa, Francon Espanjassa tai Stalinin tai tsaarien Venäjällä, vaikka takana olisi ollut jo yli tuhatvuotinenkin kristillinen traditio.
Ns. ihmisoikeuksista alettiin puhua painokkaammin vasta valistuskaudella, 1700-luvulla, jolloin alettiin kritisoida kristinuskoa monestakin näkökulmasta. Ensimmäiset jonkinlaisen kriittisen raamatuntutkimuksen alkeet, henkilökohtaisten uskonratkaisujen esiinmarssi toisaalta herätysliikeiden yms. ja toisaalta ateistisen ja deistisen vakaumuksen muodossa, luonnontieteiden itsenäiset, järkiperäisiltä näyttävä tulokset; kaikki kyseenalaistavat ja uutta kiihkeää ajattelua ja yksilön ratkaisun vapautta ja yksilönkin arvoa painottavat uudet tuulet irrottivat universalistisesta kristillisestä kulttuurista. Kansalliset heräämiset elähdyttivät ajattelemaan yksilöä kansallisen yksikön tärkeänä jäsenenä, ei enää monarkin kuuliaisena alamaisena tai kristityn maailman kansalaisena.
Jos ns. ihmisoikeudet olisivat olleet kristityn maailman tietoisuudessa jonkinlaisena eettisenä ja kristillisenä ideana, olisivatko kerettiläisvainot, ristiretket, uskonsodat, siirtomaavaltaukset- ja sodat olleet tunnetussa laajuudessaan mahdollisia?
Ihmisoikeudet nousivat kuitenkin nykyisenlaisesti käsitettynä ideana siis esille vasta valistuskaudella, sellaisten filosofien toimesta, jotka eivät olleet kiinnostuneita kristinuskosta. Ranskan vallankumous eräässä vaiheessaan POISTI kristinuskon käytännöt, ihmisoikeudet ja tasa-arvo nostettiin ihanteiksi.
Länsimaista, melko nuorta perua olevat ihmisoikeusperiaatteet on hyväksytty maailmanlaajuisen Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön perusperiaatteiksi. Ne eivät ole itsestäänselvyys meillekään, saati sitten sellaisille kulttuureille, joiden pitää omaksua näiden periaatteiden kunnioittaminen aivan toisenlaiselta pohjalta. Niin kauan kuin me länsimaalaiset itse osoittaudumme epäjohdomukaisiksi näiden periaatteiden noudattamisessa, meidän on syytä pyrkiä olemaan parempana esimerkkinä, ei tietävimpänä opettajana.
Olen hieman hakenut näitä kunniamurhajuttuja Googlella. Käytin ruotsia ja englantia. Näkyy sitä olevan suomeksikin.
http://www.svd.se/dynamiskt/utrikes/did_6129941.asp
http://www.svt.se/nyheter/2002/020202/fadime2.htm
http://www.svt.se/nyheter/2000/000521/mord.htm
Så kallade hedersmord är väldigt vanliga i hela Turkiet. Den allra vanligaste typen av mord är just den då kvinnor och flickor mördas. I min hemstad sker sådana här mord oftare än på andra håll.
......................
http://www.ainfos.ca/A-Infos97/4/0164.html
http://209.157.64.200/focus/f-news/979945/posts
http://www.amnesty.ca/library/1999/asa3318.htm
http://www.amnesty.ca/library/1999/2asa3318.htm
http://www.daily.umn.edu/daily/1999/01/29/editorial_opinions/oo0129/
http://www.google.com/search?lr=lang_en&cr=&q="honour killing"&hl=sv&ie=UTF-8&oe=UTF-8
Näistä selviää mm, että kunniamurhia tehdään eniten muslimimaissa. Ne on laissa kiellettyjä, mutta rangaistukset ovat paljon lievennettyjä. Voi olla alle vuoden murhasta.
Minun nähdäkseni siihen vaikuttaa naisen asema ja arvo yleensä noissa maissa. Naiset ovat vain kuin esineitä. Miehen ja perheen kunnia puhdistetaan tappamalla uppiniskainen nainen. Eihän se ole islamiakaan, mutta istuu muuten hyvin niissä yhdyskunnissa.
Niitä tehdään n. 1500 vuosittain Turkissa, Jordaniassa, Pakistanissa, Kurdistaniassa, jne.
Olen samaa mieltä. Kirjoitin epätarkasti, lyhyyden vuoksi.
Oletko samaa mieltä?
"Ensimmäiset jonkinlaisen kriittisen raamatuntutkimuksen alkeet, henkilökohtaisten uskonratkaisujen esiinmarssi toisaalta herätysliikeiden yms. ja toisaalta ateistisen ja deistisen vakaumuksen muodossa, luonnontieteiden itsenäiset, järkiperäisiltä näyttävä tulokset; kaikki kyseenalaistavat ja uutta kiihkeää ajattelua ja yksilön ratkaisun vapautta ja yksilönkin arvoa painottavat uudet tuulet irrottivat universalistisesta kristillisestä kulttuurista."
Kyllä minä tämän ihan itse muotoilin, historiallisten valtavirtojen perusteella.
Mitä siinä sanotaan? Minä en ymmärrä.
Tämä keskustelu on hieman harhateillä: "Ihmisoikeudet" ovat universaali käsite - käsitteenä. Se, sen sijaan, mitä käsite sisältää, on täysin kulttuurisidonnainen ja sopimuksenvarainen, siis mielivaltainen asia.
"Ihmisoikeudet" nykymuodossaan ovat oikeudellinen käsite, ja niin kuin kaikki muutkin lait, sopimus. Se ei ole solidi eikä pysyvä käsite. Tavallaan väittely siitä, noudatetaanko esim. islamilaisissa maissa "ihmisoikeuksia" on absurdi. Totta kai noudatetaan. Mitä noudatetaan? Jotta tähän voisi vastata, tulisi kysyä muslimioppineilta, mitä heidän mielestään kuuluu ihmisoikeuksiin - tai vielä paremmin, lukea asia Koraanista.
Ei se, mikä meidän mielestämme on "ihmisoikeus" taskoita, että muut olisivat samaa mieltä.
Sama huomio oli jo tuossa tekstissäni, mihin vastasit- "Ihmisoikeus käsitetään siis islamissa aivan muuksi kuin kristillisissä maissa."
Sehän tässä onkin ongelmallista, että islamissa näyttävät ajattelun perusteet olevan aivan toiset. Heille voi oikeutta olla se, mikä länsimaissa on rikos. Logiikkaa voi olla sellainen, mikä on älyttömyyttä länsimaissa. Pitäisi päästä sopimukseen sellaisesta, mikä on yleisesti hyvää.
Myöskin meidän yhteiskunnassamme tapahtuu usein, että riidellään. Silloin voi ihmisten perusarvot olla aivan vastakkaiset. Mikä toiselle on hyvää, on paha asia toiselle.
> Tavallaan väittely siitä, noudatetaanko esim. islamilaisissa maissa "ihmisoikeuksia" on absurdi. Totta kai noudatetaan. Mitä noudatetaan? Jotta tähän voisi vastata, tulisi kysyä muslimioppineilta, mitä heidän mielestään kuuluu ihmisoikeuksiin - tai vielä paremmin, lukea asia Koraanista.
> Ei se, mikä meidän mielestämme on "ihmisoikeus" taskoita, että muut olisivat samaa mieltä.
Hyvin pitkälti samaa mieltä. Kirjoitin tuossa ylempänä lyhyesti ja ilmeisen (liian) epätarkasti. Kun nämä vastaukset tahtovat venyä liikaakin. Haluaisin vielä täydentää, että pitäisi tutkia myös sitä, miten eri kansat ja alaryhmät itse ymmärtävät ns. ihmisoikeudet ja miten tämä heidän ymmärryksensä näkyy heidän toimissaan.
Esimerkiksi voisi sanoa, että monissa yhteiskunnissa ja yhteisöissä pidetään itsestään selvänä ihmisoikeutena sitä, että vanhusten on saatava hoivaa ja turvaa nimenomaan lapsiltaan ja läheisiltään - ja kammottavana ajatusta, että tämä hoivaamis- ja turvaamisvelvollisuus sysätään anonyymin valtion tai kunnan niskoille.
Moderni ihmisoikeusidea, sellaisena kuin se nykyään yleisesti tunnetaan, on aika nuori, kuten nimim. Hertta osoitti.
That's the Art.
http://www.iranian.com/Arts/2001/September/Neshaat/index.html
:D
(Ei taida pysyä linkki kauaa tällä palstalla...)
Miksi ihmeessä???
Älkää tehkö niinkuin minä teen?
Sinulla ei ole sensuroittavaa????:-D