Onko vl opin vastaista toivoa, että joku vl piiristä ottaisi vaimoksi yh-äidin, jolla kaksi aviotonta lasta kahden eri miehen kanssa? Olisin tietty liittymässä tähän liikkeeseen, jos minut joku ottaisi tosissaan. Onko yh-äitiys ja lapset este avioliitolle? Onko suurta sydäntä myös vl miehillä vai lokeroidaanko minut sarjaan "ei toivotut vaimoehdokkaat" vai onko suorastaan opillisesti väärin ottaa vaimoksi minunlaista? Tämä asia askarruttaa. Jokainen haluaa mahdollisuuksia elämässään. Antaako vl liike minulle tällaisen mahdollisuuden vai olenko iäti ja lopullisesti ei toivottu ja syntinen nainen teoissani. Vain naisella voi olla tällainen tilanne, äitiys on vastuuta ja sen olen kantanut, lasten isät eivät. Lapseni ovat suuri ilo ja Jumalan lahja. Olemmeko liian syntinen sakki?
Kuka vl naisi yh-äidin, jolla kaksi au lasta?
onkomahdollist?
181449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
se mahdollista, mutta ei varmaa... Kyllä suurempiakin syntejä on anteeksi annettu ja uskottu.
Jeesuksen äiti Neitsyt Maria oli au-äiti.
Olipa lyhyt ja tyhjentävä viesti. Kiitos välittämisestä! Ja siunausta elämääsi!
tiedän yhden naisen joka ei ollut lesta,ja hänellä oli 1 au lapsi.mutta hän meni naimisiin yhden lesta pojan kanssa, siis on kyllä mahdollista että saat miehen viellä vl porukasta,
Jos olet tehnyt parannuksen ja et ole "erehtynyt" avioitumaan kummankaan ex-miehesi kanssa, niin olet ihan samalla viivalla kuin kuka tahansa vl-neitsyt. Onnea matkaan!
Itse olen eronnut ja parannuksen tehnyt eron jälkeen. Tieni on pystyssä avioliittomarkkinoilla, kunnes minut jättänyt ex-mieheni kuolee.
siunausta sinulle!
Oletko ihan varma tuosta, että sinut on tuomittu tuolla tavalla yksinäisyyteen, kunnes ex kuolee. Miten se perustellaan? Miten voit uskoa tuollaiseen kuvioon. Sinut jättänyt ex ja sinulla ei oikeutta avioitua, muutenhan et voi olla kumppanuudessa liikkeen sisällä. Hyväksytkö todella tuon asetelman? Siunausta ja rakkautta elämääsi!
kun niin "erikoisia" juttuja.
Ällistyksen ällistys minulle tuokin uutinen, että jos on lapsia, mutta ei ole ollut naimisissa...että se on jotenkin lievempikö uskonnollisesti!!!!
Kyllä on ihmeellistä.
Ai että MIE olisin ikäänkuin neitsyt. voi jee...ei saa tässä kait nauraa.
Kun hetken mietin, ymmärrän kyllä tuon asian, että onhan se totta ettei ole vannonut eikä luvannut...On vain saanut 2 mukavaa muksua. Samalle miehelle vielä sortunut. Minun pojat on niin erinäkösiä, että vois epäillä. Toinen on toisen "klooni". Niin se luoja joskus leikittelee...
Sinulle, aloittajalle:
Ollaan onnellisia lapsistamme: "herran lahjoja, pirun pirttikaluja"..se on sananlasku, ja jossain vaiheessa elämää on tuo jälkimmäinenkin puolisko tuntunut nappiin osuneelta.
"""Oletko ihan varma tuosta, että sinut on tuomittu tuolla tavalla yksinäisyyteen, kunnes ex kuolee.""
Kyllä vain, lestadiolainen raamatuntulkinta on tämä. Olen tästä niin monet keskustelut käynyt.
"" Miten se perustellaan?""
Avioliitto loppuu kuolemaan. Näin perustellaan.
"""Miten voit uskoa tuollaiseen kuvioon."""
En uskokaan, sehän se tässä vaikeaa onkin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että viittä vaille olin avioitumassa myös eronneen vl-miehen kanssa ja hän muutti mielensä viime hetkellä. Rakkauden neuvoja saaneena hän palasi uskoon, teki ns. parannuksen ja uskoo nyt, että hänkin kuuluu edelleen hänet jättäneelle exälleen. Tässä on kysymys seurakunnalle kuuliaisuudesta, ja kuuliainen haluaa uskoa seurakunnan olevan oikeassa, vaikka oma sydän ja omatunto sanoisikin toisin.
"""Hyväksytkö todella tuon asetelman"""
onko minulla muita vaihtoehtoja, kuin hyväksýä se? Tämä on vl-käsitys oikeasta Raamatun tulkinnasta ja uudelleenavioituva tekee kuolemansynnin.
Vl-seurakunnassa ei ole armoa eronneelle. Julkisynnin tekijä olet, jos menet avioon. Siitä selviää vain tekemällä parannuksen, eli katumalla avioliittoaan. Kiinnostavaa on se, että siihen avioon sitten saa jäädä...joten en oikein ymmärrä, miten "synnin pois paneminen" tässä toteutuu...
Jos siihen avioon jää, niin eikö se ole edelleen julkisynnissä elämistä...???
Tässä pähkonä purtavaksi meille eronneille....
Minä en usko tuollaiseen oppiin hetkeäkään. Pois lähtisin sinun tilanteessa. Ensin ex jättää ja sitten seurakunta tuomitsee yksinäisyyteen kuuliaisuuden nimissä. Näistä raamatun tulkitsijoista yksikään ei varmasti ole kokenut samaa kuin sinä. Eikä ex:lle voi enää kuulua, hänhän porskuttaa toinen kainalossa. Tekeepä liike itsestään haluttavan, kun Suomi on täynnä eronneita ja karanneita ja näille armo on kylmä kuin paleltuneen käsi.
Ala elämään omaa elämääsi, olet varmasti onnesi ansainnut muualla kuin kyseisessä liikkeessä. Mieti Jeesuksen kaiken antavaa rakkautta ja Jumalan armoa, se kuuluu sinulle ja täysi elämä. Julkisynnit ja kuolemansynnit ovat armottoman liikkeen 2000 v vanhoja käsityksiä, joita ei haluta miettiä meidän ajan mukaisesti. Aika muuttuu ja uskovaisetkin sopeutuvat, se ei ole liian vaikeaa, jos ajattelee hiukan pitemmälle kuin jäykkä oppi sanelee.
Toivon, että löydät onnesi - äläkä unohda kriittisyyttä, se suojaa sinua!
lapsistani olen. Mitään parempaa ei voisi olla kuin nyt jo murrosikäiset lapseni. Täyttä elämää on vanhemmuus. Kuinka moni vl liikkeen nainen jää tätä iloa paitsi, kun eivät löydä puolisoa liikkeen vähistä poikamiehistä.
Pohjan akan kanssa voisin kirjoitella enemmänkin. Mitä mieltä olet? t aloittaja
Älkää ihmeessä pilatko elämäänne luulemalla, ettei hyvää miestä saa ottaa tueksi ja turvaksi, jos sellainen olisi tarjolla! Kuoleman jälkeisen elämän lupaus on liian epävarma, jotta kannattaisi tuollaista riskiä ottaa ja tuollaista mahdollisuutta menettää! Lisäksi on myös erittäin epävarmaa se, että kyseinen vl-näkemys on oikea. Epätodennäköistä, sanoisinko, sillä sillä ei ole todellisia moraalisia perusteita.
Eli "herran lahjojakin". Voisiko siitä päätellä, että "herra antaa auringon paistaa niin köyhille kuin rikkaillekin" (onkohan tämä raamatusta lainaus, en ole varma).
En mie mitenkään viisaasti ole elänyt. Mitä jos lapset eivät olisikaan olleet terveitä, mistä silloin voimat? Huoleton Hilma.
Mie kirjoittelen täööä nimimerkillä joskus niin seinähulluja juttuja...itteänikin huvittaakseni, että en uskalla oikein omalla nimelläni kirjoitella kenellekään, vaikka olisi paavi piius yhdestoista. Tämä on tällainen minun salainen henkireikä. Joskus kirjoittelen "tosissani", joskus huvikseni niin, että on hauska katsoa, mitä tulee.
Tosin minulla on täältä yksi kirjekaveri, mutta hänellä oli "paperit ja luvat", leijonaleimat passissa.
En mie ole "uskovainen", tämä palsta vain kiinnostaa, koska tämä liike on samoilta kulmilta kuin miekin.
Murkkujen kanssahan se vata ihanaa onkin. Minulla kun oli esikoinen 13, niin lasiovet vain helähteli. Nyt on armeijan leivissä.
elää? Ei kukaan. Ja mistä tiedämme seuraavaa päivää kuka on sairas ja kuka terve. Päivä kerrallaan. Älä vähättele itseäsi huolettomaksi. Ison lapsikatraan kanssa, jos mies ei ole kunnolla tukena, on tosi tukalaa. Parin kolmen lapsen kanssa pärjää yksinkin terveellä maalaisjärjellä.
Sen verran Huoleton Hilma kumminkin olen ollut, että vasta lapset saatuani putkahti mieleen sellainen mahdollisuus, että täältä voi kuollakin. Kyllä siinä vaiheessa Jumalakin tuli mieleen. Mutta...kaipa se on nuorena niin kaikilla, ettei ajattele asiaa loppuun asti. Esimerkiksi kolarissa voi tulla lähtö yllättäin. Siksi testamenttasin lapseni veljelle ja siskolle, tai raha-asian hoidon...sen voi testamentata ja esittää toivomuksen huoltajasta. Isä oli liian juoppo kantamaan vastuun. En ole koskaan sisarilleni kertonut, että mitä on testamentattu : )), vähän katala temppu sinänsä. Mutta en saanut rauhaa... No, onneksi se asia raukeaa kohta, kun nuorinkin on jo minua pitempi.
kiitos kun sanoit kauniisti.
jos et ole ollut naimisissa...asia ok...jos olet,..niin uskovaiset eivät toistaa kertaa naimisiin voi oikein mennä...eikä tietenkään asua susiparina.
Hän on saanut mennä uudestaan naimisiin.
kuuluukin SRK.hon.
Uskovaiset eivät näin menettele.
Minäkö ajattelin uskon näkökulmasta olevani paljon suurempi syntinen kuin eronneet, kun olen Luojan suunnittelemat, itseni suunittelemattomat lapseni saanut kahden eri iskän kanssa. Ainakin omat lestadiolaiset vanhempani olivat ensi häpeän hädässä hylkäämässä minut kokonaa, ovi kiinni mokomalta. Ei kysytty tarvitsenko tukea ja miten jaksan vastuuni kantaa. Alkukantaiset kunnian ja häpeän asetelmat johdattelivat uskovia vanhempiani, lähimmäisenrakkaus unohtui kokonaan.
Ja nyt sitten meikällä olisi liikkeessä avioitumismahdollisuus, mutta eronneella ei. Minähän olen näissä kuviossa korkealle arvostettua viljaa, itseäni olen aina arvostanut ja olen hyvä äiti. Pärjään kasvatusasioissa hyvin ja myös taloudellisesti. Mutta hyvää kannattaa odottaa ja naisen tulee aina arvostaa itseään. Luin, että miehiä on kovin vähän naisiin verrattuna, joten kyllä mun markkinat ovat nyt jossakin muualla. Toinen raskaus oli riskiraskaus ja silti poikani uskalsin maailmaan 9 kk odotuksen jälkeen vastaanottaa. Miten alkaisin vielä synnyttämään, kun olisi kuolemaksi hyvin helposti. Kyllähän ehkäisykielto minua koskisi vl liikkeeseen jos lähtisin.
Lapset ovat parasta maailmassa, kun heille on aikaa ja voimia, ottaa täyden vastuun. Minä olen kahden kanssa jaksanut hyvin.