Hämeenlinnassa synnyttäneet!

Tykkäsin hirmusti! Ihana henkilökunta, hyvää ruokaa ja kivat 2 hengen huoneet.

Poika syntyi niin nopsaan, etten ehtinyt saamaan kuin ilokaasua, 5 pv olimme osastolla, koska poika oli keltainen ja joutui valohoitoon. Repeämiä ei ollut, mutta sehän on ihan yksilöllistä, kuinka paljon repeää... :) Makuuasennosta ponnistin, jalat koukussa "vatsan päällä" kai asennolle joku nimikin oli, mutten nyt juuri saa sitä millään päähäni... :)

Tyttö syntyi keskosena ja synnytys kesti 13 tuntia. Ponnistin vasemmalla kyljellä maaten ja oikea jalka nostettuna kyljelle koukkuun, eikä taaskaan repeämiä. Tällä kertaa sain epiduraalin, mutta se valui kaikki vasemmalle puolelle, kun selälläni en saanut olla, koska tytön sydänäänet heikkeni ja oikealla kyljellä ollessa vauva painoi niin pahasti, etten pystynyt siinä asennossa olemaan. Muuten mukava synnytys. Tyttö oli 3 viikkoa sairaalassa ja minä viikon, eli sen ajan minkä tyttö oli tehohoidossa. Soitin joka päivä sairaalaan ja kävin vähintään joka toinen päivä viemässä maitoa ja imettämässä. Mutta meillä kun on tuota matkaa 50 km niin ihan joka päivä emme päässeet käymään mieheni työn takia, vaikka olisimme halunneetkin. Henkilökunta oli kuitenkin ymmärtäväistä ja joka päivä sai kuitenkin soittaa.

olleena en kyllä kehu paikkaa.
Ensimmäisellä kerralla synnytin nelikiloisen tytön alakautta ja kasvot edellä. Tapahtuma kesti melkein vuorokauden ja ponnistin tunnin. Repesin niin että alapäässä oli käytännössä toinenkin puovako. Kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Epiduraali annettiin liian aikaisin eikä ilokaasua tarjottu ollenkaan ennenkuin sitten lopuksi, millä sitten synnytin vauvan. Enkä itse sitä tajunnut enää edes pyytää kipusokin vuoksi ja syystä että yöhoitaja ilmoitti Betadine pistoksen jälkeen ettei muuta kipulääkettä sitten ole kuin se epiduraali ja sitä pitäisi mahdollisimman pitkään venyttää, koska en ollut riittävästi auki. Onneksi iltavuoroon tullut kokenut kätilö otti tilanteen haltuunsa ja kertoi lääkärillekin mitä tehdään. Jälkikäteen tuumasi ettei ollut tällaista synnytystä nähnyt. Ja että se olisi ehdottomasti pitänyt leikata...

Toista käynnisteltiin osastolla. Aloin tuntea supistuksia ja pyysin ottamaan kipunauhaa. Soitin kelloa ja kerroin oikeasti olevani nyt tuskainen. Paikalta poistuttiin ja kerrottiin kohta tulevan. Aikaa kului ikuisuus eikä mitään kivunlievitystä tarjottu. Rämmin jotenkin synnytyssaliin ja nyt kokemuksesta roikuin ilokaasussa ja vannoin etten irti päästä. No hups kun aikansa siinä viivyteltiin niin olinkin jo niin auki ettei epiduraalia enää ehtinyt antaa ja taas mentiin ilokaasulla. Taju lähti kaksi kertaa kalvojen puhjetessa ja ekan ponnistuksen tullessa. Ekoista suppareista syntymiseen menikin vajaa neljä tuntia.

Voihan se olla että ystävällisiä ollaan ja että ruoka on hyvää. Plussaa on sekin että huoneet ovat pieniä. Mutta vaihtaisin kaiken tämän siihen jos useampi kuin yksi yltäisi ammattitaitoisen tasolle.

Tapasin nimittäin saman kätilön joka ensimmäisellä synnytyksellä hoiti homman ja hänen kanssaan taas juteltuaan (tosin ennen synnytystä)kuvittelin että kaikki menee nyt hyvin.Että sillä on hirveästi merkitystä millaisen kuvan ja turvallisuuden tunteen äidit heitä vastaanottavilta hoitajilta saavat. Siinä itse olet vähän niinku pässi narussa ja kaikkinensa niin henkilökohtaisella tasolla mennään.