on aikaansaamaton työpaikalla, kun ei ole keskittymiskykyä eikä hermoja muut saa paikata hänen töitään.
Juoppo
Alkoholitta
10548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos juoppo on ollut kännäämisen takia poissa töistä, ja lopettuaan palaa, niin löytyykö tehokkaampaa työntekijää?
Tässä on kaksi ihmistyyppiä. Yksi juoppotyyppi ei edes töihin ilmesty, ja palattuaan yrittää paikata toilailujaan armottomalla töiden painamisella.
Toinen tyyppi putken aikanakin väkisin roikkuu töissä, ja ei saa juuri mitään aikaan.
Molemmissa tapauksissa tietenkin lopputulos on sama, eli muut saavat tehdä heidänkin töitään, eli toisen poissaollessa, ja toisen roikkuessa töissä rapakuntoisena.
Onhan se niin, että siinä vaiheessa, kun lopettaminen on vasta nupullaan, ajatukset eivät riitä oikein muuhun. Monasti se olisi oikeastaan sairausloman paikka. Toisilla taas on tapana purkaa "huolensa" töihin ja tehdä niitä sitten ihan liikaakin - "hullun lailla". Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin. Kun laitan ajatukseni työntekoon, en ehdi ajatella alkoholia ja se auttaa pysymään siitä irti. Olen aina ollut työnarkomaani. Se kai kertoo omaa tarinaansa minusta. Siitäkin pitäisi päästä eroon ja pitäisi osata tasoittua, mutta luonteeni on sellainen, että teen aina kaiken vähintään 100 lasissa.
Sekin pitää muistaa, että monilla tosi hyvällä työntekijälle on alkoholiongelma. Liekö taustalla se, että on pakko näyttää olevansa hyvä, kun sisimmissään häpeää sairauttaan? Moni alkoholisti tekee varmuuden vuoksi enemmän, ettei ainakaan siitä tule sanomista, ettei olisi töitään hoitanut.
... ja nyt töihin :)
Iloista päivää kaikille, niin lomalla löhöilijöille kuin meille töissä raatajillekin!
kuuluukin, että juoppoa parempaa työmiestä ei ole ja sait sen kiteytettyä tuohon.
Raitistuin vuosi sitten ja kas kummaa, nyt kun itsetuntoni on palannut, niin osaan jo väliin sanoakin, että ei kuulu minun hommiini. Ihan asiallisesti sanon ja ylitöitäkään ei tarvii painaa samalla lailla, kun on raha-asiat kunnossa taas.
Nyt minusta kai on tullut astetta huonompi työläinen, mutta eipä ole pelkoa mistään paikan menetyksestä tms.
Tietysti harmittaa sellaiset juopot, joilla on jo mennyt niin pitkälle, että eivät ilmaannu töihin lainkaan tai sitten ovat niin huonossa kunnossa, ettei hommista tule yhtään mitään. En tiedä, onko se kenenkään onni, mutta näillä on vain ajan kysymys, kun ei tartte tulla enää takasin ollenkaan.
Tyytyväisenä hoidan hommani nykyisin --> 'pakolliset kuviot'. Eli Tuosta Spriten voimalla kirjoittamasta (hyvin tutusta) 100 10 lasissa painamisesta olen opetellut irti. Osaan nauttia jouten olosta, tunnen olevani ehjä ja kokonainen. Hyväksyn itseni. Hienoa!
Ihmettelen joskus, miten ihmeessä olen jaksanut siinä juopottelu-, krapula- ja väsymyskierteessä vielä painaa töitä pöljänä?!
Huokaus ja helpotus: terve järkeni on palannut kotiin :D.
koska hoitaa työnsä."Ja mitä se muille kuuluu jos vapaalla dokaan!"
Alkoholistiksi tunnistetaan liian usein vain ns. rappioalkoholistit. Kuitenkin alkoholisteista iso osa on mukana työelämässä jopa hyvin vastuunalaisissa tehtävissä.
Minun avomieheni on poliisi.
Onko kummallisempaa yhtälöä että mies joka työkseen kuskaa juoppoja y.m hörhöjä, dokaa itse
kaikki vapaa-aikansa, örveltää kännissä, ottaa joka päivä persekännin. Eikä auta "loitsu eikä rukous"
Kärsin asiasta niin että kohta on erottava.
Työpaikalla ei tiedetä tai ei välitetä kun ei mene töihin kännissä.
Että silleen..
Alkoholisteilla suorittamisen tarve on hyvin korostunut ja siksi he ovat erittäin kunnianhimoista sakkia. He pärjäävät hyvin esim. politiikassa, joka on luvallinen tapa paeta perhe-elämää ja johon alkoholi eri tilanteissa liittyy olennaisesti.
Siksi alkoholisteja onkin paljon jopa eduskunnassa.
On kuitenkin huomattava, että kansanedustajan työ ei tee kenestäkään alkoholistia, vaan alkoholistit hakeutuvat kunnianhimoisesti sellaisille paikoille kuin kansanedustuslaitos.
ja keskuudessamme on alkoholisteja pilvin pimein, eivätkä ne ole niitä pultsareita, jotka örveltävät kaduilla ja toreilla.
Minä olen alkoholisti. Olen aina tehnyt kovasti töitä ilman epämääräisiä saikkuja ja huolehtinut raha-asiani päivämäärälleen, asunnonkin ostanut ja maksanut. Mutta, mutta. Viina hallitsi elämääni todella holistisesti. Lähes kaikki mitä tein, tein viina mielessäni, eli kunhan olen tämän ja tuon saanut tehtyä, otan drinkin. Jos menen sinne tai tänne, siellä on oltava viinaa. En voi tehdä tätä tai sitä sinä päivänä, koska etukäteen tiedän, että on krapula, onhan vapaapäivä. Monta kertaa kiiruhdin joistain paikoista kauppaan ennen sulkemisaikaa, sillä kaljaa oli saatava. Olisihan ollut turhauttavaa katsella illalla telkkaria kuivin suin ja sauna ei ollut yhtään mitään ilman muutamaa olutta. Mikään hyväkään ruoka ei ollut mitään, jos siihen ei saanut kyytipojaksi asiaan kuuluvaa viiniä ja konjakit tai muut terävät päälle, se vasta oli ateria! Vieraille aina tarjosin drinksuja, jotta itsekin voin ottaa.
Kaikki tämä ihan täysipäiseltä ja edustustehtävissä olevalta keski-ikäiseltä naiselta. Menin siis hoitoon ja parikin ystävääni totesi, että turhaanhan sinä sinne menet, koska ethän sinä nyt niiiin paljon juo ja et näytä yhtään alkoholistilta, päinvastoin. Itse tiesin parhaiten miksi olen aina masentunut ja turhautunut, elämä oli sitä samaa suorittamista. Nyt olen vapaa tekemään ihan mitä vain, kunhan en ota ainuttakaan pisaraa ja se on helpotus.
että jos on juoppo niin silloin pitäisi saada ryypätä myös työpaikalla, jotta työt tulisi tehtyä?
ei onnistu työn teko selvinpäin, eikä päissään. Ei löydy keskittymiskykyä, hermoja eikä pitkäjänteisyyttä, kun kyllästyy kaikkeen.