Millaista kirjallisuuttta uskovainen voi lukea, siitä ollaan vähintäänkin kahtaa eri mieltä.
Kun aikoinaan annoin pirulle pikkusormeni, elikkä erehdyin lukemaan yhden Päätalon romaanin, minusta kehkeytyi ajan myötä todellinen Päätalo-fani ja olen käynyt Päätalopäivillä joka kesä viimeiset kymmenen vuotta kirjailijan tekopitäjässä Taivalkoskella.
Meille uskoa tunnustaville annetaan elämänohjeeksi myös sopivan kirjallisuuden valitseminen ja epäsiveellisten lehtien sekä kirjojen karttaminen uskovaiselle sopimattomana.
Jokainen, joka on lukenut Päätalon teoksia, tietää, että kirjat ovat uskovaiselle arveluttavia.
Niissä viljellään moraalittomuuksia, kirosanoja ja yleensä tuodaan esille maailmallista elämänmenoa.
Ei sovi unohtaa, että kirjoissa käsitellään myös lestadiolaisuutta 1930-1940 luvun Taivalkoskelta.
Myös tänä kesänä vierailin Taivalkoskella ja mikä hauskinta, tapasin siellä pari puolituttua saarnamiestä, joiden kanssa jutustelin torilla.
Puheemme kääntyivät tietysti Päätaloon ja hänen kirjoihinsa. Toinen saarnamiehistä oli innokas Päätalo-fani, niinkuin itsekkin ja toinen oli lukenut jo kahteen kertaan kaikki nämä 29 romaania.
Uskoa tunnustavana en alkanut tekemään kyseenalaiseksi sitä, miten sopii yhteen se, että luemme tälläisiä kirjoja ja olemme hullantuneet tälläisen maailmalliseen menoon.
Meidänhän pitäisi karttaa syntistä menoa, mutta Päätalo ja hänen kotiseutupäivänsä menee uskon edelle. Kun tarpeeksi paljon uskovaisia sortuu johonkin paheeseen, niin se on pakko sallia hyväksytyksi, aivankuten tupakointikin, josta ei puhuttu suviseuroissa sanaakaan.
Taivalkoskella on monia uskovaisia, jotka ovat hullaantuneet Päätaloon ja ovat innolla mukana Päätalopäivillä.
Nyt haluaisinkin keskustella aiheesta, mikä on sopivaa luettavaa uskovaiselle ja mikä ei. Mikä tekee epäsopivista elämäntavoista, kuten Päätalon kirjoista tai tupakoinnista sopivan.
Aijemmin en rohjennut kertoa avoimesti toisille uskovaisille lukevani Päätalon kirjoja, koska monet uskovaiset tuomitsivat ne syntisiksi, mutta sittemin olen tullut huomaamaan, että meitä Päätalon lukijoita onkin iso joukko ja meitä yhdistää sama himo ja nälkä lukea kirjoja, joista ei puutu seksielämän eikä muitakaan paheellisen elämänmenon kuvauksia.
Onko Päätalo sitten isänmaallista kerrontaa, joka tekee ne hyväksytyiksi.
Lestadiolaisuus arvostaa isänmaallisuutta ja kaikki, mikä viittaa isänmaallisuuteen tai sopiviin puolueisiin, kuten kokoomus ja keskusta, niiden nimissä harjoitettu toiminta on hyväksyttyä ja uskovaisellekkin sopivaa.
Kun aikoinaan annoin pirulle pikkusormeni, elikkä erehdyin lukemaan yhden Päätalon romaanin, minusta kehkeytyi ajan myötä todellinen Päätalo-fani ja olen käynyt Päätalopäivillä joka kesä viimeiset kymmenen vuotta kirjailijan tekopitäjässä Taivalkoskella.
Meille uskoa tunnustaville annetaan elämänohjeeksi myös sopivan kirjallisuuden valitseminen ja epäsiveellisten lehtien sekä kirjojen karttaminen uskovaiselle sopimattomana.
Jokainen, joka on lukenut Päätalon teoksia, tietää, että kirjat ovat uskovaiselle arveluttavia.
Niissä viljellään moraalittomuuksia, kirosanoja ja yleensä tuodaan esille maailmallista elämänmenoa.
Ei sovi unohtaa, että kirjoissa käsitellään myös lestadiolaisuutta 1930-1940 luvun Taivalkoskelta.
Myös tänä kesänä vierailin Taivalkoskella ja mikä hauskinta, tapasin siellä pari puolituttua saarnamiestä, joiden kanssa jutustelin torilla.
Puheemme kääntyivät tietysti Päätaloon ja hänen kirjoihinsa. Toinen saarnamiehistä oli innokas Päätalo-fani, niinkuin itsekkin ja toinen oli lukenut jo kahteen kertaan kaikki nämä 29 romaania.
Uskoa tunnustavana en alkanut tekemään kyseenalaiseksi sitä, miten sopii yhteen se, että luemme tälläisiä kirjoja ja olemme hullantuneet tälläisen maailmalliseen menoon.
Meidänhän pitäisi karttaa syntistä menoa, mutta Päätalo ja hänen kotiseutupäivänsä menee uskon edelle. Kun tarpeeksi paljon uskovaisia sortuu johonkin paheeseen, niin se on pakko sallia hyväksytyksi, aivankuten tupakointikin, josta ei puhuttu suviseuroissa sanaakaan.
Taivalkoskella on monia uskovaisia, jotka ovat hullaantuneet Päätaloon ja ovat innolla mukana Päätalopäivillä.
Nyt haluaisinkin keskustella aiheesta, mikä on sopivaa luettavaa uskovaiselle ja mikä ei. Mikä tekee epäsopivista elämäntavoista, kuten Päätalon kirjoista tai tupakoinnista sopivan.
Aijemmin en rohjennut kertoa avoimesti toisille uskovaisille lukevani Päätalon kirjoja, koska monet uskovaiset tuomitsivat ne syntisiksi, mutta sittemin olen tullut huomaamaan, että meitä Päätalon lukijoita onkin iso joukko ja meitä yhdistää sama himo ja nälkä lukea kirjoja, joista ei puutu seksielämän eikä muitakaan paheellisen elämänmenon kuvauksia.
Onko Päätalo sitten isänmaallista kerrontaa, joka tekee ne hyväksytyiksi.
Lestadiolaisuus arvostaa isänmaallisuutta ja kaikki, mikä viittaa isänmaallisuuteen tai sopiviin puolueisiin, kuten kokoomus ja keskusta, niiden nimissä harjoitettu toiminta on hyväksyttyä ja uskovaisellekkin sopivaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..Seura -lehden, koska nimi lähellä vl:ien seurat kokooontumista.
missä on seksiä, murhia, kirosanoja yms.
Misei Kallea luettasi, kun luetaan Kalevaakin?
nähty hyväksi, ettei romaaneja lueta...
...niin kyllä se sillä tavalla pitää, ettei uskovaiset lue Päätaloakaan.
On taas nähty yhteisesti hyväksi kannattaa keskustapuoluetta, niin on hyvä seurata sen toimintaa Kaleva-lehdestä.
Näin on yhteisesti nähty hyväksi.
Kait sitä uskovaisella omatunto on, joka ohjaa oikean ja väärän välillä.
Olisin muuten voinut pitääkin sinua uskovaisena, mutta lopun viittauksesi tupakointiin vei pohjan hyvältä kirjoitukseltasi.
Nykypäivänä tupakointia aletaan pitää yhä enenevässä määrin epäsopivana ja paheellisena elämäntapana. Kun on uskovainen, niin silloin hyvät ja raittiit elämäntavat vain korostuu.
Tupakkaa vetelevä uskovainen ei anna uskottavaa julkisuuskuvaa, eikä se voi mitenkään olla sopivaa.
Mikä tekee tupakoinnista uskovaiselle sopivan, sitä sopii kysyä.
Entisenlaiset liturgiat, ettei tupakasta tule alkoholin tapaan pahaa menoa, on kärsinyt jo arvonalennuksen.
Ja kun se tupakkaa vetelevä on niin epäsiisti ja välinpitämätön ympäristön suhteen heittäen jätöksensä aina ympäristöä pilaamaan
>>Tupakkaa vetelevä uskovainen ei anna uskottavaa
>>julkisuuskuvaa, eikä se voi mitenkään olla
>>sopivaa.
Ei täällä mitään julkisuuskuvaa olla kiillottamassa. Julkisuuskuvalla kukaan ei kostu taivaan kotiin.
Suviseuroissa tupakkaa vetelevä nuori tyttö ei anna hyvää kuvaa itsestään, se on varma, ei myöskään lastenvaunuja tupakka suupielessä roikottava isä ole kaunis näky.
Uskovaisen pitää nimenomaan antaa itsestään raitis kuva. Sinä taidat suosia tupakointia ja pidät sitä vieläpä hyvänä tapana, kun niin hanakasti asettaudut sitä puollustamaan.
Mitään puollustettavaa siinä ei ole ja sitä ei pidä verrata paheena alkoholiin.
Sydän kärsii tupakasta. Vuosikymmenien tupruttelu saa elimistön rappeutumaan ja edessä on ennenaikainen kuolema.
Kavahda tupakka niumistä myrkkyä. Ei ihmiselämän tarvitse olla sitä, että tahallaan myrkytetään itseään, sillä kyllä sitä sairastuu herkästi ja silloin on leikki kaukana.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta kyllä alkoholi ja tupakka voidaan rinnastaa keskenään myrkyllisinä aineina, jotka aiheuttavat riippuvuutta.
Mitä siitä paheesta, mutta kun terveys menee. Alkoholin käyttö, jos se pysyy kohtuudessa, ei ole läheskään niin paha asia kuin tupakka, sitä kun ei voi nauttia kohtuullisesti. Varsinkin odottavat äidit polttaessaan vahingoittavat sikiön verisuonet ja niiden kalkkeutuminen on jo alkanut ennen kuin ihmistaimi edes itse siihen on pystynyt vaikuttamaan.
Aivan sama, onko ihminen vl-uskovainen tai muu uskovainen tai ateisti, yhtä lailla tupakan poltto on vaarallista.
Oliko Päätalon kirjojen lukeminen silloin vähemmän syntistä, kun et uskaltanut sitä tunnustaa uskon tovereillesi?
Onko sellainen "synti", vähemmän vai enemmän "synti", jota ei tunnusteta synniksi?
Teillä vl-lahkolaisilla on tapana salata asioita, joiden te luulette olevan syntiä, ja ette kehtaa rehellisesti sanoa, että teette jotain sellaista, jonka joku toinen voi synniksi tulkita. Mites tämä nyt on? Onko se sittenkin niin, että SRK määrää, mikä on syntiä eikä Raamatun yhteiset säännöt?
Miksi ei voi rehellisesti tunnustaa, että pitää lukemisesta ja Päätalon kirjoista? Miksi pitää hakea hyväksyntää joltakin toiselta ihmiseltä? Mikä se joku toinen ihminen on sanomaan, mikä on oikein ja mikä on väärin, jos kyseessä on aikuisen ihmisen tahto ja teko näin viattomassa asiassa? Se on eri asia jos kymmentä käskyä vastaan rikkoo.
Päätalon kirjojen lukeminen on Suomen historiaan tutustumista eikä sen kummempaa.
Tupakan polttokaan ei ole syntiä eikä viinan juominen, mutta onko syntiä vahingoittaa Jumalan lahjoittamaa kehoa tieten ja tahallaan? Kukaan tupakoitsija tai viinan juoja ei voi sanoa, ettei ole tiennyt niiden aiheuttamista vaaroista. Samalla tavalla tulisi naisten suojella omaa kehoaan, jonka Luoja on heille lahjoittanut, niin, ettei se liian monien synnytysten jälkeen murtuisi ennen aikojaan. Tämäkin asia tiedetään ja Luojan työtä pilkataan oikein yhteisvoimin.
Puhut kalliita sanoja. On monia elämäntapa-muotoja, joita itse voisi harrastaa ja toiset uskovaiset ne tuomitsee. Esim. ongella pyhäpäivänä on joillekkin lepopäivän rikkomista, minulle taas ei.
Minulle ei ole synti omasta mielestäni Päätalon kirjain lukeminen, mutta kyllä se on lähipiirissä tuomittu, mutta sittemmin höllennetty kantaa, kun on huomattu, että monet uskovaiset lukee ja kun saarnamies lukee, silloin voi sitäkin huolettomammin lukea.
Televisio alkaa ollla hyväksyttyä, kun sitä katselee internetin kautta.
ulkokultaista?
Näyttää ulospäin joltakin muulta kuin oikeasti on?
Eikö ole raskasta näytellä koko ajan?
Minusta televisio on televisio, katsoi sitä sitten televisiosta tai internetistä, sehän on vain asian kiertämistä.
Mikä minä olen kenellekkään sanomaan, että joku asia on synti ja toinen ei, mutta ihmettelen sitä, että sama asia toisessa muodossa on synti ja toisessa ei. Silloinhan Raamattuakin voi lukea monella eri tavalla.
Onko myöskin niin, että jokin asia on naiselle syntiä mutta miehelle ei?
Lähi-idän maissa naiset ovat syyllisiä, vaikka mies tekisi heidän puolestaan aviorikoksen.
Kun uskovainen aviopuoliso eroaa, niin suurempi syy tapahtumaan näyttäisi olevan aviovaimolla