Onko mitään laillista estettä käyttää pääteholkkia kytkettäessä yksisäikeistä ML:ää keskukseen. Tuntuu vaan väärältä kun ruuvi puree niin pahasti ohueen kuparilankaan. Johdonsuojissa on kunnollinen kiinnityssysteemi, mutta nollalle ja keville neuvostotyylinen.
Keskuksen kytkeminen
Terrier
238655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
On ihan turha monisäkesissäkki Köpi sanos, et ei niit oikeeste kukaa käytä.
Taivuta 1,5mm2:n johdon pää kaksinkerroin niin ei tule niin pahaa ruuvinjälkeä
Kuullostaa hyvältä neuvolta.
älä väännä liian kovaa
Liitännän surkeudesta johtuen onkin tarkka kiristettävä. Helposti jää löysälle tai kiristyy liikaa.
kytkennässä nostaa asennuksen tason yhtä pykälää korkeammaksi. Pääteholkkeja käytetään yleensä kuitenkin vain hienosäikeisillä johdoilla, ei ML tai MK johtotyypeillä (alumiinin kytkentä on eri asia). Lähes neljänkymmenen vuoden kokemuksella en ole tavannut kertaakaan pääteholkkeja em. johdoilla. Joitain vikoja olen kyllä korjannut, joissa em. tyypin johto on ollut huonosti kytkettynä. Yleisemmin vika kuitenkin johtuu lämpölaajenemisesta, joidenka estämiseksi ei pääteholkkikaan auta. Pääteholkin käyttö hienosäikeisessä liitosjohdossa on paikallaan. Aikaisemmin niitä tinattiin, mutta tinauksesta on luovuttu sen vuoksi, että se tinauksen juuri tulee herkästi murtuvaksi.
ML:ää tule kytkettyä vähemmän, mutta monisäikeisiä senkin edestä. Holkin pois jättäminen monisäikeisestä laskee asennuksen tason alle "normaalin".
lähes kaikissa keskuksissa MK:t on kytketty ilman holkkeja (en nyt tarkoita MKEM tai muita hienosäikeisiä) joten se normaalitaso lienee siinä ja holkin käyttö nostaa tasoa tästä käytännöstä.
Saattaa hyvinkin olla talosähköympäristössä. Itse työssäni vähemmän törmään MK-tyyppiseen kaapeliin ja ML:stä puhumattakaan.
Mitä tarkoitatte tuolla "asennuksen tasolla"?
En puolustele niitä PE- ja N- liittimiä onhan ne surkeita.
Mutta ohuiden kuparijohtimien kiristäminen on juuri sitä aluetta, jossa amatöörit ja muut ymmärtämättömät puristaa liian tiukalle. Johtimesta menee poikkipinta-ala parhaimmillaan lähes nollaan. Nämä aiheuttaa lämpökameralla kuvattaessa huomattavia lämpenemisiä ko. kohdissa.
PS. pari kymmentä vuotta sitten sähkölaitoksen tarkastajat nyppi melkein aina tämän takia keskuksessa piuhoja. Jos joku esim. PEN- johto oli puristettu liian tiukkaan sai urakoitsija siitä ainakin Oulun seudulla varoituksen. Muutaman kerran kun näin teki lähti luvat.
Eli se on tärkeä ammattitaitojuttu. Ennen kun oli PEN- johtoja sitä kytättiin hieman enemmän.
Olin kerran testissä, jossa oli mukana 5 kpl vanhoja sähkölaitoksen asentajaveteraaneja ja minä harjoittelijana. Kyseessä oli jännitetyökurssi, jossa AMKA-liittimien tiukkuus mitattiin momenttiavaimella. Kaikki ns. ammattilaiset oli täysin amatöörejä ja pilasivat asennuksen täysin. Itse älysin, mistä tuulee ja kiristin varalta hieman löysemmäksi, kuin yleensä teen. Silti se meni hieman liian tiukkaan, mutta oli kuitenkin lähimpänä oikeaa lukemaa.
Ko. asia kuvastaa vaan sitä, että ammattilaisetkaan eivät ymmärrä sitä, että puristettaesa "varalta hieman tiukempaan" liitoksesta tuleekin löysempi. Nimittäin se jousto-ominaisuus liitoksessa menee nolliin puristettaessa liian lujaa ja liitos irtoaa mm. tärinässä sitten helpommin. Puhumattakaan siitä poikkipinta-ala-ongelmasta. Johdon poikkipinta = sen ohuimman kohdan poikkipinta. Sopivan kevyesti puristamalla se poikkipinta-ala ei pienene.
..poikkipinta, vai muuttaako Cu-muotoaan?
Mainituissa liittimissä ei mielestäni varsinainen puristus ole ongelma, vaan ruuvin pään leikkaava ominaisuus. Jos välissä olisi jotain kuparia kovempaa niin juttu olisi vähän toinen.
Kiitos asiallisesta kommentista.
Ruuvin kärki pienentää poikkipintaa, jos puristaa liikaa ja saattaa katkaista koko johtimen.
Jos puristaa sopivasti, niin muoto ei muutu liikaa.
Ympyrän muoto on pinta-alaa ajatellen teoriassa suurin pinta-ala. Se pienenee väkisin aina, kun muoto muuttuu. Tämä on tietysti juuri suoraan ruuvin alle liitettävissä se ongelma.
Sitten pitää käyttää silleen maalaisjärkeä, jos on vaikkapa sellainen liitin, jossa johdin ottaa kyljestä kosketusta pitkältä matkalta, niin se lisää kytkennän poikkipinta-alaa, riippuen kosketus kohdan pinta-alasta,.....
Mikäli poikkipinta-ala pienentyy puristuksesta, niin langan aineen täytyy tiivistyä tai tapahtua venymistä pituussuunnassa.
... leviämään?
Kyllä se "leviää". Ympyrässä on poikkipinta-alaan nähden pienin ympärysmitta. Jos ympyrä levenee soikioksi ja pinta-ala pysyy samana niin ympärysmitan on täytynyt kasvaa.
valetta!!!! Purista vaikka polkupyörän ulkorenkas mihin muotoon tahansa ei sen ympärysmitta muutu pätkääkään ja alakin on aina sama muodosta riippumatta.
Oliko tuo joku huono vitsi?
Matematiikan lakien mukaan lähestyy nollaa, kun riittävästi litistää. Suorakaiteen muotoinen kappale on äärettömän pitkä, jonka lyhempi sivu on äärettömän lyhyt.
Miten on mahdollista että tollasia teorioita on yleensä olemassa? Oletko koskaan miettiny sitä että oikosulkumoottorille vedetään 16mm2 syöttö, ja kytkentäkopassa johdin muutetaan 1,5mm2:iin käämityksessä. Kuinkas tämä on järkevää? Eikö voisi samantien vetää koko syöttö 1,5mm2 piuhalla? Se on aivan sama vaikka menisi puolet johtimen poikkipinnasta liittimessä kunhan vaan liitos on jämäkkä ei ylimenovastusta synny.
P.s. kuinka jämäkkä johdin on 16A gl sulakkeen sisällä??
_ammattitaitokysymys!
Luulotautisten touhua. Jo on ihme että pistorasioita sulaa taikka sähköpaloja syttyy...