Yl. vuodattaja, onko elämääsi tullut jotain uutta vai mennyt niin huonosti ettet täälläkään jaksa vuodattaa?
Yleinen vuodattaja kadonnut?
hävinnyt
81058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tappo ittensä ku ei kestäny enää tätä paskaa..
Olen pyrkinyt ajattelemaan, että jokainen päivä tuo meille aina uutta. Eli joka päivä opimme uutta. Ei sitä aina tule edes ajattelleeksi, mutta utelias, lapsellinen mieli ammentaa alinomaa viisauksia.
En ole keksinyt uutta avausta Yksinäisyys-palstalle, vaikka tyhjät tynnyrithän tunnetusti koviten kolisee. Olen vuodatellut elämääni ja nyt ei ole ollut mielessä oikein mitään uutta. Lisäksi minulla on ollut kesälomalaisia kylässä.
Tänään on ollut muutenkin aika huono ilta. Lammella eräs tuttava, eläkeläisrouva kyseli naistilanteeni. Kertoessani totuuden sain kovat sättimiset osakseni. Olenhan minä tunnetusti surkea katteleemaan itselleni naista. Vielä loppumatkasta kastuin kävellessäni (yksin) sateessa.
Minulla on ollut diagnooseina masennusta ja taisipa lääkäri mainita yleisen ahdistuneisuudenkin. Mutta pelot ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ehken niistä ole riittävästi maininnut. Eivätkä ne välttämättä näy ulospäin, koska monet pitävät minua itsevarmana ja elämääni tyytyväisenä miehenä.
Pelot ovat olleet kuitenkin viime päivinäkin voimakkaasti rajoittamassa elämääni. Kaupungilla minua tavallisesti pelottaa. Kävellessäni minä pelkään ja häpeän itseäni. En tiedä näkyykö se muille, mutta minulle itselleni se on ongelma.
Olen lukemassa Antero Toskalan pelkoja käsittelevää kirjaa ja sieltä löytyykin kovin tuttuja ajatuksia. Vaikeus on vaan saada ne pelot hallintaan. Olisin niiden kanssa sujut, kunhan hyväksyisin ne osaksi itseäni. Sitä kautta oivaltaisin, että vaikka pelottaa, ei minulla ole mitään syytä pelätä ja hävetä.
Elämääni ei ole tullut suurta muutosta, eli en ole tavannut ketään naista, joka haluaisi tutustua minuun. En ole kelvannut kenellekään, eli olen jäänyt yksin. Ei se nyt jaksa edes paljoa ahdistaakaan, sillä otanhan kiltisti lääkärin määräämät nappulat aamuin illoin ja tarvittaessa Opamoxia.
Kumppanin saaminen näyttää toivottomalta. Minä pelkään mukavan näköisiä naisia ja naiset yleensä katselevat muualle tai nakkelevat niskojaan yrittäessäni katsoa.
Lähden vielä käymään pienellä lenkillä, vaikka harmaata on ja voi hieman ripistelläkin. Nyt en ota puhelinta mukaan, vaan aistin sateen jälkeisen, yöhön laskeutuvan heinäkuisen illan tuoksut ja äänet ilman musiikkia.
-Yleinen vuodattaja
Päivittelyä ja voivottelua sekä "kyllä se vielä löytyy" -tokaisuja olen kyllä kuullut mutta ei kukaan tosiaankaan ole sättinyt jos kerron yksin eläväni.
Sulla tuntuu kuitenkin käyvän muita kylässä. Entäs kyläiletkö itse missään vai pelkäätkö matkustamistakin?
Täytyy kyllä sanoa, että kirjoituksiasi on ollut ikävä. Lapsenmielinen uteliaisuus on hyvä itse kunkin säilyttää, kunhan ei jää lapseksi itse :(
Itselläni on alkanut mennä entistä paremmin. Olen saanut hommattua isälleni työpaikan ja kirjanikin tulee ulos lähiviikkoina.
"Itselläni on alkanut mennä entistä paremmin. Olen saanut hommattua isälleni työpaikan"
Mukavaa, että sinulla on mennyt paremmin. Olet kyllä aika mies kun hommasit isällesi töitä!
"ja kirjanikin tulee ulos lähiviikkoina."
Tuleeko kirjasi ulos sisätiloista? Anteeksi pieni, huono huumorikevennys.
"Mukavaa, että sinulla on mennyt paremmin. Olet kyllä aika mies kun hommasit isällesi töitä!"
Niin en minäkään mikään turha mies ole. Elämä runtelee meitä jokaista.
"Tuleeko kirjasi ulos sisätiloista? Anteeksi pieni, huono huumorikevennys."
Kirjastahan aina kaverit mulle naljailee :P Se on ok, ihan totta, ok...:)
"Niin en minäkään mikään turha mies ole. Elämä runtelee meitä jokaista."
Et sinä todellakaan ole turha mies. Palstalla olet antanut itsestäsi välittävän ja hyväsydämisen kuvan. Olet todella hyvässä vauhdissa kun olet noin nuorena puuttunut ongelmiin. Millaisessa tilassa minäkin voisin olla, jos olisin uskaltanut hakea apua alle parikymppisenä? On kai turhaa jossitella. Teen sen eheytymisen nyt yli kymmenen vuotta "myöhässä". Tosin maksan siitä kalliisti: olen edelleen vailla tarkoitusta ja uraa. Ja lisäksi ilman elämänkumppania. Jos ihmiset vielä kyselevät olenko jo katellut naisen, ainon vastata, etten ole kelvannut. Olen siis jäänyt yksin. Luulisi loppuvan kysymykset. Tai sitten tulee niitä lohdutuksia: "Kyllä sinä löydät, olet niin fiksu ja komeakin".
Eiköhän tällanen keskustelu palsta ole just sitä varten että saa vuodattaa ja hakea vertais tukea. Jos se sua häiritsee ni älä lue näitä juttuja... pölvästi!