Täällä on monta kertaa käyty kiivasta keskustelua aiheesta alatiesynnytys vrs. sektio. Haluaisin aloittaa asiallisen keskustelun aiheesta, josta kaikilla äideillä on mielipide mutta harvemmalla on tosiasiallisia tietoja.
Oma mielipiteeni kahden sektion jälkeen on että ei enään ikinä synnyttämään ellei alatiesynnytys ole varma.
Tässä kuitenkin hieman tietoa sektiosta:
Äidin riskit
* Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
* Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.
* Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).
* Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[3]
* Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500.
Oma mielipiteeni kahden sektion jälkeen on että ei enään ikinä synnyttämään ellei alatiesynnytys ole varma.
Tässä kuitenkin hieman tietoa sektiosta:
Äidin riskit
* Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
* Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.
* Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).
* Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[3]
* Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Lapsen riskit
* Hengitysvaikeudet: Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %).
* Kuolema: Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.
ei jaksa kiinnostaa, tilastot on aivan turhia ja tässä olit kertonut vain toisen synnytystavan riskit joten anna olla
Olin laittanut tiedot mitä löysin. Jos sinua ei aihe kiinnosta niin ei sinun tarvitse keskusteluun osallistua.
itse taas annan propsit sektion puolesta, koska ensimmäisessä synnytyksessäni (alateitse) tuloksena oli vammautunut vauva ja toisessa eli sektiossa taas täysin terve, virkeä ja jäntevä kaveri. Sektion jälkeen myös oma toipumiseni oli tuhat kertaa nopeampaa, sekä henkisesti, että fyysisesti.
Kuten äskeinen jo sanoi, infosit vain sektion riskeistä, etkä käynyt läpi lainkaan alatiesynnytykseen liittyviä komplikaatioita.
Se, että täällä monet liputtavat sektion puolesta, ei johdu tietojen puutteesta, vaan sen sijaan siitä, että osataan punnita kummankin synnytystavan riskit omalta ja vauvan kannalta ja tehdä omaan tilanteeseen sopiva päätös. Useimmilla on myös jo jommastakummasta tai molemmista kokemusta taustalla.
Tällainen keskustelun aloitus on ehkä hieman turha, koska kun kelaa sivuja taaksepäin, täältä löytyy lukemattomia väittelyitä tästä iänikuisesta aiheesta jo valmiiksi. Ja sieltä löytyy myös vähän monipuolisempaa ja objektiivisempaa tietoa kuin pelkästään nuo sinunkin listaamat asiat.
Ymmärrän huolesi sektioita kohtaan , jos sinulla ne eivät ole menneet nappiin. Itselläni taas meni, enkä vaihtaisi kokemustani pois mistään hinnasta.
Onko jo niin, että nykyään pidetään täysin alatiesynnytykseen kuuluvina normaaleina asioina vauvan vammautumista tai äidin repeämisiä,laskeumia tms, jolloin niitä ei enää komplikaatioiksi lasketa? Eikä kukaan niitä listaksi riskeistä halua laittaa?
Se, että sinulla ei kaikki ehkä mennyt hyvin, ei muuta niiden kantaa, jotka ovat onnistuneen sektion kokeneet ja tyytyväisiä siihen. Eikä sektion riskien luetteleminen muuta niiden mieltä, jotka päätöksensä ovat tulevasta synnytystavasta jo tehneet.Eikä se muuta niiden mieltä, joiden alatiesynnytys on mennyt kammottavalla tavalla pieleen.
Tästä asiasta voidaan vääntää maailman loppuun saakka ja silti voittajaa ei löydy koskaan.
Tarkoitukseni oli aloittaa asiallinen keskustelu, ja kuten sanoin en löytänyt alatiesynnytyksestä sen kummemmin riskeistä, mutta tuossa mitä aiemmin laitoit on verrattu sektioita ja alatiesynnytyksiä. Jos sinulla on antaa jotain faktatietoja alatiesynnytyksestä voit toki ne täällä kertoa.
Laitoin faktaa sektiosta koska olen huomannut että kukaan ei sitä täällä aikaisemmin ole tehnyt. Minkä takia siitä niin pitää suivaantua?
kuten sanoin, joku muukin on löytänyt saman listan kuin sinäkin, joten selaile vaan näitä sivuja taaksepäin niin löydät samat asiat sieltäkin, ja enemmänkin. Turha tätä "asiallista" keskustelua käydä aina vaan uudestaan ja uudestaan, kun se on jo moneen kertaan käyty, ja lopputuloksena on, ettei näissä keskusteluissa loppujen lopuksi ole mitään asiallista, koska kukaan ei oikeasti kunnioita toisten mielipiteitä ja kokemuksia...
asiallista keskustelua... eihän kukaan suivaantunut, vaan osallistui sinun aloittamaasi asialliseen keskusteluun ilmoittamalla kantansa ja kertomalla kokemuksensa asiallisesti...
tässä pientä alatiesynnytystilastoa verrattuna sektioihin:
-äidin alapään vakavia repeämiä 100% enemmän verrattuna sektiossa syntyneisiin alapään repeämiin..
-100% enemmän kohdunlaskeumia verrattuna sektioon
-100% enemmän erbin pareeseja syntyneellä vauvalla verrattuna sektioon
-100% enemmän vauvan happivajeesta johtuvia aivovaurioita verrattuna sektioon
-100% enemmän alatiesynnytyksestä johtuvia virtsan ja ulosteen pidätysvaikeuksia äidillä verrattuna sektioon
Todennäköisempää on, että joku edellämainituista tai useampikin tapahtuu alatiesynnytyksessä, kuin että suunnitellussa sektiossa jokin menisi pieleen. Ai, mutta... eihän noita äskeisiä edes pidetä riskeinä! Nehän kuuluvat normaaliin alatiesynnytykseen nykyään... Senpä takia niitä ei kauheasti tilastoida, tai jos tilastoidaan, ei niitä ainakaan tuleville äideille kuuluteta...
Harmittaa, kun aina on jommankumman kokeneella/haluavalla joku hallitsematon tarve yrittää käännyttää "toisinajattelijoita"...Mitä ihmettä se kellekään kuuluu, miten toinen nainen lapsensa saa?
No, itsepä lähdin tähänkin asialliseen keskusteluun mukaan...
kuinkakohan monen epparihaava tulehtuu verrattuna sektiohaavaan?
Kuinkakohan monen epparihaava repeää seuraavassa alatiesynnytyksessä uudestaan auki? Tai aiheuttaa arvesta johtuvalla joustamattomuudellaan toisen vielä muhkeamman repeämän, jota ei sitten nätiksi(tai edes anatomisesti korrektiksi) parsitakaan...
Eli ei perustu faktoihin. 100% enemmän happivajeesta johtuvia aivovaurioita. -Ei pidä paikkaansa. Normaalissa alatiesynnytyksessä nainen ei yleensä tarvi lisähappea (joka menee tietysti vauvalle) kun ehkä hetkittäin. Sectiossa vauvaa (naisen kautta) joudutaan hapettamaan yleensä koko ajan, johtuen anestesian aiheuttamasta verenpaineen laskusta, joka heikentää vauvan hapensaantia. -On totta, että vaurioita ei usein kerkiä tulemaan, koska sectio tehdään niin nopeasti. Mutta silti väitteesi on pahasti väärä.
kuka väitti, että äiti tarvitsee happea? Vauvan hapenpuutteella ei aina ole mitään tekemistä äidin hapenpuutteen kanssa. Kyse oli vauvasta, jota ei ajoissa saada ulos, tai joka jää jumiin (tai napanuora liian lyhyt tai kaulan ympäri), ja siten kärsii happivajeesta, jonka seuraamukset voivat olla vakavat tai sitten vaikutukset näkyvät vasta myöhemmällä iällä.
kokemusta on synnytyksessä vammautuneesta lapsesta omassa perheessäni, nimenomaan hapenpuutteesta johtuva aivovaurio muutaman muun vähemmän vakavan vamman kanssa. Ja lapsi siis jäi jumiin lyhyen napanuoran kanssa, enkä minä itse tarvinnut lisähappea missään vaiheessa.
Tuossa nyt oli vissiin vähän kärjistettynä niitä asioita, joita ei normaalisti tapahdu sektioissa, toisin kuin alatiesynnytyksissä tuollaiset "komplikaatiot" ovat hyvinkin tavanomaisia.Kuten sanoit itsekin, sektiossa ei ehdi tulemaan aivovauriota, kun taas alatiesynnytyksessä hyvinkin voi ehtiä, eli prosentit ovat joka tapuksessa huimasti korkeammat kuin sektiossa, jos näistä nyt " oikeita " tilastoja alettaisiin vääntämään... eli väitteeni ei kuitenkaan ole väärä...
Lisää vielä alatiesynnytyksessä mahdollisisa komplikaatioita, joihin ei sektiossa törmää: istukan irtoamattomuus tai osairtoaminen, joka lähes väistämättä päättyy myös leikkaukseen kuitenkin.
Tuo sinulle vastannut oli kyllä ihan oikeassa. Äidin ja vauvan hapetus ovat tiiviisti kiinni toisissaan. Ja vauvan hapensaanti heikkenee äidin verenpaineelaskun seurauksena.
Mistä sä jessuksen idiootti luulet vauvan saavan happea, jos äiti esim. lopettaa hengittämisen? Ei se sikiö siellä kauaa elä. Mieti vähän mitä idioottimaisuuksia täällä lauot pelkän "mututuntuman" perusteella ilman että sinulla on näemmä alkeellisiakaan tietoja ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta.
Sektiossa(kin) seurataan sekä äidin verenpainetta, että hapetusta, ja siihen puututaan, jos on tarpeen. Itse asiassa hapetukseen puuttuminen on helpompaakin kuin alatiesynnytyksessä, varsinkin nukutuksessa. Alatiesynnytyksessä äidin hengityspuolessa on usein paljonkin toivomisen varaa kivun vuoksi supistusten aikana.
Vauvan hapenpuute johtuu käytännössä ongelmista istukan ja/tai napanuoran verenkierrossa.
verenpainetta seurataan, samoin sykettä, saturaatiota, ekg:tä ja nukutuksessa vielä monia muita asioita.
Totta että paineisiin puututaan, pakkohan se on, koska sekä äiti että vauva tarvitsee verenpainetta. Mutta se on silti riski, joka on todellinen ja jokapäiväinen sectioissa. Koita nyt ymmärtää, että kun verenpaineet laskevat riittävän alas, niin ihmisen elimistö ohjaa elimistön hapettamaan sen tärkeimmän eli aivot. Raskaana olevankaan elimistö ei ole ohjelmoitu ohjaamaan hapekasta verta ensisijaisesti sikiölle vaan odottavan omille aivoille. Ja sekä puudutus ja nukutus romauttavat paineet poikkeuksetta.
Lisäksi konehengitys ei ole sama kuin elimistön oma hengitys. Sellasta järjestelmää ei ole, joka suoriutuu hapetuksesta paremmin kuin ihminen.
Vai mikä anestesiakone on sellainen?
Vauvan hapenpuute johtuu kyllä käytännössä juuri ongelmista istukan ja/tai napanuoran verenkierrossa. Eli siihen sisältyy myös jos esim. kuin puudutuksissa käy, että äidin elimistö ei "pyöritä" verenkiertoa, niin kuin kuuluisi.
edelleenkin, jos vielä pitää rautalangasta vääntää, minulla itselläni on synnytyksessä hapenpuutteen takia vammautunut lapsi. Hapenpuutos johtui jumittumisesta kohdunsuulle ja liian lyhyestä napanuorasta, joka ehti luiskahtaa hieman ulos ennen vauvaa ja jäi vielä puristuksiin vauvan pään ja minun kehoni väliin.Itselläni ei siis hapessa ollut mitään vikaa..
Tässä tapauksessa ei siis ole mitään mututuntumaa tai muuta idioottimaisuutta. Näin vain meillä kävi. Kyse ei ollut siitä, että äidin hapensaannissa tulisi ongelmia, se on asia erikseen, joka kyllä vaikuttaa vauvaan. Jos harjoittelet luetun ymmärtämistä hieman, tajuat varmaan, että tarkoitin (niin kuin kirjoitin), vauvan hapenpuutosta juuri kiinnijäämisen, napanuoran kietoutumisen tai sen lyhkäisyyden takia. Ne ovat täysin eri asioita.
Idiootti...
ja täytyy sanoa, että sinulla näkyy olevan ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa.
vauvan kiinnijääminen synnytyskanavaan ja/tai ongelmat napanuoran kanssa voivat itsessään aiheuttaa ongelmia vauvan hapetuksen kanssa. Siihen EI SIIS AINA tarvita äidin hapenpuutosta. Jos napanuora on puristuksissa tarpeeksi, siellä ei kierrä veri, ei happi eikä ravinteet. Tästä oli kyse meidän tapauksessa, niin kuin kirjoitin. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Sairaalahenkilökunta on tämänkin asian hyvin yksiselitteisesti selostanut, kun kävimme synnytystapahtumaan ja lapseni ongelmia läpi. Siihen ei tarvittu luetun ymmärtämistä lainkaan, kuullun ymmärtäminen riitti. Ja se ei siltikään muuttanut lopputulosta, että lapsella ei ollut kaikki hyvin.
Vaikka sektioissa seurataan ja kontrolloidaan enempi äidin ja lapsen hapensaantia (niinkuin joku tuossa aiemmin infosi jo), saman kontrollointi alatiesynnytyksessä on jo huomattavasti hankalampaa. Senpä takia hapensaantiongelmat aiheuttavat yleisemmin ongelmia juuri alatiesynnytyksissä verrattuna sektioon.
Alatie synnytyksessä vauvan vointia on helpompi seurata. Sectiossa sitä ei seurata, OLLENKAAN! -Nykyään laitetaan alatiesynnytksessä hyvin usein vauvan päähän (kohdussa) laite, jolla saadaan erittäin tarkkaa tietoa vauvan voinnista.
Ja muuhun; kaikki mitä olet yrittänyt sanoa, ei ole ollut kirjoitettuna eli siksi sinua on vaikea ymmärtää. Ja et näemmä osaa myöskään lukea, mitä sinulle on vastattu.
VAUVAN VOINNIN KONTROLLOINTI ON HELPOMPAA ALATIESYNNYTKSESSÄ! -Ja sitä ei sectiossa seurata mitenkään. Saleissa ei ole samoja monitoreja, kuin synnytyssaleissa. -Ja tämä on ihan faktaa. -Olen nimenomaan sectiosalissa töissä, viitenä päivänä viikossa.
ihan mielenkiinnosta kyselisin sinulta, kun olet hieman ammattilaisempi kuin useimmat täällä vääntävät:
Osaatko sanoa, kuinka yleistä on, että sektiossa tulee vauvalle joitain pysyviä vaurioita mahdollisen happivajauksen takia? Oletko törmännyt tällaisiin tapauksiin? Onko eroja muuten komplikaatioiden suhteen verrattuna suunniteltua sektiota esim kiireelliseen sellaiseen? Luulisi, että suunnitelluissa mahdolliset riskit kuitenkin olisivat häviävän pienet, varsinki, jos sektio tehdään mahdollisimman lähellä laskettua aikaa. Itse minut sektioitiin perätilan takia vkolla 39 5, ja nyt täytyy myöntää, etten ole kuullutkaan koskaan, että jonkun vauva olisi saanut aivovaurion sektion aikana. Sen sijaan parilla sukulaisellani tullut ongelmia tämän suhteen alakautta synnyttäessä ja olenkin käsittänyt, että hapenpuutteesta tulevat ongelmat olisivat kuitenkin yleisempiä "normisynnytyksissä". Onko näin? Jäi vaan mietityttämään moinen, vaikka oma sektio menikin todella hienosti ja toivuin täysin pikavauhtia.
kaikilla tuntuu nyt menneen sivuun edellisen pointti, jossa lueteltiin noita prosentteja. Siinä oli kärjisteysti asioita, jotka voivat mennä alatiesynnytyksessä pieleen, todennäköisemmin kuin sektiossa. Happivaje oli ilmeisesti yksi esimerkki, johon täällä yhtäkkiä ollaan takerruttu. Idea on kait se, että alatiesynnytyksessä on omat juttunsa, joista voi aiheutua hankaluuksia, joita taas sektiossa ei voi tapahtua. Kuten taas sektiossa omat ongelmat, joita alakautta synnytettäessä ei voi tapahtua.
Ongelma on siinä, että kuka listaa kuinka monta komplikaatioriskiä kummassakin on, ja kummasta voi sitten aiheutua suurimmalla todennäköisyydellä suuremmat vauriot, jos jokin menee pieleen?
Alatiesynnytyksessäkin voi tapahtua paljon,ongelma on myös minun mielestäni siinä, että tällaisia komplikaatioita pidetään liian normaaleina, kun taas sektioon liittyvistä ongelmista varoitellaan.
Kummallakin tavalla voi käydä köpelösti.
Kun ihminen nukutetaan ja laitetaan hengityskoneeseen saadaan sen kautta annosteltua tarvittaessa jopa 100 % happea. Pelkällä naamarilla se ei onnistu. Lisäksi koneella saadaan säädeltyä hengityssyvyys, taajuus ja hengityksen vastapaine optimaaliseksi, eikä ihmisen tarvitse kuluttaa vähäisiä voimiaan hengitystyöhön kriittisessä tilanteessa. Siksi vaikeasti sairaat potilaat laitetaan teholla hengityskoneeseen. Nimenomaan hapetuksen ja keuhkotuuletuksen hoitamiseksi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Verenpaineen laskun hoitaminen sektion aikana ei ole ongelma puudutuksen tai nukutuksen vuoksi, tehokkaita lääkkeitä löytyy kyllä ja vaikutus tulee minuutissa. Ongelmia on, jos äidillä on joku sydämen pumppausvoimaan vaikuttava tautitila tai verenvuoto on erittäin voimakasta. Silloin tilanne on ihan sama synnytytavasta riippumatta.
ja osa taas väärää. : ) Ja ensinnäkin leikkaussalissa ei käytetä hengityskonetta, vaan anestesiakoneita. -Niissä on aikas suuri ero.
Minkäslaista happea sitten maskilla tulee?
Oli kyseessä joko hengityskone tai anestesiakone, niin se ei ikinä vastaa ihmisen omaa hengitystä.
Että suunnitellussa sectiossa tulee mitään suurempia ongelmia vauvalle, koska sectio tehdään hyvin äkkiä puudutuksen alkamisesta ja äitin verenpaineen ja sykkeen romahtaminen saadaan korjattua myöskin nopeaa. -Vaurioita tulee enemmän alkakautta syntyneille vauvoille ja niistä kuulee enemmän, koska alakautta synnytetään huomattavasti enemmän kuin mitä sectioita tehdään. Mutta toin asian esille, koska ihmisillä on virheelliset kuvitelmat, ettei vauvan hapetus voisi kärsiä sectiossa.
Kiireellisen ja hätäsection riskit ovat sitten jo suuremmat. Hätäsection riskit suurimmat. Hätäsectiossa äidin nukutus on erittäin suuri riski. (Äidille) -Vaurioitumisen määriä näissä ei oikein voi arvata, koska ei tiedetä, missä vaiheessa vaurio on mahdollisesti syntynyt.
Kummassakin synnytystavassa on riskinsä. Onneksi yleensä kaikki kuitenkin menee hyvin. On parempi valita sectio, jos on syytä epäillä, ettei alakautta synnytys onnistu, koska silloin sectio tehdään ajoissa, eikä yleensä hapenpuutetta ehdi tulla. Mutta taas jos ei ole esteitä alakautta synnyttämiselle, niin silloin kannattaa valita se.
On totta, että respiraattorihoito (hengityskonehoito) ei vastaa ihmisen omaa hengitystä. Se on omaa hengitystä parempi kun ihmisellä on ventilaatio- tai happeutumishäiriöitä. Ja leikkaussalissa käytetty anestesiakone on hengityskone, johon on liitetty höyrystyvien anesteettien antomahdollisuus.
Maskeilla (ventimask-tyyppinen) saadaan 24-60 %:sta happea. Jos halutaan täyttä tavaraa, tarvitaan tiivis maski, jota huonossa hapessa oleva ihminen ei käytännössä suostu pitämään ilman rauhoittavia lääkkeitä, jolloin hengitys huononee entisestään tai tarvitaan avuksi painemaskihengitystä (esim. bi-pap).
Jos sinun mielestäsi oma hengitys on parempi kuin konehengitys, niin miksi tehopotilaat ja keskoset laitetaan hengityskoneisiin? Sanovatko termit PEEP, FiO2-optimointi, High-frequency ventilation, salliva hyperkapnia, hyperventilaatio, ventilaatio vatsa-asennossa jne sinulle mitään?
Jos olet anestesiahoitaja/lääkäri ja päästät äidin sykkeen tai verenpaineen romahtamaan sektion aikana, et hoida hommaasi kunnolla. Lääkitys ja nestelisä annetaan kun verenpaine laskee liikaa, ei vasta romahtamisen jälkeen. Tai sitten haluat jostakin syystä (miksi?) käyttää raflaavia termejä.
Ja myös väite, että hätäsektiossa äidin nukutusriski on "erittäin suuri", on turhaa liioittelua ja pelottelua. Siitä voi saada joku tietämätön sellaisen käsityksen, että hengen lähtö on todennäköisempää kuin hengissä säilyminen ja totuus on kuitenkin aivan toinen, kuten tilastoistakin nähdään.
Kyllä, konehoito on parempi silloin, kun ihmisellä on pahoja ongelmia hengityksen kanssa. Sitä en ole kieltänytkään. Koska parempi saada happea kuin olla ilman. Hyväksi se ei koskaan ole. Ja huvikseen sitä ei käytetä.
Ja mainitsemasi termit ovat hyvin tuttuja. Mahdatko itse tietää kaikkien merkitystä.
" Sellasta järjestelmää ei ole, joka suoriutuu hapetuksesta paremmin kuin ihminen."
"Oli kyseessä joko hengityskone tai anestesiakone, niin se ei ikinä vastaa ihmisen omaa hengitystä. "
Ja nyt: "Kyllä, konehoito on parempi silloin, kun ihmisellä on pahoja ongelmia hengityksen kanssa. Sitä en ole kieltänytkään."
Takki kääntyi...Mutta jos muka tiesit nuokin respiraattorihoidon termit, niin mikä sai sinut jakamaan väärää tietoa ja pelottelemaan ihmisiä?
Mites tämä. Vieläkö olet samaa mieltä?
"Ja sekä puudutus ja nukutus romauttavat paineet poikkeuksetta."
Täällä varmaan olisi parempi käyttää sanaa paineiden lasku eikä romahdus. Sana kuulosti varmaan liian "raflaavalta". Pahoittelen.
Ja siinä toisessa asiassa ilmaisin itseni huonosti eli tarkoitin sitä, että verrattuna suunniteltuun sectioon, niin hätäsectiossa riskit ovat paljon suuremmat. Ja nukutus on riski. Suuri. Johtuen raskaana olevan naisen hitaasta mahan tyhjenemisestä ja siitä, että hän on voinut syödä vaikka puoli tuntia ennen nukutusta. Aspiraatio riski on todellinen, eikä mikään keksitty juttu. Koskaan sectioon ei nukuteta huvikseen pelkästä pyynnöstä, vaan kaikki sectiot pyritään tekemään puudutuksessa. Ainahan se ei ole mahdollista.
Vastustan edelleen käyttämääsi adjektiivia "suuri", kun puhutaan nukutuksen riskeistä sektiossa. Suuri tuo sellaisen mielikuvan, että riskien realisoituminen olisi tavallisempaa kuin hyvin sujunut leikkaus. Ja niinhän asia ei ole, likikään. Tässä joitakin, vähän jo vanhoja lukuja. Niissä on kuitenkin se pointti, että silloin nukuteltiin enemmän myös suunniteltuja sektioita. Huomionarvoista on mm. vertailu muihin leikkauksiin.
http://www.anesthesia-analgesia.org/cgi/content/full/88/1/63
Pitää kyllä täysin pakkansa. -Ja ei siinä ristiriitaa ole. Lueskelin ketjua ja alunperin täällä puhuttiin sectioista ja oletus on aika pitkälle se, että kyseessä on perusterve ihminen.
Tällöin varmasti oma hengitys on paras.
Ja kylläpä nukutus ja puudutus laskevat verenpaineita roimasti. Eli eipä tuo edellinen kirjoittaja ole täällä mitään valehdelluta.
"Poikkeuksetta"
"Ei koskaan"
...
Siis sektiossa voi koko virtsarakko vaurioitua ja silloin on todellisia pissavaikeuksia. Myös sektiovauvat voivat hyvin kärsiä happivajeesta, jos et sattunut tietämään.
siis jos et sattunut tietämään, joka tapauksessa on PALJON PALJON harvinaisempaa, että äidin virtsarakko vaurioituu sektiossa, kuin että alatiesynnytyksessä alapää vioittuu ja seuraa virtsan ja ulosteiden pidätysvaikeuksia(kohdun tai peräsuolen laskeumat, ei sellaista taas sektiossa tapahdu), samoin vauvan hapensaantivaikeudet edelleenkin ovat alatiesynnytyksissä yleisempiä kuin suunnitelluissa sektioissa. Sektiossa vauva ei jää jumiin, eikä napanuora yhtäkkiä kiristy kaulan ympärille. Ja sektiossa äiti yleensä kallistetaan hieman toiselle kyljelleen, jottei vauva paina lantion isoja suonia, joista saattaaisi aiheutua hapensaantivaikeuksia. Alatiesynnytyksessä taas selällään makuu tai puoli-istuvassa asennossa oleminen painavat tärkeitä suonia, jolloin hapen virtaus vauvaan saattaa häiriintyä, eli yleisempää kuitenkin happiongelmat on alakautta synnyttäessä. Samoin liian lyhyt tai kaulan ympäri kietoutunut napanuora saattaa aiheuttaa samoja ongelmia.
Yleisesti ottaen alatiesynnytyksissä sattuu ja tapahtuu aina enemmän kuin suunnitelluissa sektioissa. Vaurioita ne on ne pienetkin vauriot, jotka "normaaliin" synnytykseen kuuluvat, jos et sattunut tietämään.
alatie synnytystä ja sektiota ei voi oikeen verrata toisiinsa koska alatie synnytys tapahtuu 80-90% ihmisistä eli paljon enempi kuin sekstioita! ja harvalle mitään pysyvää haittaa jää... tiedän ainakin yhden tutun jolla jouduttiin sektiossa kohtu poistaan. ei sekään hääviä oo...
mullakin eka alatie ja vauva tosiaan vahingoittui pahasti, kirjoittelin tuossa aiemminkin... Ja toinen tosiaan sektio joka meni kaikin puolin loistavasti.
Olen sitä mieltä, että haitta se on pienikin haitta, pysyvä tai ei, varsinkin, jos se tulee vauvalle, joka taasen on yleisempää alatiesynnytyksissä. Näin valitettavasti meille juuri kävi, eli siis pysyvä vaurio tuli.
On tooodella harvinaista juuri esim tuo kohdun poistaminen sektiossa/sen jälkeen. Se tarkoittaa nykylääketieteellä sitä, että jokin on ollut jo valmiiksi pahasti pielessä, samoin kuin useimmiten, jos sektiossa jokin menee vikaan, on yleisimmin kyse kiireellisestä tai hätäsektioista, jolloin siis riskit ovat jo valmiiksi kohonneet huomattavasti suuniteltua sektiota korkeammiksi.
Suhteessa alakautta synnytettäessa kuitenkin määrästä riippumatta sattuu ja tapahtuu enempi, oli sitten kyse isoista tai pienistä vaurioista, meidän tapauksessa valitettavasti oli isompi kyseessä, jonka takia pidän sektiota varsinkin vauvalle turvallisempana vaihtoehtona.
Toki suon alatiesynnytyksen kaikille sitä haluaville, mikäs minä olen sitä estelemään. Itsekin olin mielelläni siihen menossa ilman sen kummempia mietintöjä tai mielipiteitä. Se on jännä miten mieli muuttuu kun jotain menee pahemman kautta pieleen. Mutta näin... Kaikkea hyvää sinne:)
sulle on tehty 2 sektiota ja miks nyt haluaisit alatiesynnytyksen???
Mulle ainakin lääkäri selitti et kahden sektion jälkeen kolmas on kans oltava sektio, koska kohtu ei välttämättä kestä supisteluja.
Ihan mielenkiinnosta siis vaan. Sorry ku mulla ei oo faktoja antaa :).
Molemmista jäi huonot kokemukset. Tiedän että kahden sektion jälkeen on mahdollista synnyttää alakautta, mutta yleensä kai tehdään sektio.
Eipä ole minulle tai lapsilleni tullut ainuttakaan section riskeistä luettelemistasi asioita.
Tottakai jokainen sectioäiti tiedostaa riskit samoin kuin alatiesynnyttäjäkin mitä synnytyksessä voi mennä vikaan, (yhden ystäväni lapsi kuoli perätilasynnytyksessä hapen puutteeseen jäädessään hartioistaan jumiin, toinen ystäväni meinasi taas kuolla itse nor.synnytyksessä verenhukkaan joka johtui istukasta, kun se ei meinannut irrota ja sitä väkipakolla revittiin...
Ja mikäli sinä ap meinaat vielä lapsen tehdä, sectio on kohdallasi ainoa tapa synnyttää, sillä kahden section jälkeen ei enään norm. synnytystä saa, sillä supistelu saattaa aiheuttaa listallasi olleen kohdunrepeytymisen ja sitä ei taas kukaan lääkäri halua niskoilleen.
huonot fiilikset. Voi tapahtua varmasti alatiesynnytyksessäkin kuin sektiossa. Ja molemmissa voi mennä jokin vikaan.
Jokainen ihminen täytyy varmasti käydä läpi yksitellen mikä on riski- hyöty suhde.
Siihen ei ole yksinkertaista vastausta.
eikä pelota yhtään, korkeintaan jännittää vain. Luottamus hoitohenkilökuntaan sektion kohdalla on erittäin hyvä, ja odotan innolla saavani pienokaiseni syksymmällä syliin. :) Alatiesynnytystä en voisi kuvitellakkaan kohdalleni, koska tiedän mitä siellä taas voi tapahtua (ja usein tapahtuukin), enkä ikinä sen takia uskaltaisi ryhtyä/pystyisi siihen. Olen samaa mieltä, että niitä komplikaatioita vaan ei yleensä lueta Suomessa riskeiksi, vaan "normaalina synnytykseen ja naisen elämään kuuluvana asiana". Hirvittävää, mutta totta.
Mutta toiset taas kammoksuu sektiota kuollakseen, ja toivon että kaikki tällaiset saisivat synnyttää alateitse, vaikkei se aina tietenkään mahdollista olekkaan. Mikä minä olisinkaan kenenkään kammoja vähättelemään tai tuomitsemaan? Hienoa on, että muut uskaltavat synnyttää, eikä se ole multa mitenkään pois, niinkuin ei ole mun sektiokaan alatiesynnyttäneiltä mitenkään pois.
On mulle aivan yhdentekevää kuka mitenkin sen vauvansa maailmaan synnyttää, ei voisi vähempää kiinnostaa. Eiköhän muut asiat äitiydessä ole tärkeämpiä ja vakavampia, kuin synnytystapa. Tämä on niin loppuunkulunut aihe kuin olla ja voi.
Osalleni on vain sektio mahdollinen jo mittatulosten perusteella. Lapseni täysin terve 2v. Leikkaus on aina leikkaus , joissa jokaisessa on omat riskinsä. Sektio on kuitenkin ainut leikkaus , jossa palkintona on oma lapsi , elämä. Kakkonen on lisäksi perätilassa. Viimeksi myös istukan irrotus kesti kirurgilta tovin kun oli hajonnut ahtaudesta johtuen. Olen asunut pitkään alueella , jossa paljon erityislapsia , jotka vammautuneet synnytyksestä. Elämä on silloin aina vaativampaa koko perheelle.
Muistan joka päivä olla kiitollinen selviämisestämme ja esim. kotisynnytys tai muu hörhöily nostaa kylmän hien otsalle:) Olisinkohan saanut urhollisuusmitallin naisilta jos olisin synnyttänyt kuolleen lapsen , enpä usko.
sieltä urhoollisuus mitalleita heru. Typeryyttä se lähinnä on jos riskejä turhaan otetaan.
Toinen asia on kammotilat, joihin en ota osaa. Niille ei varmasti mitään voi,enkä moralisoi sellaisia ihmisiä.
Minulle sektio ei ollut mitenkään "mahtava" kokemus. Helpotus lähinnä kaiken rääkin jälkeen. Varmasti olisi ollut kamala kokemus, jos eivät olisi tuohon loppujen lopuksi päätyneet. En edes viitsi ääneen sanoa tulosta...........:(
Samalla tavalla tämäkin raskaus etenee. Haluanko ottaa turhia riskejä? En! Eikä lääkäriäkään se kuulostanut houkuttavat. Hullun hommaa olisi ruveta sitä vastaan tappelemaan. Antakaa vain mitallit muille, minä haluan vaan vaavini terveenä käsiini. Tuskin tuo minua huonommaksi naiseksi tekee.
Minulla on viisi lasta,joista esikoinen syntyi pitkän puurtamisen jälkeen hätäsektiolla, muut neljä erittäin vaikeita,pitkäkestoisia,käynnistettyjä alatiesynnytyksiä.
Kolmen alatiesynnytyksen jälkeen sain pari pussia verta per synnytys joten se siitä mainostamastasi alatiesynnytysten helppouksista.
Suorastaan rukoilin saada sektiota viimeiseen synnytykseeni,mutta gynekologini ei siihen suostunut.
Jos nyt aloittelisin synnytysrumbaani, en suuostuisi ainuttakaan synnyttämään alakautta niin paljon tuskallisempaa oli myös toipuminen synnytyksistä puhumattakaan kymmenen tunnin tuskasessiota synnytyssalissa.
Mutta en tietääkseni ole mainostanut alatiesynnytyksen helppoutta. Enkä ole sanonut että sektio olisi kaikille huono ratkaisu, en minä huvikseni kahteen sektioon joutunut.
Olisin kuitenkin halunnut kokea alatiesynntyksen, itselläni ei ainakaan olisi ollut ongelmia ahtaan lantion tai vauvan ison koon kohdalla.
Ja ottakaa huomioon että täällä käy myös uusia lukijoita jotka eivät ole osallistuneet aikaisempiin keskusteluihin, heitä saattaa kiinnostaa aihe.
Omalla kohdallani huomasin ja pidin huvittavana sitä että terkkarilta kysellessä alatiesynnytyksen riskeistä, minulle vakuuteltiin että 'vauva auttaa, lantio joustaa ja nainen on luotu synnyttämään, ja jos ei etene niin Suomessa osataan hoitaa niin että vauva ei kärsi hapenpuutteesta tms' ja että sektiosta paranenminen aina hitaampaa ja riskit kovat yms.. (tuttavapiirissä eräällä naisella hengenlähtö lähellä kun joku iso suoni poksahti imukuppisynnytyksen yrityksessä, siksi kyselin)
Noh, sitten osoittautui että vauva oli perätilassa eikä ulkokautta yritettäessä suostunut kääntymään. Silloin mulle puolestaan vakuuteltiin että sektio on ihan hyvä tapa synnyttää ja Suomessa tosi turvallinen jne jne.
Sektiolla tyttö syntyi, toimenpide oikein miellyttävä, haavakipuja ei ollut, olin jalkeilla leikkauspäivän iltana ja paranin supernopeasti. 9 pisteen tyttö.
Kysymys kuuluu: Miksi sektio on täynnä vaaroja niille jotka sitä haluaa, mutta täysin turvallinen ja hyvä tapa synnyttää niille jotka sitä eivät halua??? :D
vaarallisempi sekä äidille että lapselle, mutta kun jos siihen kuitenkin siis joudutaan, eihän tietenkään äitiä sillä peloitella. Sitten vaan tehdään kaikki se mikä täytyy.
Mutta jos käyt katsomassa tilastoja, niin ne synnytyskuolemat kyllä paistattelevat siellä sektiopuolella kirkkaasti. Ei se ole hupijuttu.
Yleisesti kuitenki Suomessa sektio osataan hyvin tehdä, ja se on rutiinitoimenpide, ja yleensä siinäkin kaikki menee hyvin, mutta suotta sitä ei ole syytä tehdä.
Itse olen molemmat kokenut, ja tosi on, että alatiesynnyttäisin, jos se olisi valitsemisasia.Ihan siitä huolimatta että alatiesynnytykseni ovat kestäneet 20 tuntia, on synnytyksen jälkeinen paraneminen ollut kuitenkin parempaa kuin sektion jälkeen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Muilla on omansa.
sinulle, että sectio olisi riskitön. Sinun tapauksessa vain olisi suurempi riski ollut synnyttää alakautta.
Section riskit ovat hyväksyttäviä silloin, kun toinen vaihtoehto on huonompi. Huvikseen tehtävän section riskit eivät taas ole hyväksyttäviä, koska on riskittömämpi tapa synnyttää. Turvallisin tapa katsotaan erikseen jokaisen naisen kohdalla.
Suomessa lapsikuolleisuus sektion takia on kuitenkin jo vuosikausia ollut nollassa. Eri asia on , jos lapsella on jo valmiiksi ollut joku vialla, esim jos on hätäsektioon mennyt ja silti kuollut. Alatiesynnytyksestä johtuvia lapsen kuolemia taasen vieläkin tilastoidaan, viimeksi omassa lähipiirissäni kun perätilalapsi jäi päästänsä kiinni ja menehtyi.
...riski äidin repeämiseen ja vauvan vaurioitumiseen on kiistatta suurempi kuin sektiossa. Nekin ovat riskejä! Miksi kukaan ei ota näitä asioita huomioon, kun riskejä täällä niin kilvan luetellaan?
Alatiesynnytyksessä on riski että äidin alapää repeää. Sektiossa vatsa leikataan auki monesta kerroksesta. Hmm...
sektiohaavan leikkaus ja korjaus tehdään hyvin tarkasti ja kontrolloidusti, ja hyvin hoidettuna se ei tulehdu vaan paranee pian, niinkuin minulla alle viikossa, jonka jälkeen haava ei edes enää tuntunut. Olkoonkin, että mennään useamman kerroksen läpi leikkauksessa, mutta tikkejä minulle tuli vain neljään, koska osa " kerroksista" on "väistettävissä".
Alakautta synnyttäessä episiotomiasta huolimatta on vielä kuitenkin repeämisen riski, saattaa tulla kaikesta huolimatta hallitsemattomasti syväkin ja iso repeämä, jonka seurauksena väliliha aina peräaukkoon saakka saattaapi revetä. Tällaisen seuraamukset ovat suhteellisen vakavia ja elämää hankaloittavia, ja korjaamisen onnistumisesta ei ole minkäänlaista takuuta. Lisäksi eppariarpi tai repeämäarpi saattaa joustamattomuutensa takia revetä seuraavassa synnytyksessä uudestaan.
Ennemmin minä otan siistin haavan ja arven vatsaani kuin alapäähäni valtavan repeämän. Jos nyt saivarrellaan.
En usko, että kukaan sektioon menevä yllättyy, että vatsa leikataankin auki... epämiellyttävä yllätys saattaa kuitenkin taasen repeämä olla, vaikka vauvan "kuuluisi" mahtua alakautta tulemaan.
Elämä antaa vähänlaisesti takuita suuntaan tai toiseen.
Synnytystapaansa ei voi päättää etukäteen, maailma heittää häränpyllyä kuitenkin.
Sinällään olen kai samaa mieltä kanssasi kahdesti olen alatie synnyttänyt ja kerran keisarinleikattu, ja alatiesynnytyksen minäkin valitsisin jos se valittavissa olisi. (vaan ei ole) Se lankeaa mikä on tullakseen. Elämä on.
oikeesti... mitä ihmettä täällä oikee syynytys tavoista tapellaan ja siitä että kummassa on suurempi riski siihen ja tähän?! ikinä en oo moista kuullu ja nyt! iha kuulkaa kun järkevästi ajatellaan niin nainen synnyttää tavalla joka sille parhaaks katsotaan!! miettikää vähän jos joku tulis sanoo et v***U,mä oonki parempi äiti ku sä ku mä oon synnyttäny alakautta tms!!! halooo... onko sillä nyt niin väliä miten sitä synnyttää...eikös se pää asia ole että lapsi ja äiti on terveitä ja onnelisii!!! mulla on kaksi lasta ja kummatkin alakautta syntyneet... ja jos lääkäri katsoo kolmannen synnytyksen kohdalla parhaaksi leikata niin sit leikataan...täts it!! HUOM,ÄLKÄÄ NYT KUKAAN TARTTUKO TÄHÄN KOMMENTTIIN ETTÄ mielummin toki toivon alatie synnystä kuin leikkausta koska olen kuullut,HUOM,kuullut kavereilta ja muilta että se ei kovin mukavaa ole sen jälkeen kun on leikattu niin kanniskella vauvaa tai vanhempia lapsia yms... Mutta tosissaan en siitä tiedä koska sitä en ole kokenut..enkä mä kalastele täällä mitään kommentteja tai "se on parempi ku toi" juttuja... kerroimpahan vain mielipiteeni!!
jokaisen oma asiahan se on miten synnyttää. itse olen synnyttänyt sekä sektiolla ja alateitse ja kummatkin sujui hyvin. alatie synnytksessä kipu on kovaa synnytys hetkellä mutta siitä toivuin todella nopeaa ja sektiossa taas leikkauksen jälkeen olin kipeä ja toipuminen hitaampaa. kummassakin hyvät ja huonot puolet.pääasia että lapset terveitä :)
Sektion ja alatiesynnytysten toteutuneiden riskien vertailu toisiinsa ei ole asiallista, koska aineistot ovat käytännössä valikoituneet. Se tarkoittaa sitä, että keisarileikkaus tehdään suurimmaksi osaksi "jostakin syystä", eli synnytykset tai raskaudet eivät ole sujuneet normaalisti. Siksi sektioaineistossa on enemmän huonokuntoisia lapsia (pienikasvuisuudet, istukan toimintahäiriöitä, istukkaverenvuodot jne), kohtu- tai istukkaongelmia (eteisistukka, atoninen kohtu jne), äidin perussairauksia yms. Jos haluttaisiin tehdä pätevä vertaileva tutkimus, pitäisi sokkouttaa jokunen sata synnyttäjää ja päättää etukäteen, tehdäänkö sektio vai synnytetäänkö alakautta. On varmaa, että jos/kun sektio tehdään täysin terveelle synnyttäjälle normaalisti sujuneen raskauden jälkeen suunnitellusti, on riski pienempi kaikissa noissa asioissa, mitkä aloittaja esitti. Yhtä varmaa on, että alatiesynnytyksistä muutama päättyisi hyvin ikävästi, jos sektiota ei tarpeen tullen tehtäisi.
Alatiesynnytysten ja sektioiden vertailu on täysin typerää tuollaisten tilastojen perusteella. Ei menisi läpi missään graduhommassa, tieteellisestä artikkelista puhumattakaan.
Alatiesynnytys ei ole koskaan varma, joten ei kannata enää synnyttää. Ikävää kieltää hätäsektio, jos vauva on vaarassa. Mitään ei voida ennalta taata missään synnytystavassa. Sen verran vielä näihin alatiesynnytystä kannattaviin "mitalliäiteihin". Lapsen kannalta eniten merkitsee tulevaisuus, kasvatus ja läsnäolo. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Synnytys on erittäin pieni osa lapsen elämää. Paljon tärkeämpää on lapsesta huolehteminen myöhemmin. Toki synnytys on sillä tapaa keskeinen lapselle, että voidaa aiheuttaa vammoja hänelle, jotka seuraavat loppuelämän. Tällaiset vammat ovat suurempia kuin alttius astmaan tai muuhun puppuun, jota joissain tilastoissa väitetään. Voi toki pitää paikkaansa, mutta eri tasoinen juttu kuin happivaje..
mielestäni molemmat ok. itsellä ensimmäinen synnytys hätäsektio. 2. ja 3. alatie. molemmista hyvät muistot. Jos haluaa synnytyspelosta johtuen sektion, sekin mielestäni ok. jokaisen oma valinta, ketään ei pidä tuomita sen takia!
kun sektio keksittiin...Nainen on luotu kuitenkin alunalkaen synnyttämään sieltä alakautta ennen sektion keksimistä. Sektio on sitten siihen tarkoitukseen, jos kaikki ei menekään hyvin. Silti sektiossakin voi mennä paljon pieleen jne. Lapsen terveydelliset vaikutukset tulevat vasta myöhemmin ilmi etenkin suunnitellun sektion takia, koska vauva ei ole saanut tarvittavia ärsykkeitä ja bakteereja. On hyvä, että maailma on kehittynyt ja sektio on mahdollinen. Tiedän itse kuitenkin paljon alakautta synnyttäneitä, joilla kaikki hyvin mennyt. Alapää toimii jne. Nykyaika vaatii näköjään äideiltä jotain sellaista johon he eivät alatiesynnytyksessä ole valmiita, oman kontrollin pelkäämistä, paikkojen rikkimenemistä, yms. mistä ei tiedä, pelätään. Itse lähdin alakautta synnyttämään ja pidin siitä, kunnes piti tehdä hätäsektiopäätös. Nyt toinen raskaus ja ahdas lantioepäily. Lähden kuitenkin sektioon, jos on ahdas lantio. Muuten yritän kyllä alakautta. Luotan siihen, että sektioon lähdetään sitten aikaisemmin ja rauhallisemmin kuin viimeksi. Lapsen etu on kyseessä nyt. En niinkään ajattele itseäni.