Ongelmani on mutkikas. Kihlattuni luonteessa on raudanlujasti se pieni pilke silmäkulmassa, kun hän puhuu naisille. Se veti minua puoleeni puolitoista vuotta sitten, ja siitä tiedän että useimmat naiset ottavat sen flirtin (mikä tulee mieheltäni luonnostaan) kiinnostuksen osoituksena. Mies on myös hyvännäköinen, hänellä on hyvä kroppa ja hän on nuori. Pelkään siis, että joku nainen ihastuu häneen tosissaan, ja mieheni saattaa lähteä hänen mukaansa. Minulla on todella huono itsetunto, ja siksi minun on vaikea uskoa, kun mieheni sanoo ettei ikinä pettäisi minua.
Minulle on todella kova pala, kun mieheni on töissä myöhään, ja työkaverina hänellä on eräs nuori nainen. Saan kuulla naisesta päivittäin mieheni suusta, mikä masentaa minua aina, mutta yritän luottaa mieheeni enkä siksi kerro että asia häiritsee minua. Kerran sanoin miehelleni:
"Eli sä olet jokainen ilta tällä viikolla sen (sanotaan vaikka että hänen nimensä on) Leenan kanssa, joka on tosi nuori ja kaunis ja teillä on tosi kivaa sillä aikaa kun mä istun kotona odottamassa sua?"
Sanoin tämän niin, että se kuulosti ainakin puolittain pilailulta, mutta hän vaihtoi hyvin nopeasti puheenaihetta. Yritin jatkaa keskustelua samantien, mutta taas aihe vaihtui, eikä minun aloitteestani.
Hypin kohta hulluna seinille mustasukkaisuudesta, olenko teidän mielestänne täysin vainoharhainen? Olkaa kilttejä ja vastatkaa...
Minulle on todella kova pala, kun mieheni on töissä myöhään, ja työkaverina hänellä on eräs nuori nainen. Saan kuulla naisesta päivittäin mieheni suusta, mikä masentaa minua aina, mutta yritän luottaa mieheeni enkä siksi kerro että asia häiritsee minua. Kerran sanoin miehelleni:
"Eli sä olet jokainen ilta tällä viikolla sen (sanotaan vaikka että hänen nimensä on) Leenan kanssa, joka on tosi nuori ja kaunis ja teillä on tosi kivaa sillä aikaa kun mä istun kotona odottamassa sua?"
Sanoin tämän niin, että se kuulosti ainakin puolittain pilailulta, mutta hän vaihtoi hyvin nopeasti puheenaihetta. Yritin jatkaa keskustelua samantien, mutta taas aihe vaihtui, eikä minun aloitteestani.
Hypin kohta hulluna seinille mustasukkaisuudesta, olenko teidän mielestänne täysin vainoharhainen? Olkaa kilttejä ja vastatkaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekin olen aika "natural flirt" tuttujen ja vieraiden naisten kanssa. Ajattelen tilannettasi omalle kohdalleni: jos olisin kyseisestä naisesta kiinnostunut, en kyllä sinulle hirveästi asiasta puhuisi. Kertoessani hänestä ja hänen kanssaan työskentelystä haluan vain jakaa kanssasi kaikki hauskat ja vähemmän hauskat jutut työpäiväni kulusta: jos tämä nainen sattuu olemaan läheinen työkaveri niin mitäpä muuta puhuttavaa päivästä olisikaan? Eikös se ole aika normaalia että hänen nimensä mainittaisiin usein?
Jos hän todella avoimesti sinulle kyseisestä naikkosesta kertoo, niin luulen että hän on vilpitön. Hän ehkä loukkaantuu vihjailustasi, kyllä minuakin ärsyttäisi jos huomaisin että mukavista asioista sinulle kertoessani saan sinut luulemaan että minun ja sen toisen naisen välillä on jotain. Tulisin tosi vaivaantuneeksi, ehkä hävettäisikin vähän. Mutta homma töissä jatkuisi koska tiedän itse sen olevan täysin vilpitöntä.
Kohennappa siis itsetuntoasi: osallistu keskusteluihin kiinnostuneesti, ja puhu vapautuneesti kyseisestä naisesta. Se saa miehesi ilahtumaan. Minut ainakin sytyttää itsevarmuus, ei mustasukkaisuus.