Neuvolasta ei tukea eikä tietoa heru

sama, kuin parikymmentä vuotta sitten, kun itelleni tehtiin sektio. Tosiaankin koko odotusaika vouhotettiin vain alatiesynnytyksestä. Muistaakseni kk ennen laskettua aikaa kävin kuvauksessa, jossa selvisi, että minun mitoillani ei ole mitään mahdollisuuksia synnyttää alateitse. Sitten kotiuduttuani kävin terveydenhoitajan(silloinen kätilö)vastaanotolla ja siellä tuli minusta vähän alaarvoista tekstiä: Et sitten tuntenut mitään, vaan makasit paikallasi voi voi ja istukkakin noin pieni jne. Tuli sellainen olo, että olin tehnyt jotain väärin. Myöhemmin sain kuulla vielä ns. normisynnyttäjiltä: et sitte tiedä mitään synnytyksestä? Taitaa olla vähän sama juttu miehillä, jotka eivät ole armeijaa käyneet. Tarttis vissiin pirun kovat kivut olla, ennen, kuin pääsee kehumaan sillä.

Ei tosiaankaan ollut meidän oma vika, ettemme pystyneet synnyttämään ns. normaalisti. Minusta on pääasia, että lapsi syntyy terveenä ja kaikki synnytys tavat ovat silloin normaaleja.

Minkäs sille tosiaankin voi jos ei ns normaalisti vaavi tule ulos. Ei mitään.
Mulla oli eka sektio ja nyt toista odotan. Mulla sattui sellainen lääkäri, joka oli asiallinen aiheesta. Sanoi et mä voin valita miten mennään. Ei yrittänyt puhua suuntaan tai toiseen. Olisin hyppinyt seinille jos olis ruvennu vähättelemään vikojani.
Luulen et sun täytyy pistää pökköä pesään ja vaatia asiallisempaa kohtelua. Ikävää et sellainen on tilanne. Tsemppiä!

Mulla on nyt myös se tilanne, että jo ekassa synytyksessä, joka päättyi hätäsektioon niin epäily ahtaasta lantiosta. Pelvimetria pitäisi nyt ottaa, ja ainakin nlalääkäri totesi tutkimalla, ettei paikat ainakaan tilavat ole, että ehdottomasti lantionkuvaus. SItten tämä kaveri on nyt sitten perätilassa. Lisäksi edellinen synnytystrauma tavallaan,,,,Haluisin niin kovasti olla mukana tapahtumassa eli nähdä vauvan eli kovasti kaipaan sitä suunniteltua sektiota sitten. Kuitenkin nlassa ja äippäpolilla ei vielä olla annettu suuntaan tai toiseen puhettakaan sektiosta, mikä jo järjen mukaan tapauksessani tulisi huomioida. Sen takia nämä loppuraskauden ajat ovat muuttuneet jo painajaiseksi. Ei siinä mitään, jos maha-asukki kääntyis raivotarjontaan, mulle tehtäsiin pelvimetria ja todettas, että tilaa on jne. Mutta jos tutkimusta ei tehdä ja laitetaan alakautta synnyttään, niin outoa! Toiset saa jo pelkän pelon takia sektion, itse kuitenkin kävin läpi toistakymmentä tuntia vaikeaa synnytystä eikä lapsi vain laskeutunut, paikat ei auenneet, vaikka supisteli ja kovaa, synnytys pysähtyi ja sitten nämä vihreät lapsivedet ja hapenpuutteet. Onneksi lapsi syntyi terveenä. Koko oli vain 3 kiloa, joten taitaa ne mun lantionmitat olla pienet, kuten äidillä ja isoäidilläkin. Kuitenkaan en ymmärrä sitä, ettei asioista kohdallani millään voida tutkia loppuun. Edell. synnytyslääkäri määräsi pelvimetrian joka olisi pitänyt ottaa synn.os:lta käsin, ja kysyin monta kertaa, niin ei ole aikoja jne. Nyt se olisi otettava.