Särjetty sydän

Miltä se tuntuu, kun tieten tahtoen särkee toisen sydämen? Miksi ei voi lopettaa ajoissa kun toinen kertoo ihastumisestaan? Miksi pitää jatkaa niin kauan, että toisen tunteet syvenevät ja sitten julmasti kohdellen jättää toinen? Antaako se syvän tyydytyksen, kokeeko sitä elävänsä kun toisen saa pauloihinsa? Eikö omatunto kolkuta missään vaiheessa? Miksi haluta niitä tapaamisia, jos ei kerta välitä? Miksi ei kerro, että ei tunne samoin? Onko se niin upeaa ja sielua hivelevää pitää toista narrinaan?

Mä en jaksa. Olen ihan romuna. Itkenyt silmät päästäni. Jos edes asiallisesti olisi sanonut ja toivottanut hyvät jatkot, mutta ei sitäkään. Itsetunto maassa ja musertunut olo. Joskus oikeasti miettii, että pitäs vetää ranteet auki. En mä sitä tee ja jos tekisin, niin menisin hänen vessaan sen tekemään. Ehkä silloin menisi läpi, että ihminen ei ole lelu.