Olit vuosia ystäväni, nykyisin kumppanini. Olemme aina olleet toistemme tukena ja kanssasi on turvallinen ja rauhallinen olo. Tiedän että voin luottaa sinuun. Muistan kun tapasimme nelisen vuotta sitten, olimme molemmat kiinnostuneita toisistamme, ja sinä ehdotit suhdetta. Minä en silloisessa tilanteessani kokenut olevani valmis, ja pikkuhiljaa meistä kehittyi hyviä ystäviä. Omat romanttiset tunteeni haihtuivat pian, mutta olen aina välittänyt sinusta todella paljon. Viime talvena päätimme sitten aloittaa läheisemmän suhteen. Mikään aikaisempi suhteeni ei ole ollut näin turvallinen ja vakaa. Tiedän myöskin että rakastan sinua... ainakin ystävänä, muusta en ole täysin varma. Vaikka kerronkin sinulle kaiken, tämän epäilyksen olen toistaiseksi pitänyt itselläni, sillä kaikkein vähiten tahtoisin sinua satuttaa.
En voisi koskaan saada turvallisempaa suhdetta, tunnen sinut ja tiedän että voin luottaa sinuun. Myöskin lähelläsi on hyvä olla, vaikka en ole koskaan ollut kovin seksuaalinen tai edes läheisyydenhaluinen. Tarvin paljon omaa tilaa, sinä taas tarvit paljon läheisyyttä. Tämä on yleisin kiistanaiheemme.
Puoli vuotta olemme kohta olleet yhdessä, mutta koko sen ajan olen epäillyt, onko omalta puoleltani sittenkään mukana muita tunteita kuin erityisen lämmin ystävyys. Ajattelen jatkuvasti erästä ihmistä jonka tunnen vähän etäisemmin koulussa. En tiedä mikä hänessä on sellaista, joka saa minut haluamaan koskettaa häntä... pidellä kädestä, halata, suudella. Hän on hieman epävarma itsestään, kuten taidan olla minäkin, ja myöskin ujo vaikkakin minua paljon puheliaampi. Koulussa emme juurikaan puhu toisillemme, mutta katseita vaihdamme. Saatan seurailla häntä pitkäänkin kun hän puhuu kavereidensa kanssa tai vain istuu yksin käytävässä. Toisinaan hän on haikea, hautautuu hiustensa alle ja näyttää apaattiselta... haluaisin lohduttaa, mutten uskalla lähestyä.
Oma kumppanini on vastakkaista sukupuolta, mutta tämä henkilö jota enemmän ajattelen, ei ole. Olen kyllä aina tiennyt voivani pitää ihmisistä sukupuolesta riippumatta, pidän sukupuolta merkityksettömänä sen kannalta onko ihminen kiinnostava vai ei. Elämäni aikana olen rakastanut vain muutamaa ihmistä, en ole kovin sosiaalinen eivätkä vahvemmat tunteeni yleensä herää nopeasti. Tähän samassa koulussa olevaan suloiseen tyttöön olen kuitenkin kiintynyt ihmeellisen paljon lyhyessä suhteellisen ajassa. Huomasin hänet heti ensimmäisenä päivänä uudessa oppilaitoksessa, lähes siitä asti olen kiinnittänyt häneen erityistä huomiota.
Olen kuitenkin suhteessa, ja rakastan puoliskoani, enkä missään nimessä halua häntä loukata mitenkään. En vain tiedä, mitä haluan tulevaisuudelta... olisi typerää lähteä turvallisesta suhteesta eteenkin kun olen ihminen, joka luo mieluiten mahdollisimman vähän mutta kestäviä ihmissuhteita. Välitän kuitenkin myös tästä eräästä tytöstä hyvin paljon. Tiedän hänellä olleen ainakin yksi suhde saman sukupuolen kanssa, eli hän ei ainakaan pelkästään miessukupuolesta ole kiinnostunut. Olemme myös, ellen kuvittele, katselleet toisiamme. Hän ei tiedä minun olevan varattu, tai en ainakaan usko että tietäisi. Hänestä tiedän, ettei seurustele.
Rakastumiset ovat ohimeneviä. Ei kannata purkaa vakaata, vieläpä yhteiskunnan tukemaa (=heteroseksuaalista) suhdetta tunteen ailahtelujen vuoksi... mutta epäilen edelleen, rakastanko kumppaniani muuna kuin ystävänä. Ehkä joskus rakastin, mutta vuosien kuluessa suhde vakiintui ystävyydeksi. Tuntuu edelleen hieman oudolta, että olemme pari.
Osaisiko kukaan neuvoa?
En voisi koskaan saada turvallisempaa suhdetta, tunnen sinut ja tiedän että voin luottaa sinuun. Myöskin lähelläsi on hyvä olla, vaikka en ole koskaan ollut kovin seksuaalinen tai edes läheisyydenhaluinen. Tarvin paljon omaa tilaa, sinä taas tarvit paljon läheisyyttä. Tämä on yleisin kiistanaiheemme.
Puoli vuotta olemme kohta olleet yhdessä, mutta koko sen ajan olen epäillyt, onko omalta puoleltani sittenkään mukana muita tunteita kuin erityisen lämmin ystävyys. Ajattelen jatkuvasti erästä ihmistä jonka tunnen vähän etäisemmin koulussa. En tiedä mikä hänessä on sellaista, joka saa minut haluamaan koskettaa häntä... pidellä kädestä, halata, suudella. Hän on hieman epävarma itsestään, kuten taidan olla minäkin, ja myöskin ujo vaikkakin minua paljon puheliaampi. Koulussa emme juurikaan puhu toisillemme, mutta katseita vaihdamme. Saatan seurailla häntä pitkäänkin kun hän puhuu kavereidensa kanssa tai vain istuu yksin käytävässä. Toisinaan hän on haikea, hautautuu hiustensa alle ja näyttää apaattiselta... haluaisin lohduttaa, mutten uskalla lähestyä.
Oma kumppanini on vastakkaista sukupuolta, mutta tämä henkilö jota enemmän ajattelen, ei ole. Olen kyllä aina tiennyt voivani pitää ihmisistä sukupuolesta riippumatta, pidän sukupuolta merkityksettömänä sen kannalta onko ihminen kiinnostava vai ei. Elämäni aikana olen rakastanut vain muutamaa ihmistä, en ole kovin sosiaalinen eivätkä vahvemmat tunteeni yleensä herää nopeasti. Tähän samassa koulussa olevaan suloiseen tyttöön olen kuitenkin kiintynyt ihmeellisen paljon lyhyessä suhteellisen ajassa. Huomasin hänet heti ensimmäisenä päivänä uudessa oppilaitoksessa, lähes siitä asti olen kiinnittänyt häneen erityistä huomiota.
Olen kuitenkin suhteessa, ja rakastan puoliskoani, enkä missään nimessä halua häntä loukata mitenkään. En vain tiedä, mitä haluan tulevaisuudelta... olisi typerää lähteä turvallisesta suhteesta eteenkin kun olen ihminen, joka luo mieluiten mahdollisimman vähän mutta kestäviä ihmissuhteita. Välitän kuitenkin myös tästä eräästä tytöstä hyvin paljon. Tiedän hänellä olleen ainakin yksi suhde saman sukupuolen kanssa, eli hän ei ainakaan pelkästään miessukupuolesta ole kiinnostunut. Olemme myös, ellen kuvittele, katselleet toisiamme. Hän ei tiedä minun olevan varattu, tai en ainakaan usko että tietäisi. Hänestä tiedän, ettei seurustele.
Rakastumiset ovat ohimeneviä. Ei kannata purkaa vakaata, vieläpä yhteiskunnan tukemaa (=heteroseksuaalista) suhdetta tunteen ailahtelujen vuoksi... mutta epäilen edelleen, rakastanko kumppaniani muuna kuin ystävänä. Ehkä joskus rakastin, mutta vuosien kuluessa suhde vakiintui ystävyydeksi. Tuntuu edelleen hieman oudolta, että olemme pari.
Osaisiko kukaan neuvoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hakeudu hoitoon
Olipas kerrassaan hyödyllinen mielipide, kiitokset vain.
On hyvä muistaa, ettei ole olemassa rajoja, ellei niitä itse aseta.
Ehkä haluat liikaa pitää elämäsi järjestyksessä?
Päästä tunteet valloilleen!
(kumpa minäkin osaisin)