Tämä on kestänyt liian pitkään
ja se muuttaa minua.
Kuin syöpä se kasvaa ja kalvaa,
katkeroittaa,
enkä ole valmis siihen mikä minusta syntyy.
Tartun olemattomiin oljenkorsiin,
oranssiin väriin,
kuin negatiivin väreihin harmaassa ja mustassa.
Epätoivoiseen iloon
jossa nauru on itkun esiaste.
Tuska syö minua,
muuttaa,
tappaa.
Hitaasti
ja minä rampa nilkutan vielä.
ja se muuttaa minua.
Kuin syöpä se kasvaa ja kalvaa,
katkeroittaa,
enkä ole valmis siihen mikä minusta syntyy.
Tartun olemattomiin oljenkorsiin,
oranssiin väriin,
kuin negatiivin väreihin harmaassa ja mustassa.
Epätoivoiseen iloon
jossa nauru on itkun esiaste.
Tuska syö minua,
muuttaa,
tappaa.
Hitaasti
ja minä rampa nilkutan vielä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä se on oranssiin silloin tukeutua,,energiaa
Hyvää hevitekstiä - sanoma tuntuu sisällä asti!
Kiitzz tästä jälleen L...si ! :•)
Wau!
ja kauniisti kirjoitettu ja pidin:)
tuo katkeruus
nakertaa sisintä
yrittää ottaa otteen
minusta
hassu tunne
nauran ja
kuitenkin
sisin itkee
olen sitkeä
nilkutan
jonain päivänä juoksen
ja se päivä
voi olla jo huomenna
Jo olet riipovan runon kirjoittanut,
satuttava tämä on sieluun asti.
Lienee elämässäsi tapahtunut jotain, joka on
saanut nämä sanat ja säkeet aikaiseksi, huh !
Olkoon tämä vastaukseksi.
Elämäni kirjassa on mustat sivut
ja kirjanmerkkinä surunauha.
Tässä minä olen,
tässä
oranssisten sidos nauhojen julmassa pelastuksessa
ja tuossa
jossain jumissa mustan ja harmaan sivun välimaastossa.
Miksei kukaan kertonut,
että et voi palata entiseen
eikä uutta ole niin helppo luoda.
..okei :))..en nyt enää mustimmalla mielellä..tuo oli yksi mikä syntyi tuon tänne pistämäni rinnalla.
Kiitos teille kaikille..kiva että vielä tuttuja täällä. Siitä onkin vähän aikaa kun viimeksi tänne piipahdin :)) ja näitä synkkiä runoja tahtoisikaan useammmin tuoda, nyt kun ei muuta tunnu vielä löytyvän.
Hyvät kesät vain :)