Mieheni jätti minut yksin 5v ja 2,5 v lasten kanssa. Ilmoitti tekstiviestillä asuvansa Joensuussa uuden elämänkumppanin kanssa. Minä asun siis Helsingissä lasten kanssa. Tapaamissopimus oli tätä tekstiviestiä ennen tehty niin että joka toinen viikonloppu tai sovittaessa korvataan arkitapaamisilla kuitenkin niin että tapaamisia vähintään 4 yötä/kk.
Mua kauhistuttaa jo nyt että mitenköhän tämän sopimuksen noudattamisen kanssa tulee käymään! Ja huoli tietenkin lasten reissaamisesta tällaisen välimatkan takia.
Onko kenelläkään kokemuksia (ehkäpä hyviä?) että olisi ollut näin pitkä välimatka?
Mua kauhistuttaa jo nyt että mitenköhän tämän sopimuksen noudattamisen kanssa tulee käymään! Ja huoli tietenkin lasten reissaamisesta tällaisen välimatkan takia.
Onko kenelläkään kokemuksia (ehkäpä hyviä?) että olisi ollut näin pitkä välimatka?
Vastaukset 6
Vanhimmat
etä muutti parin sadan kilometrin päähän ja sen jälkeen tapaamisia ollut noin kerta vuoteen... Sopimukseen kirjoitetulla tapaamisOIKEUDELLA ei ole merkitystä. Se on etälle nimenomaan oikeus ei velvollisuus. Lapsen oikeudella molempiin vanhempiin ei ole väliä.
Välimatkalla ei ole merkitystä. Isä tapaa lapsiaan sillon kun haluaa. Lapsi unohtuu useimmiten uusien suhdekuvioiden huumassa.
Me perustimme mieheni kanssa uusio perheen.. minulla poika kuten hänelläkin, molemmat alle 5v.
Muutimme n.200km kauemmas, mieheni pojan äiti jäi samaan kaupunkiin jossa mekin asuimme.
Lastenvaljoja sanoi että etä hoitaa hakemiset ja tuomiset.. miehen pojan äiti ei ole ottanut lastaan 5kk, kun ei ole rahaa.. rahaahan siis kuitenkin löytyy omaan elämiseen, röökiin, dokaamiseen ja kavereihin.. muttei omaan lapseen.
Olen sitä mieltä, että tässä meidän jutussa käy niin että mieheni lapsen äiti unohtaa kohta kokonaan lapsensa, kun taas uusi mies kuvioissa..
Meillä välimatkaa juuri noin 200km ja tapaamiset sujuneet jo 5 vuotta oikein hyvin: joka toinen viikonloppu ja kesällä noin 1-2viikon jaksoina. Lapset kulkevat junalla tai linja-autolla ja kumpikin vanhempi maksaa menosuunnan.
Exäni asuu uusiosuhteessa ja on täyttä puppua yleistää "että yleensä lapset unohtuvat uusissa suhdekiemuroissa". Lapsilla hyvin jopa uhrautuvainen isä ja hoitaa tapaamiset joustavasti ja kiitettävästi täysin lasten ehdoilla kuitenkin hyvänä kasvattavana isänä! Hänen uusiopuolisonsakin on ihana lisä perheeseen: tulee nykyään vaatteetkin pestyinä ja viikattuina tapaamisilta takaisin :)
Tapaamisjärjestelyjen ongelmat ovat useinmiten aikuisten luomia ongelmia. Lapset haluavat varmasti tavata isäänsä ja selviytyvät muuttuneista olosuhteista, kun saavat siihen kypsää aikuisen ihmisen tukea ja ohjausta.
No vielä tuollaisen 200 km välimatkan ymmärtää, mutta meillä tuo HKI-JSUU on 430 km!!!!
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!
Koska tilanne on muuttunut, niin on syytä varata aika lastenvalvojalle ja tehdä uusi tapaamissopimus.
Meillä mieheni on lasten etähuoltaja ja asuu 400 km päässä lapsistaan. Aikaisemmin lähivanhempi teki kaikensa estääkseen tapaamisia (toivottavasti sinä et tähän sorru..) ja niinpä etä varasi ajan uuden sopimuksen tekemiseksi.
Kyllä kaikki osapuolet oli sitä mieltä, että tuolla etäisyydellä viikonloppureissut kouluaikaan ovat aivan liian raskaita lapsille ja viikonloppujen osalta on päädytty n. kerran kuukaudessa tapahtuvaan tapaamiseen (välillä väliä 3 vkoa). Lähivanhempi "joutuu" (lastenvalvojan "määräys") tuomaan lapset puoleen väliin (useista lähteistä olen lukenut, että n. 100 - 150 km:n kohdalla aletaan neuvottelemaan matkakustannusten puolittamisesta tai muusta jakamisesta). Tuossakin kun ilman puolittamista ajamista tulisi etävanhemmalle 1600 km ja 24 tuntia.. per viikonloppu.
Loput tapaamiset painottuvat lasten lomille, joihin etä myös järjestää omat lomansa eli syys-, joulu-, talvi- ja kesäloma-aikaan lapset ovat sitten etäisällä pidemmän ajan.