Opiskeluajalla hoidettavat sijaisuudet

sijaislistalle. Kouluilla saattaa olla omia listoja tai sitten koko kunnalla yhteinen.
Näin kesällä - kunhan rehtorien lomat loppuvat - on paras aika myydä itseään ja osaamistaan.
Rehtorit palkkaavat tietysti mieluiten tutun sijaisen, eli sellaisen, joka on ollut töissä ennenkin ja osoittautunut hyväksi. Mutta kyllä uusiakin tarvitaan.
Asenne pitää olla kohdallaan, eli luovu ennakkoluuloisesta ja negatiivisesta suhtautumisestasi ja ala ottaa selvää koulujen yhteystietoista!

usein entisiä koulun oppilaita - heistä kun tiedetään kuinka heidät saadaan kiinni ja millaisia ihmisiä he ovat. Mutta tosiaan, kuten neuvottiin, niin kuntien koulutoimistoihin ja koulujen rehtoreille kannattaa antaa yhteystietonsa ja tiedot osaamisestaan, niin kyllä niitä sijaisuuksia saattaa sitten saadakin.

Ja ne kuuluisat suhteet - nehän syntyvät siten, että ihminen tiedetään, tunnetaan ja häneen saadaan helposti yhteys, sekä tietysti että hän sitten tulee kun pyydetään, tekee hommansa kunnolla ja on aina ajoissa.

Olen samaa mieltä siitä, että monet sijaiset ovat toki koulun entisiä oppilaita tai jonkun sukulaisia. Mutta kyllä ovet sijaisuuksien tekemiseen aukenevat, jos vain tarmoa riittää. Tässä oma tarinani.

Aloin opiskella kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa ja mietin, kiinnostaisiko minua luokanopettajan työ. Otin puhelimen käteen ja aloin soitella lähelläni oleviin kouluihin. Pääsin yhteen kouluun heti sijaislistalle ja sijaisuuksia alkoikin sitten tippua tasaiseen tahtiin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kuulin jossain seuresta, johon minut otettiin heti listoille. Otin vastaan sekä erityisluokanopettajan että matematiikan aineenopettajan sijaisuuksia. Opintoja olin tässä vaiheessa tehnyt avoimessa jo aika paljon.

Päätin hakea OKL:lään. Aloitin siellä opinnot viime syksynä. Tänä syksynä aloitan vuoden määräaikaisessa virkasuhteessa oman luokan kanssa.

Aineenopettajille on käsittääkseni tällä hetkellä vähemmän töitä tarjolla kuin luokanopettajille, mutta mielestäni kaikenlaiset sijaisuudet tuovat kokemusta opetustyöstä. Ja pointtina kirjoituksessani oli se, että en tuntenut ketään mistään, mutta silti töitä on ollut tarjolla kiitettävästi. En jaksa vielä miettiä sen kummemmin vakipaikan saamista (kun siihen pätevöitymiseen menee vielä vuosia aikaa), mutta uskon työkokemuksen olevan tällöin eduksi.

Lähestykää rohkeasti kouluja.