Olen parikymppinen nuori nainen, onnellisesti vuoden seurustellut mieheni kanssa.
En tiedä miksi, se vain on jotenkin luonteessani kiinni, että olen kaikesta aivan helvetin mustasukkainen. Miten tästä pääsee eroon! Jos mies lähtee baariin tai kavereidensa kanssa jonnekin reissaamaan niin itken suunnilleen vitutuksen kyyneleitä kotona.
Olen mukavan näköinen ja suosittu ja itsetuntoni on muutenkin kunnossa, siitä tuo mustasukkaisuus tuskin johtuu. Mutta se vaivaa, oikeasti :( Pelkään että alan testaamaan tuota miestä tai kärkkymään sen tekemisiä tms ja se kyllä tappaa suhteen kuin suhteen.
En tiedä edes mistä tämä oikeastaan johtuu, rakastan miestäni ja haluan luottaa tähän..
En tiedä miksi, se vain on jotenkin luonteessani kiinni, että olen kaikesta aivan helvetin mustasukkainen. Miten tästä pääsee eroon! Jos mies lähtee baariin tai kavereidensa kanssa jonnekin reissaamaan niin itken suunnilleen vitutuksen kyyneleitä kotona.
Olen mukavan näköinen ja suosittu ja itsetuntoni on muutenkin kunnossa, siitä tuo mustasukkaisuus tuskin johtuu. Mutta se vaivaa, oikeasti :( Pelkään että alan testaamaan tuota miestä tai kärkkymään sen tekemisiä tms ja se kyllä tappaa suhteen kuin suhteen.
En tiedä edes mistä tämä oikeastaan johtuu, rakastan miestäni ja haluan luottaa tähän..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on täsmälleen sama ongelma ja samat tuntemukset. Haluaisin luottaa, mutta en osaa. Mies loukkaantuu kun epäilen häntä. Itsetunto on minulla kyllä aika pohjamudissa, vaikken olekaan mitenkään paha katsella ja miehet ovat osoittaneet kiinnostustaan. En tiedä mikä tähän auttaisi. Jos joku tietää niin saa kertoa!
Yritetään me vaan pärjätä jotenkin.. Oma mieheni on onneksi vähentänyt bailaustaan, minun pyynnöstäni. En kehtaa kysyä, voiko sen lopettaa kokonaan.
Hei! Tiedän tunteen, itse olen kylläkin miespuolinen mutta mulla tuli ero viikonloppuna avopuolisostani juuri tuollaisten tunteiden takia koita minulla oli ollut häntä kohtaan siitä lähtein kun muutettiin yhteen; aivan ihana nainen kaikinpuolin, oli luotettava yms. Mulla oli kokoajan olin sitten urheilemassa, töissä; päivällä tai illalla jos en ollut hänen kanssaan että hän pettää minua. Eron lopullinen syy oli kun hän oli lähtenyt siskon kanssa ulos, olin yön töissä enkä saanut häntä puhelimella neljän jälkeen kiinni; luulin että tietty on pettämässä tms niin otin auton, hain viinaa ja lääkkeitä pää sekaisin ja sitten olinkin sairaalassa. Hänelle se oli liikaa ja nyt kun oon selvinnyt tosta ja miettinyt asiaa niin eihän hän muuta ois voinu tehdä sanoa et se on loppu! Vahdin häntä kuin lasta enkä osannut luottaa vaikkei hän ollut ikinä tehnyt mtn pahaa päinvastoin eli oikeasti, jos haluat ettei teille käy samoin kuin meille niin keskustele asiasta hänen kanssa..