Vaikka Paavali kiivaana miehenä kehotti seurakuntaa eristämään syntisen veljen pois inhimillisestä kanssakäymisestä, jättämään hänet saatanan haltuun ja kohtelemaan häntä ANKARAMMALLA kädellä kuin pakanoita (1. Kor. 5), niin tosiasiassa Jeesus ei sellaista kehotusta koskaan antanut. Jeesus sanoi, että nuhteluun taipumattomaan veljeen voi suhtautua kuin pakanaan tai publikaaniin, johihin Jeesus itse suhtautui näin:
- 10 spitaalista miestä parantui, yksi samarialainen palasi ylistämään Jumalaa. Jeesus huomioi sen ja sanoi ihmisille: ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?'
- Kapernaumin sadanpäälikköä kuultuaan Jeesus sanoi kaikille kuulijoilleen: 'Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.”
- Kaananilaiselle naiselle Jeesus sanoi: 'Suuri on sinun uskosi, nainen!”
- Sakkeukselle: ”Tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.'
- Samarialaisnainen puolestaan hämmästyi Jeesuksen yllättävistä sanoista: 'Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?'
- Vieraasta henkien manaajasta (jos olikin juutalainen, ei ainakaan kuulunut Jeesuksen lähipiiriin) Jeesus totesi : ”Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme”. Jeesus ei sallinut, että ketään olisi estetty toimimasta Jeesuksen nimissä.
- Vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus halusi tehdä nimenomaan samarialaisesta esimerkin juutalaiselle lainopettajalle.
Kun Jeesus siis kohtasi pakanoita ja publikaaneja, hän nosti heistä kerta toisensa jälkeen esiin hyvää sen sijaan, että olisi kaivanut heistä tikulla esiin pahaa tai näkemyseroja saati tuominnut heitä. Näkemyserojen ylitse Jeesus rakensi siltoja. Ja syntiseen tai uppiniskaisen erimieliseen seurakuntalaiseen Jeesus käski meidän suhtautua juuri näin, kuin pakanaan tai publikaaniin! Heti tämän kehotuksen jälkeen Jeesus puhui rukouksesta ja anteeksi antamisesta. Olikohan Jeesuksen tahto se, että me sidomme toisia ihmisiä heidän synteihinsä vai se, että me omasta puolestamme vapautamme myös taipumattomat; annamme Jumalan, joka näkee sydämeen asti, armahtaa.
Jeesus itse valitsi lähimpiensä joukkoon kavaltajan, kieltäjän ja epäilijän. Vangitsijoidensa puolesta hän rukoili. Olisiko Jeesuksen kärsivällisyydestä ja lempeydestä meille esimerkiksi? Käytämmekö me avainten valtaa Jeesuksen tahdon mukaisesti?
- 10 spitaalista miestä parantui, yksi samarialainen palasi ylistämään Jumalaa. Jeesus huomioi sen ja sanoi ihmisille: ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?'
- Kapernaumin sadanpäälikköä kuultuaan Jeesus sanoi kaikille kuulijoilleen: 'Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.”
- Kaananilaiselle naiselle Jeesus sanoi: 'Suuri on sinun uskosi, nainen!”
- Sakkeukselle: ”Tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.'
- Samarialaisnainen puolestaan hämmästyi Jeesuksen yllättävistä sanoista: 'Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?'
- Vieraasta henkien manaajasta (jos olikin juutalainen, ei ainakaan kuulunut Jeesuksen lähipiiriin) Jeesus totesi : ”Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme”. Jeesus ei sallinut, että ketään olisi estetty toimimasta Jeesuksen nimissä.
- Vertauksessaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus halusi tehdä nimenomaan samarialaisesta esimerkin juutalaiselle lainopettajalle.
Kun Jeesus siis kohtasi pakanoita ja publikaaneja, hän nosti heistä kerta toisensa jälkeen esiin hyvää sen sijaan, että olisi kaivanut heistä tikulla esiin pahaa tai näkemyseroja saati tuominnut heitä. Näkemyserojen ylitse Jeesus rakensi siltoja. Ja syntiseen tai uppiniskaisen erimieliseen seurakuntalaiseen Jeesus käski meidän suhtautua juuri näin, kuin pakanaan tai publikaaniin! Heti tämän kehotuksen jälkeen Jeesus puhui rukouksesta ja anteeksi antamisesta. Olikohan Jeesuksen tahto se, että me sidomme toisia ihmisiä heidän synteihinsä vai se, että me omasta puolestamme vapautamme myös taipumattomat; annamme Jumalan, joka näkee sydämeen asti, armahtaa.
Jeesus itse valitsi lähimpiensä joukkoon kavaltajan, kieltäjän ja epäilijän. Vangitsijoidensa puolesta hän rukoili. Olisiko Jeesuksen kärsivällisyydestä ja lempeydestä meille esimerkiksi? Käytämmekö me avainten valtaa Jeesuksen tahdon mukaisesti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perin tympääntyneenä lestaheikkipaasaajien kotiinpäinvetoon ja koko avainten valta -kusetukseen ilahduin suuresti luettuani Raamatun sanaan perustuvan kirjoituksesi!
Jeesus puhui paljon siitä, kuinka meidän pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka rikkovat meitä itseämme vastaan, mutta puhuipa hän myös siitä, kuinka miedän tulisi omat rikkeemme tuntien suhtautua toisiin ihmisiin, jotka rikkovat - ei meitä – vaan Jumalaa vastaan:
"Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.' Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”
Olen hiljattain lestadiolaisuudesta lähtenyt mies. Olen prosessissa siinä vaiheessa, että kaikki uskominen on kyseenalaistettu, ja Jumala tuntuu ihmisen keksinnöltä. Haluan nollata tilanteen, ja ottaa uuden kannan aiheeseen, sillä minä synnyin lahkoon, enkä saanut siinä aivopesussa reilua mahdollisuutta tehdä valintaani.
Sen huomaan nyt etäämmältä hyvin selvästi, että vaikka en nyt siis usko edes Raamattuun, ja pidän Jeesus-tarinoita muiden legendojen tasoisina (historiassa on elänyt muitakin viisaita miehiä), Jeesuksen oppi ei ole sama kuin lestadiolaisten perinteinen syntilista-oppi. Onneksi on nyt uudempi suuntaus menossa, nuorempien puhujien voimin, jossa pyritään varovaisesti ottamaan etäisyyttä lahkon mätiin sääntöihin, ja palataan Jeesuksen oppiin. Nämä "uskonpuhdistajat" ovat koko ajan "vanhoillisten" hampaissa, mutta heidän oppinsa tuntuu "kentän" mielestä hyvältä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Joitakin puhuja on syytetty liiasta Jeesus-keskeisyydestä, mikä kuulostaa...hassulta.
"Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Edellisen Jeesus sanoi yhtäaikaa sekä opetuslapsilleen, apostoleille, että kansalle. Eikö tuon jälkeen myös apostolien sanoja ja vanhan testamentin lakeja kannattaisi aina tarkastella Jeesuken sanojen valossa. Paavalistakaan ei saisi tehdä Jeesusta suurempaa jumalaa. Kristinuskon kuuluu olla Jeesus-keskeinen uskonto, ja opetuksen sen mukaista.
Olen kiitollinen siitä, että lapsenusko otettiin minulta aikanaan kokonaan pois. Minulle oli tärkeää löytää oma persoona ensin uskonnottomana, ja vasta sitten saada usko uudenlaisena takaisin.